Veikko Niemi

Mikkeli

Eräs unohdettu -

YKK:n Sosialistikerho

Vuonna 1925 perustetun Yhteiskunnallisen Korkeakoulun (YKK:n) väljät pääsyvaati-mukset ja opetusohjelman luonne vetivät opiskelemaan nuorisoa ja varttuneitakin myös työväestön piiristä. Nämä sosialistisiin aatteisiin tutustuneet perustivat 11.12.1927 yhdyssiteekseen Sosialistikerhon. Kerhon toiminta jatkui ainakin neljä vuosikymmentä ja se oli 1960-luvulla vanhin YKK:n opiske-lijamuodosteista. Pitkään jatkuneen toimintakauden selityksenä oli se, että kerholla oli toiminnallinen, aatteellinen ja jopa teoreettinen ja tieteellinen perusta. Se auttoi kerhon yli järjestöissä tuttujen nousu- ja laskukau-sien sekä ahdistavien lapualaisvuosien. YKK:n oppilaskunnan historiikissa v. 1965 sanotaan kerhon olleen "kaikkein voimakkain" YKK:n oppilasmuodosteista.

Kattavan kokonaiskuvan antamista kerhosta haittaa arkiston katoaminen. Saatavissa on ollut vain 10- ja 5-vuotisjulkaisut. Pöytäkirjat, tilit, jäsenluettelot ja Tyytymätön -kerholehti ovat kateissa. Toimintakerto-muksistakin on löytynyt vain hajakappaleita. YKK:n muuttaessa Tampereelle vuonna 1960 kerhon aineisto joutui hukkateille. Nähtävästi kerhon paperit jäivät eri toimihenkilöiden haltuun ja niiden arkistointi unohtui.

Kaikensorttisia sosialisteja

Sosialistikerho oli siitä merkillinen, että sen piirissä viihtyivät ja kykenivät yhteistoimin

taan vasemmiston eri suunnilta tulevat opiskelijat. YyKoo -lehdessä sanotaankin vuonna 1963, että kerho on koonnut piiriinsä "kai-kensorttisia sosialisteja puoluekantaan katsomatta". Tähän tietenkin vaikutti se, että kerho ei välittömästi osallistunut puoluetoi-mintaan. Näin ollen ulkopuolella vallinneet ristiriidat eivät päässeet kovin paljon häiritsemään. Kiinteyttä myös vahvistivat YKK:n sisällä vallinneet vastakohtaisuudet, kuten 1930-luvun Isänmaallinen kerho, joka AKS:n mallin mukaan tavoitteli valta-asemaa oppi-laskunnassa.

Oppilaskunnassa Sosialistikerho ei ollut enemmistöasemassa. Kerhon jäsenmäärä vaihteli 1930-luvulla 30 - 40:n tienoilla nousten sodan jälkeen 70:een. Tämä vastasi noin 10 - 20 % oppilaskunnasta ollen enimmillään 22 %. Sosialistikerhon vaikutus YKK:n piirissä ja oppilaskunnassa oli lukumääräistä osuuttaan suurempi. Monella kerholaisista oli harrastusta yhteisiin asioihin ja kokemusta järjestötoiminnasta, joten he kykenivät muita tottuneemmin vastaamaan esimerkiksi oppilaskunnan tehtävistä.

YKK:lla oli aikaisemmin punaisuuden maine. Viljo Rasila kuitenkin toteaa YKK:n historiassa, että korkeakoulun opetus oli "puolueetonta, sitoutumatonta ja ennakkoluulotonta". Hallintoelimiin ja opettajakuntaan kuului vain varsin harvoja julkisosialisteja. Ehkä 1920- ja 1930-lukujen olosuhteissa jo nimeen sisältynyt sana "yhteiskunnallinen" riitti herkistämään joidenkin piirien käsityksiä.

Kuva: Olavi Salonen. Lähde: Yhteiskunnallisen Korkeakoulun Sosialistikerho 20 vuotta 1927 - 1947 (toim. Osmo U. Mantere). Helsinki 1948.

Poliittinen vai aatteellinen

YKK:n opettajaneuvoston laatimissa vapaiden kerhojen perussäännöissä kiellettiin riippuvuus ulkopuolisista järjestöistä ja toiminnan suuntaaminen oman jäsenpiirin ulkopuolelle. Tällä edellytyksellä kerhot saivat vapaat toimintamahdollisuudet ja voivat järjestää tilaisuuksia maksuttomasti YKK:n tiloissa.

Perussääntöjen laatiminen aiheutui siitä, että lapualaisvuosina "isänmaalliset" olivat mm. vaatineet kerhon lakkauttamista tai ainakin nimen muuttamista sekä joidenkin opiskelijoiden erottamista kommunisteiksi syytettyinä. Opettajaneuvosto ei tähän suostunut, vaan ilmoitti jatkuvasti sallivansa opiskelijoiden vapaat yhteenliittymät. Niiden toiminnan piti vain tapahtua "tieteellisellä pohjalla, totuuden etsinnän merkeissä ja ilman pintapuolisia demagogisia tai puoluepoliittisia iskusanoja".

Kerhon toiminta muodostui siis "aatteelliseksi" eikä "poliittiseksi". Kerho määrittelikin tehtäväkseen "tutustuttaa jäseniään sosialismin historiaan ja sen aatteisiin sekä käsitellä yhteiskunnallisia kysymyksiä sosialismin kannalta".

Esitelmiä, edunvalvontaa, kokoustekniikkaa

10- ja 5-vuotisjulkaisuista saa yleiskuvan kerhon toiminnasta. Kerhon toisena kymmenvuotiskautena esitelmätilaisuuksia järjestettiin vuosittain kaksi tai kolme. Esitel-möitsijöiden luettelosta löytyy 22 ajan keskeistä vasemmistolaista vaikuttajaa politiikan ja kulttuurin aloilta. Myös kerhon ulkopuoliset yykoolaiset saivat tilaisuuden nähdä näitä "korkeita tovereita" ja kuulla heidän katsa-uksiaan sosialismin teoreettisiin näköaloihin ja ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

Kerhossa vallinneista ajatustavoista ja periaatteellisista linjauksista ei enää saa täyttä kuvaa. Esimerkkejä voidaan kertoa hajatietojen perusteella. 25-vuotisjulkaisuun rehtori Yrjö Ruudun assistentti Veikko O. Vei

lahti kirjoitti artikkelin Sivistyneistö työväenliikkeessä. Kyseinen artikkeli sisältää vieläkin huomionarvoisia ajatuksia. Yrjö Kallinen esitelmöi vuonna 1952 aiheesta Sosialismi ja vapaus. Vuonna 1956 järjestettiin esitelmä- ja keskustelutilaisuus otsikolla Kristinusko ja sosialismi. Lukuvuonna 1964 - 1965 järjestettiin seminaarisarja, jossa käsiteltiin sosialismin eri puolia. Kaikkiaan vaikutel-maksi jää, että kerhossa syvennyttiin vakavasti sosialismin kysymyksiin.

Kerho omaksui myös eräänlaisen edunvalvojan tehtävän työläis- ja muiden vähävaraisten opiskelijoiden puolesta. Kerho menestyi hyvin YKK:n oppilaskunnan järjestämien harrastuskilpailujen lajina olleessa kokoustekniikassa. Sitä mainittiin suorastaan kerhon "leipälajiksi". Järjestökokemuksensa perusteella monet kerholaiset hallitsivat kokousteniikan ja kykenivät hoitamaan kokoukset tehokkaasti ja tyylikkäästi.

Kesy kerho?

Tavoitteena ei siis pidetty opiskeluaikana "maailman muuttamista", vaikkakin muistettiin tämän kuuluneen jo Karl Marxin filoso-feille asettamiin tehtäviin maailman "selittämisen" asemesta. Etusijalla oli edellytysten kehittäminen sille, että myöhemmin yhteiskunnan eri tehtävissä YKK:ssa saatua ammattitaitoa sovellettaessa voitaisiin toimia sosialistisia aatteita huomioon ottaen.

Jos Sosialistikerhoa verrataan ASS:aan tai ASY:een, taikka tamperelaisiin TASY:een tai TASS:aan, jotka kuuluivat omiin puoluei-siinsakin, niin toiminta näyttäytyy kovin ke-synä ja ponnettomana. Näin olikin, mutta mielessä tulee pitää kerhon itselleen asettamat tehtävät, joihin ei kuulunut pyrkimystä poliittiseen vaikuttamiseen.

Sammuiko sosialismin harrastus?

1960-luvulle tultaessa Sosialistikerhon toiminta näyttää vähitellen hiipuvan. Selvittä

mättä on, miten Sosialistikerhon lopulta kävi. Sammuiko sen toiminta vain vähitellen vai tehtiinkö sen purkamisesta nimenomainen päätös? Kerho ei enää osallistunut omilla listoilla oppilaskunnan vaaleihin. Olisiko niin, että opiskelijoiden yleisen poliittisen aktiivi

suuden virittyä kaivattiin laajempia tavoitteita ja radikaaleja toimintamuotoja? Hukkuiko Sosialistikerhon tapainen maltillinen ja objektiivisuutta tavoitteleva ja omat rajoituksensa tunteva pohtiva toiminta-ajatus 1960-luvulla virinneen radikalismin aallokkoon?

Lähde: YyKoo 6/1962