Simo Laaksovirta

Helsinki

Muutoksen hallinta kirjapainoteollisuudessa

Mitkä ovat olleet suomalaisten kirjatyöntekijöiden menestyksen tekijät? Miksi Suomessa graafisen teollisuuden tuo-tantomodernisaatio syvensi työmarkkinaosapuolien yhteistyötä eikä aiheuttanut katkeria ristiriitoja kuten Englannissa ja Yhdysvalloissa?

Teknologiset muutokset ja vanha sopimuskulttuuri

Graafinen teollisuus joutui 1960-luvulla suuren teknologisen muutoksen valinkauhaan. Nopeassa tahdissa alettiin lehtipainotyössä siirtyä kohopainotekniikasta offsetpaina-miseen. Tämän kehityksen ohessa siirryttiin tekstinvalmistuksessa koneladonnasta valo-ladontaan ja sähköiseen sivun- ja kuvanvalmistukseen. Kuinka Viestintäalan ammattiliitto (ent. Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto) ja Graafisen Teollisuuden Työnantajaliitto ovat kyenneet sopimaan asioista? Minkälaisia sopimuksia ne ovat tehneet, ja kuinka sopimukset ovat toimineet?

Suomalaisten kirjatyöntekijöiden selviy-tymisstrategia on ollut monien tekijöiden summa. Ammattiyhdistystoiminta on inhimillistä toimintaa ja sillä voi katsoa olevan oma kulttuurinsa, joka eroaa maittain ja on jatkuvan historiallisen kehitysprosessin alainen. Graafisen teollisuuden keskeisillä liitoilla on yleisessä katsannossa vanha sopimuskult-tuuri. Ensimmäinen valtakunnallinen työeh

tosopimus solmiittiin jo vuonna 1900. Kirjatyöntekijäin Liitto ja työnantajaliitto ovat vanhoja sopimusosapuolia, joiden yhteistyö vähäeleisyydessään on hioutunut lähelle sitä, mikä on saavutettavissa, kun kuitenkin on olemassa rakenteellinen eturistiriita työn ja pääoman välillä vain tietyn kokoisten tulojen ja etuisuuksien jakamisessa.

Ammatillinen edunvalvonta

Sopimuskulttuuriin on kuulunut, että on voitu toimia huomattavan pitkälle yhdessä ja yhteisissä elimissä, silloin kun yhteinen intressi on ollut suurempi kuin oma intressi tai vaikutusvalta suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan. Merkittävin ja syvimmälle menevät tulokset tuottanut yhteistyö on tapahtunut graafisen alan ammatillisen koulutuksen piirissä. Vuonna 1963 liitot perustivat yhteisen Graafisen alan koulutustoimikunnan erityisesti oppilasottoa valvomaan. Toimikunta toimi aikanaan todellisena tienraivaajana graafisen alan ammatillisen koulutuksen kehittämisessä, niin oppisopimus- kuin myös ammattikoulujärjestelmän muovaamisessa keskiasteen koulunuudistuksen yhteydessä.

Graafisen alan liittoja saadaan huomattavalta osalta kiittää siitä, että oppisopimuskoulutus on tänä päivänä merkittävä, jopa laajeneva, koulutusmuoto Suomessa. Sitä oltiin keskiasteen koulunuudistuksen myötä kuoppaamassa - tuolloin SAK:nkin aktiivisel

Vuonna 1963 perustettu Graafisen alan koulutustoimikunta on toiminut tienraivaajana niin graafisen alan oppisopimus- kuin ammattikoulujärjestelmän kehittämisessä. Asemoijaop-pilas Jorma Savolainen harjoittelee kuvanvalmistusta Kun-nallispainossa Vantaalla. Kuva: Reijo Forsberg 1984. Työväen Arkisto.

la myötävaikutuksella! Nykyinen muutaman vuoden ikäinen laki oppisopimuskoulutuk-sesta lienee monia pykäliä myöten graafisen alan liittojen - ja tietysti TT:n ja SAK:n - ansiota ja kirjoittamakin.

Tieteellisesti eteenpäin katsova ala

Suomalainen graafinen teollisuus kävi läpi voimakkaan teknologisen muutoksen samaan aikaan kun audiovisuaalinen viestintä - televisio etunenässä - koki suuren voitto-kulkunsa. Graafinen teollisuus selvitti suuntaansa koko ajan teettämällä tutkimuksia tulevaisuudennäkymistään. Tässä työssä erityisesti VTT:n graafinen laboratorio (nykyinen Viestintätekniikan laboratorio) ja Tek

nillinen korkeakoulu ovat olleet tärkeässä osassa. Graafinen teollisuus liittoineen on myös teettänyt yhteistyössä valtiovallan kanssa tekniikan kehitystä koskevia selvityksiä. Julkinen valta on voinut toimia "yhteis-hyvänä", kun maassa ei ole ollut merkittävää graafisen teollisuuden koneita valmis-tavaa teollisuutta, jonka varpaille tutkimus olisi astunut. Graafinen teollisuus osapuoli-neen on tällöin hyödyttänyt ympäröivää yhteiskuntaa.

Absoluuttisen työrauhavelvoitteen suojassa

Graafinen teollisuus on Suomessa toiminut ns. absoluuttisen tyorauhavelvoitteen alaisuudessa, jolloin minkäänlaiset lailliset tu-

rokauden pituinen. Lakko- ja työriitaherk-kyyttä niin työnantajien kuin työntekijöiden puolella lienee viime vuosikymmeninä hillinnyt myös kilpailevan audiovisuaalisen viestinnän voiman kasvu.

Työrauhajärjestelmään on olennaisena osana kuulunut se, että Kirjatyöntekijäin Liitolla ja Graafisen Teollisuuden Työnantajaliitolla on ollut yhteinen välimiesoikeus, jolla on ollut tulkintaoikeuden ohella tuomiovaltaa sakotusoikeuksineen. Graafisella alalla harjoitettu välimiesmenettely on osoittautunut nopeaksi ja tehokkaaksi "pikaoikeudeksi" paikallisten työriitojen ratkaisemisessa. Välimiesmenettelyä koskevaa lainsäädäntöä uudistettaessa graafista alaa on käytetty esimerkkinä.

Sopimusalan laajennukset

Kirjatyöntekijäin Liitto laajensi 1970-luvun loppupuolella sopimusalaansa: vuonna 1977 mukaan tulivat lehdenjakajat ja seuraavana vuonna graafiset toimihenkilöt. Molemmilla ryhmillä on Kirjatyöntekijäin Liiton kanssa sopimusoikeudet. Tällä tavoin Kirjatyöntekijäin Liitto on omalta kohdaltaan toteuttanut

kilakotkaan eivät ole olleet mahdollisia. Kirjatyöntekijäin Liitto on toistuvasti pyrkinyt neuvottelukierrosten alussa irti absoluuttisesta työrauhasta, mutta on tehnyt sen ponnettomasti. Absoluuttinen työrauha on ollut työn-antajille tärkeää: se on taannut, että moderni ja jatkuvasti konekantaansa uusinut teollisuus on voinut häiriöttömästi ajaa ja kuo-lettaa koneitaan. Tämän työntekijäpuoli on kyllä hyvin ymmärtänyt, ja on samalla saattanut pysyä erilaisten SAK:n ohjaamien yhden päivän vauhdituslakkojen ulkopuolella.

Graafisen Teollisuuden Työnantajaliittoa ja sen rinnalla toiminutta yhteiskunnallista edunvalvontaorganisaatiota Graafista Keskusliittoa (jotka sittemmin yhdistyivät Graafisen Teollisuuden Liitoksi) ovat hallinneet suuret lehti- ja painotalot. Niille teknologinen modernisaatio on voinut samalla olla myös kilpailuetu, johon niillä on ollut varaa, mutta joka on pitänyt heikompia ja pienemmin resurssein toimineita yhtiöitä tiukoilla. Suurten tuotantoerien, tehdasmaisesti pitkiä sarjoja valmistavia ja tarkkoja tuotantoaikatau-luja noudattaville taloille absoluuttinen työ-rauhavelvoite on ollut erityisen tärkeää. Tärkeintä se on ollut aina lehtitaloille, joissa sanomalehden valmistuskierto on yhden vuo

Kirjatyöntekijäin Liitto laajensi 1970-luvun lopulla sopimusalaansa: 1977 tulivat mukaan sa-nomalehdenjakajat. Heidän työnsä on raskasta yötyötä. Kuva: Työväen Arkisto.

SAK:laista teollisuusliittoperiaatetta. Lehden-jakajien siirtyminen Liiketyöntekijäin Liitosta Kirjatyöntekijäin Liittoon tapahtui hallitusti ilman ongelmia. Sen sijaan graafisten toimihenkilöiden irrottautuminen Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitosta - ensin syk-syllä 1977 omaksi "villiksi" yhdistyksekseen, ja vuotta myöhemmin liittyminen Kirjatyöntekijäin Liittoon - tapahtui keskellä suurta Teollisuustoimihenkilöiden Liiton sisäistä myllerrystä, eikä toteutunut loppuun saakka. Teollisuustoimihenkilöiden Liittoon jäi oma graafisten toimihenkilöiden ryhmitty-mänsä.

Niin Kirjatyöntekijäin Liiton kuin Graafisen Teollisuuden Työnantajaliitonkin näkökulmasta ensin mainitun toteuttamat sopimusalan laajennukset olivat toivottuja. Kirjatyöntekijäin Liitto vahvisti asemaansa graafisen teollisuuden vahvimpana liittona ja työnantajapuoli taas oli saamassa toimihenkilöitä tyynemmän ja järjestäytyneemmän sopimuskulttuurin piiriin. Työrauhaa voitiin ostaa isommassa erässä. SAK:n pyrkimyksiin kuului toteuttaa oma laajempi toimihenkilöratkaisunsa, mikä ei kuitenkaan poliittisista syistä onnistunut. Erityisesti STTK:n silloinen puheenjohtaja Jorma Reini osoitti ehtymätöntä aktiivisuutta keskusjärjestöjen välillä käydyssä taistelussa toimihenkilöiden sieluista.

Graafisen alan yhteiseen strategiaan on kuulunut se, että teknologisia uudistuksia on saatu tehdä kunhan on samalla huolehdittu jo alalla olevien työntekijöiden sijoittamisesta uudelleen- ja täydennyskoulutusta hyväksi käyttäen. Koulutuksen järjestämisessä on ollut suurta apua yhteisestä koulutustoimi-kunnasta.

Sopimusraja luovan ja tuotannollisen työn välillä

Kuinka Suomessa on vältytty samankaltaisilta tekniikan muutokseen liittyviltä ongel-milta kuin esim. Englannissa Rupert Murdochin modernisoidessa The Times -lehden painopuolta? Tässä suhteessa työmarkkina

poliittisesti ratkaisevia vaiheita elettiin Suomessa vuosien 1976 ja 1978 välisenä aikana. Tuolloin lehtien toimituksiin tuli kiihtyvällä vauhdilla erilaisia tekstinkäsittelyjär-jestelmiä. Tekstiä käsiteltäessä tietokoneilla sähköisessä muodossa raja toimituksessa tehtävän työn ja kirjapainossa tehtävän tekstinvalmistuksen välillä alkoi hämärtyä.

Suomen Sanomalehtimiesten Liitto ja Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto pääsivät ensin keskenään sopimukseen siitä, mikä on lehtimiesten luovaa työtä ja mikä on kirja-työntekijöiden tuotannollista työtä. Sen jälkeen kun työntekijäpuolen liitot olivat sopineet asiasta, saatiin sopimukseen mukaan vähän myöhemmin myös Graafisen Teollisuuden Työnantajaliitto. Näin syntyi ns. kol-mikantasopimus myöhempine sovelluksi-neen. Luotiin myös yhteistyökäytännöt, joissa riidat tarvittaessa ratkaistiin liittojen välisinä ja tiukan paikan tullen välimiesoike-udessa.

Oleellista tuolloin ja myöhemmin on kir-jatyöntekijöiden menestyksen kannalta ollut se, että on kyetty hyvään yhteistyöhön toimit-tajien kanssa. Tähän työnantajapuoli on sopeutunut, aluksi kitkaisesti, mutta myöhemmin halukkaammin, kun on nähty ne vaikeudet, joita muissa maissa on töiden rajan-määrityksissä ilmennyt.

Vakaa sopimusosapuoli

Kirjatyöntekijäin Liitto on ollut työnantajapuolelle yhteiskuntapoliittisessa mielessä vakaa sopimusosapuoli. Liiton edesmenneellä puheenjohtajalla Aarne Koskisella oli tapana luonnehtia järjestöään "leskisläiseksi am-mattiliitoksi". Kirjatyöntekijäin Liitto on kautta vuosikymmenten ollut tiukasti sosialidemokraattien johtama ammattiliitto, jossa kommunistinen ja kansandemokraattinen liike on ollut selvässä vähemmistöasemassa. Ammattiyhdistysliikkeen hajaannuksen aikana eivät TPSL:laiset myöskään saaneet liitossa merkittävää asemaa. Puheenjohtaja Erkki Nissilän linja oli niin tiukka, että ensimmäiset SKP:n jäsenkirjan omistaneet toimit

Suomen Sanomalehtimiesten Liitto, Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto ja Graafisen Teollisuuden Työnantajaliitto allekirjoittivat 21.12.1977 pui-tesopimuksen näyttöpäätteiden käytöstä graafisen teollisuuden yritysten toimituksissa ja tekstinvalmistukses-sa. Kuva: Kaius Hedenström. Työväen Arkisto.

sijat otettiin liiton palvelukseen vasta Aarne Koskisen tultua puheenjohtajaksi 1973. Kansandemokraatit pääsivät liiton hallintoon 1970-luvulla ensin toimitsijoiksi, sittemmin liittotoimikuntaan. Tämä on ollut mahdollista, kun liittoa on hallittu enemmistövaalitapaa hyväksi käyttäen. Tänä päivänä poliittisten ryhmien väliset rajat ovat olemassa, mutta madaltuneet aiempaan verrattuna.

Lukijakansa ja yleinen hyvinvointi

Yksi suomalaisen graafisen teollisuuden ylivoimaisesti merkittävimmistä menestystekijöistä on ollut suomalaisten kyltymätön ja näihin aikoihin saakka lisääntynyt kult-tuuritarjonnan nälkä, joka on riittänyt kasvattamaan paitsi audiovisuaalista viestintää myös lehtien ja kirjojen kustannustoimintaa ja painamista. Suomalaiset ovat olleet kautta vuosikymmenten korkealla lehtien lukemis- sekä kirjojen lainaamis- ja ostamistilastoissa. Tämä kansalaisten kaikenlaisen sivistymisen halu on ollut se pohja, jolle kasvava tuotanto on asettunut tyydyttäen tiedon ja viihteen nälkää ja samalla yrittäen luoda uusia lek-

sikaalisen ja kuvallisen viestinnän tarpeita.

Yhteiskunnan yleinen hyvinvointi on ollut edellytys sille, että lehtiä ja kirjoja on ostettu. Graafinen ala selvisi 1970-luvun jälkipuolen taantumasta melkein "kuin koira veräjästä", niin että työttömyydestä kärsivät oikeastaan vain ammattikoulusta juuri valmistuneet työntekijät, kun ala ei hetkellisesti vetänyt uutta väkeä. 1990-luvun taantuma kuitenkin osoitti selvästi, että kypsän vaiheen saavuttanut graafinen viestintä on tiukasti sidoksissa kansalaisten yleiseen hyvinvointiin. Kirjatyöntekijäin Liitto ja kirjatyöntekijät törmäsivät koko liiton historian pahimpaan lamaan ja suurimpaan työttömyyteen samaan aikaan kun jatkuva teknologinen kehitys korvasi ihmistyötä automaatiolla.

Kalliit sopimukset "sekundaa" parempia

Kirjapainoalalla on ollut suurempi lakko viimeksi vuonna 1967. Työnantajapuoli on voinut ostaa sopimuksensa yhä uudestaan ilman työtaistelua. Kirjatyöntekijäin Liiton ja Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton väliseen sopimuskulttuuriin on kuulunut, että

sopimukset ovat olleet varsin pitkiä, yleensä kolmivuotisia. Tällöin on tavallaan jät-täydytty harjoitetun tulo- ja keskitetyn sopimuspolitiikan ulkopuolelle, mutta samalla kuitenkin nautittu sen reformipoliittiset hedelmät. Itsenäinen sopiminen on mahdollistanut alan erityiskysymysten huomioimisen. Sopimusjärjestelmä on ollut sillä tavalla rakennettu, että siinä on samanaikaisesti "indeksiautomaattisesti" - silloinkin kun indeksit ovat olleet sopimuspoliittisesti kiellettyjä - saatu se, mikä on ollut yleisesti jaossa.

Sopimukset eivät ole olleet työnantajapuolelle halpoja, mutta GTT:n entisen toimitusjohtajan Åke Heiniön sanoin "kalliilla ostettu työrauha on `sekundaa' parempi". Niin kauan kuin alalla on mennyt ja menee hyvin, hinnan ovat maksaneet kuluttajat kallistuneina lehtinä ja kirjoina. Hintoja voi

tiin pitkään vapaasti nostaa, koska ei ollut kilpailua maan rajojen ulkopuolelta. Tässä suhteessa tilanne lienee jo muuttunut ja on koko ajan muuttumassa. Viestintäalan am-mattiliitolla on 2000-luvulle lähtiessään edessään uudet kansainvälisen viestintäinte-graation tuomat haasteet.

Artikkeli perustuu kirjoittajan teoksiin "Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto ammattiyhdistys-eheytyksessä ja työehtosopimuspolitiikka tulopoliittisella kaudella 1968 - 1979. Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton historia 3", Jyväskylä 1994 ja "Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton työehto-sopimuspolitiikka vuosina 1979 - 1985 sekä sektorikohtainen edunvalvonta 1970-luvulta 1990-luvun alkuun. Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton historia 4", Jyväskylä 1997.

Työmies -

Suomen

Sosialidemokraatti -

Demari

Elävää perinnettä jo

vuodesta 1895

Tilaa ja lue!

Olet mukana luomassa

uutta perinnettä

tuleville polville!