Marja Rantala

Vantaa

Työväenyhdistyshistorioiden mikro- ja makrotaso

Paikallisuus ja yleinen

Työväenyhdistysten historiankirjoitus on viime vuosina ollut taas muodissa, ovathan monet suurlakon jälkimainingeissa perustetut yhdistykset juhlineet 90 vuoden ikäänsä. Työväenliikkeen historian tutkiminen paikal-listasolla on mielenkiintoista, mutta monesti historioilta jää kaipaamaan paikallisen ja yleisen työväenliikkeen historian hedelmäl-listä yhdistämistä ja joskus herkullistenkin työväenyhdistyksen ja puolueen tai piiri-toimiston välisten ristiriitojen esiinnosta-mista.

Työväenyhdistyshistorioissa tukeudu-taan liian usein pelkästään oman järjestön pöytäkirja-aineistoon eikä vertailuja muualle juuri tehdä. Toisaalta työväenliikkeen pe-rinteiden mukaisesti, joskus kärjekkäätkin linjaerimielisyydet suhteessa puolueeseen on saatettu työväenyhdistyksen pöytäkir-joissa kuitata hyvin korrektisti sivulauseessa. Tällaisissa tapauksissa tutkijan on oltava valppaana lähteidensä äärellä. Muistitieto on myös oiva väline tällaisten erimielisyyksien selvittämiseen.

Työväen Arkistossa on hyvin kattava kokoelma työväenyhdistysten arkistoaineis-toa vuodesta 1879 näihin päiviin saakka. Kokoelmaa järjestäessäni olen tehnyt sen havainnon, että paikallista väriä työväen-yhdistysten asiakirjoista on löydettävissä kaikkein eniten liikkeen alkuvaiheessa kan-

salaissotaan asti. Vaikka sosialidemo-kraattinen puolue heti perustamisensa 1899 jälkeen ryhtyi ohjeistamaan paikallis-osastojen toimintaa, oli paikallisilla työväen-yhdistyksillä hyvin omaperäisiäkin toiminta-muotoja ja -tapoja, jotka eivät kaikki suinkaan olleet edes sopusoinnussa puolueen sään-töjen kanssa. Työväenliikkeen toiminta miellettiin usein työväenyhdistyksissä ja erityisesti pienissä maaseutuyhdistyksissä konkreettiseksi toiminnaksi vähäosaisten auttamiseksi ja tässä työssä mielikuvitus otettiin käyttöön. Olen usein käyttänyt esimerkkinä tästä mielikuvituksesta Oulun läänin Piippolan työväenyhdistystä, joka 1908 päätti ostaa työväenyhdistykselle lehmän ja jakaa maitoa tarvitsijoille.

Aatteellisessa työssä sosialidemokraat-tisella puolueella oli alkuvaiheessa työ-sarkaa. Työväenyhdistyksiin virtasi väkeä suuren innostuksen vallassa tyytymättöminä silloisiin oloihinsa. Työväenliikkeen aatteel-lisesta sisällöstä ei monilla ollut mitään käsi-tystä. Puolueen "lentävät agitaattorit", kuten A. Vatanen, kiersivät kansaa valistamassa. Mutta monilla paikkakunnalla oli myös omia agitaattoreita, jotka valistivat väkeä työväen-liikkeen tarkoitusperistä, kukin omalla taval-laan. Työväenyhdistysten kirjastoilla oli myös tärkeä merkitys tässä valistustyössä.

Eniten keskustelua paikallisista kysy-myksistä työväenyhdistysten pöytäkirjoista löytää työväenliikkeen historian alkuajoilta,



Kauppakirja, jolla Piippolan Työväenyhdistys myi omistamansa lehmän neiti Lydia Jarvakselle 70 markan hinnasta vuonna 1908. Lähde: Työväen Arkisto.

ennen toista maailmansotaa. Jännittäviä havaintoja voi tehdä myös siitä, miten maailmanlaajuiset asiat ja toisaalta oman kylän työväestön tilanteet saatetaan yh-distää. Joskus on kysymys pelkästään opi-tusta fraseologiasta, mutta toisinaan myös hyvin hedelmällisestä vertailusta. Usko liikkeen voimaan ja nimenomaan julkilau-sumiin näyttää vankalta ennen kansalais-sotaa. Uskon pohjana oli luonnollisesti menestyksekäs äänioikeustaistelu.

Ylhäältä tulevan vaikutuksen osuus tuntuu kasvavan vääjäämättömästi 1920-luvulta lähtien kohti tätä päivää. Kärjistetysti sanottuna vasemmistopuolueiden tiukka ohjeistaminen johti siihen, että työväen-yhdistysten kokoukset muuttuivat pelkiksi saapuneiden kiertokirjeiden lukuhetkiksi ja niiden edellyttämistä toimenpiteistä päät-tämiseksi. Alkuvaiheissa työväenyhdistykset itse tuottivat paljon arkistoaineistoa, esim.

pöytäkirjoja, ilmapöytäkirjoja ja lehtiä. Kun taas yhdistyksen 1960-luvun aineistosta poistetaan saapunut kiertokirjemateriaali, on jäljelle jäävä arkisto yleensä varsin vaa-timaton.

Kansallisella linjalla Parikkalassa

Parikkala on noin 5000 asukkaan kunta Etelä-Karjalassa, nykyisen Etelä-Suomen läänin koillisnurkassa. Työväenliikkeen alkuvaiheet ajoittuvat Parikkalassakin suurlakkovuoteen 1905, jolloin pitäjään perustettiin kaksikin työväenyhdistystä. Työväenliikkeen vaikutteet maatalousval-taiseen pitäjään tulivat ennen kaikkea ra-danrakentajien mukana, olihan Elisenvaaran ja Savonlinnan välisen rataosuuden raken-



taminen käynnissä. Toisaalta Parikkalaan tuolloin kuulunut Simpele ja sen paperi-tehtaan laajennustyö toi pitäjään myös ra-kennusalan ammattityömiehiä, jotka vai-kuttivat aktiivisesti työväenyhdistyksissä.

Parikkalan työväenliike oli Venäjän vallan aikana hyvin kansallisella linjalla. Venäläi-seen hallitusvaltaan suhtauduttiin nuivasti ja sen käskyjä uhmattiin mm. järjestämällä Suomen silpomista vastustavia mielen-osoituksia vuonna 1911, kun Venäjä suun-nitteli Uudenkirkon ja Kivennavan liittämistä Venäjään. Pisimmälle parikkalalaiset veivät kansallismielisyytensä vuonna 1912, jolloin he vaativat venäläisiin myötämielisesti suhtautunutta sortavalalaista kansanedus-taja Anton Kotosta jättämään edustaja-paikkansa ja eroamaan puolueesta. Kotonen edusti eduskunnassa autonomian puolus-tamista yhteistyössä kannattavaa ryhmää. Parikkalalaisten vaatimukseen yhtyi Viipurin itäisen sos.dem. piirin piirikokous, mutta sos.dem. eduskuntaryhmä ei erottanut Ko-tosta. Seuraavissa vuoden 1913 edus-kuntavaaleissa Kotonen ei enää uusinut valtakirjaansa.

Työväenliikkeen yhteistyö parikkalalaiseen malliin

Kansalaissodan jälkeen työväenliikettä repivät suuntariidat. Sosialidemokraattisesta puolueesta monet työväenyhdistykset siirtyivät vasemmalle toukokuussa 1920 perustettuun Suomen Sosialistiseen Työ-väenpuolueeseen (SSTP). 1920-luvun tait-teessa mm. Viipurin itäisen vaalipiirin sos. dem. piirijärjestön toimikunnan enemmistö oli kommunisteja. Sosialidemokraattisen puolueen sisällekin jäi oppositiovoimia, jotka syyttivät puoluejohtoa luokkasovusta. Puo-lueen johdon vastainen oppositio julkaisi ns. keskustan julistuksen, jonka oli allekirjoit-tanut 51 SDP:n kansanedustajaa tai toimi-henkilöä johdossaan Johan Helo, Reinhold Sventorzetski, J.F. Aalto ja Mikko Ampuja. Keskustan julistuksen tarkoituksena oli hajaannuksen ja kommunistien kannatuk-sen laajenemisen estäminen. Tähän julis-tukseen päätti Parikkalan sos.dem. kunnal-lisjärjestökin yhtyä.

Parikkalan työväenliikkeen toiminnassa ei koko 1920-luvulla vedetty kovin selviä raja-

Keski-Karjalan Osuusliikkeen Parikkalan myymälä, joka sodan jälkeen purettiin vuonna 1946. Kuva: Työväen Arkisto.



linjoja sosialidemokraattien ja kommunistien välille. Sosialidemokraatit olivat määrävässä asemassa, mutta sosialistitkin saattoivat osallistua sos.dem. kunnallisjärjestön toi-mintaan ja sosialidemokraatit hyväksyivät kunnallisvaalilistoilleen myös sosialisteja. Tästä "kommunistien kanssa kaveeraami-sesta" parikkalalaiset sosialidemokraatit maksoivat kovan hinnan lapuanliikkeen alkaessa nostaa pitäjässä päätään. Vuoden 1930 kunnallisvaalit käytiin Parikkalassa ilman ainoatakaan työväenliikkeen ehdo-kasta. Kaikki sosialidemokraattien viisi ehdokaslistaa tulivat hylätyiksi sen vuoksi, että niillä oli Parikkalan keskusvaali-lautakunnan mukaan kommunisteja. Mitkään valitukset eivät auttaneet ja maaherra vahvisti listojen hylkäämisen.

Toisen maailmansodan jälkeen työ-väenliikkeen sisäinen yhteistyö haki vielä muotojaan ja esimerkiksi ensimmäisiä vap-pujuhlia järjestettiin monin paikoin yhdessä SKDL:n osastojen kanssa. Myös ensimmäi-siin kunnallisvaaleihin mentiin vaaliliitossa SKDL:n kanssa.

Vuodesta 1946 eteenpäin kuitenkin so-sialidemokraattien ja kommunistien välit alkoivat kiristyä ja johtivat lopulta avoimeen järjestösotaan työväen yhteisjärjestöjen, ennen kaikkea ammattiliittojen sekä Työväen Urheiluliiton herruudesta.

SDP:n asevelisiipeen kuuluneet Unto Varjonen, Väinö Leskinen ja Veikko Puskala ideoivat "taistelevan sosialidemokratian" kampanjan, joka tähtäsi sosialidemokraat-tien aseman vahvistamiseen. Kampanja alkoi syyskuussa 1946 ja kesti kevääseen 1947. Nimi kampanjalle tuli Puskalan mu-kaan siitä, että SDP oli koko olemassaolonsa ajan joutunut taistelemaan ensin tsaarin-valtaa, sitten porvaristoa ja fasismia ja nyt kommunismia vastaan.

Taistelevan sosialidemokratian kam-panja, joka suuntautui selkeästi kommu-nisteja ja kansandemokraatteja vastaan, tuntuu kovin ylhäältä ohjatulta. Parikkalas-sakin valtuustoyhteistyö kansandemokraat-tien kanssa sujui hyvin ja esimerkiksi kevään 1946 ja 1947 vappujuhlat järjestettiin yh-dessä SKDL:n kanssa. Parikkalan sos.dem.

kunnallisjärjestön kannanotossa 2.2.1947 vaadittiin "sos.dem. työväen sanomalehtien ja vasemmistolehtien keskinäisen rää-väämisen" lopettamista.

Tiukkaa kommunismin vastaisuutta ei oikein saatu Parikkalaan istutettua. Parik-kalan valtuustossa toimivat sosialidemo-kraatit muodostivat mm. yhteisen vasem-miston valtuustoryhmän 1970-luvulle asti.

Puoluehajaannuksen vaikutukset

Sosialidemokraattisen puolueen hajaannus 1950-luvun lopulta 1970-luvun alkuun näyt-tää niin ikään Parikkalasta katsottuna ylhäältä omaksutulta. Mitään varsinaisia poliittisia linjaerimielisyyksiä ei ollut ha-vaittavissa ennen kuin puolue repesi puo-luekokouksessa 1957. Vielä ensimmäisinä hajaannusvuosina jäsenmäärät Parikka-lassa olivat nousussa. Hajaannusilmiöt ulottuivat Parikkalaan vasta vuosina 1960 - 1961, jolloin Särkisalmen työväenyhdistys hajosi ja Työväen ja Pienviljelijäin Sos.dem. Liittoon kuulunut Parikkalan sos.dem. toveri-seura perustettiin. Särkisalmen työväen-yhdistyksen taloudelliset vaikeudet muodos-tivat hyvän kasvualustan erimielisyyksille, jotka hyvin selvästi siirtyivät puoluetasolta paikallistasolle. Yhteistyö sujui kuitenkin paikallisesti niin hyvin, että esimerkiksi vuoden 1964 kunnallisvaaleissa Parikkalan sos.dem. kunnallisjärjestö ja Parikkalan sos.dem. toveriseura muodostivat "Yhtyneen sosialidemokraattisen vaaliliiton", jolla oli 16 SDP:n ja 7 TPSL:n ehdokasta.

Puoluehajaannus myös päättyi Parikka-lassa varsin helposti ilman ihmeempiä sovintoneuvotteluja. Rinnakkaistoiminta kuoli itsekseen ja jäsenet palailivat yksitellen takaisin SDP:een.

Artikkeli perustuu kirjoittajan lokakuussa 1997 julkaistuun Parikkalan työväenyhdis-tyksen 90-vuotishistoriaan "Parikkalan par-haaksi".