Pontus Blomster

Tampere

Uusia tiloja ja

uusia näyttelyitä

Työväen keskusmuseon toimitilojen laajentumisen seurauksena erityisesti museon näyttelytoiminta monipuolistuu. Lisäneliöt käytetään pääosin uusien näyttelytilojen avaamiseen. Tämän myötä Työväen keskusmuseolle mahdollistuu useiden erilaisten näyttelyiden esittely samanaikaisesti. Ensimmäisinä näissä tiloissa avataan näyttelyt ammattiyhdistysliikkeen yhteistoiminnasta, Suomen teollistumisen historiasta sekä Finlaysonin Vanhasta tehtaasta ja sen restauroinnista. Uusien tilojen on määrä avautua yleisölle kuluvan vuoden syyskuussa.

Sata vuotta ammattijärjestöjen yhteistoimintaa

Ammattiyhdistysliikkeen yhteistyötä esittelevä näyttely on läpileikkaus 100 vuoden ajanjaksolta, jonka aikana yhteistyön muodot ja tavoitteet ovat tilanteiden mukaan muuttuneet. Ensimmäisten ammattiosastojen syn-nyttyä Suomeen jo yli sata vuotta sitten todettiin pian tarvetta niiden yhteistoiminnan tehostamiseksi, ja esimerkiksi Tampereelle syntyi kaksi yhteistyöorganisaatiota: Työväenyhdistys ja Ulkotyöväenyhdistys. Edelleen tamperelaisten ammattiyhdistysten yhteistoiminta kehittyi Työväenyhdistysten ja Ammat-tiosastoin Keskuskomitean perustamisena vuonna 1898.

Vuonna 1905 ammattiyhdistysliikkeen toimintaa leimasi erityisesti suurlakko, joka merkitsi ammatillista voimannäyttöä ja yhteistoimintaa valtakunnallisella tasolla. Tampereella järjestettiin jo vuonna 1905 palveli-jattarien edustajakokous, jossa puheenjohtajaksi valittiin Miina Sillanpää. Samana vuonna aloitti toimintansa myös Tampereen Paikallinen Ammattijärjestö. Seuraavana vuonna järjestetyn Yleisen tehdastyöväen edustajakokouksen vaikutuksesta perustettiin ammattiyhdistysliikkeen keskusjärjes-töksi SAJ vuonna 1907. Seuraavina vuosina ammattiyhdistysliikkeen yhteistyötä leimasivat voimakkaat vaatimukset työväen olojen parantamiseksi ja näiden tueksi järjestetyt lukuisat lakot.

1920-luvulla vallinneen sekasorron jälkeen SAK:n perustaminen vuonna 1930 mer-kitsi jälleen uuden aikakauden käynnisty-mistä ammatillisessa yhteistyössä. Samana vuonna käynnistyi myös vuonna 1907 lope-tetun Tampereen ammatillisen paikallisjär-jestön toiminta uudestaan. Tätä aikakautta leimasi erityisesti pula-aika sekä äärioikeiston ammattiyhdistysliikettä kohtaan harjoittama painostus. Se päättyi vasta sotavuosien synnyttämään uuteen tilanteeseen: vuodesta 1939 alkaen työmiestä ymmärrettiin taas aikaisempaa paremmin. Yhteistyö ammattiyhdistysliikkeen sisällä sai lisätukea työnantajapuolen kanssa sovitun "tammikuun kihlauksen" kautta, joka mahdollisti

Ammatillista yhteistoimintaa Tampereella. Kuva: Työväen keskusmuseo.

Suomen selviytymisen sotavuosien ankarista koettelemuksista.

Sotien jälkeinen jälleenrakennuskausi ja sotakorvaukset olivat omiaan lähentämään ammattiyhdistysliikettä ja poliittista toimintaa. Tämä näkyi mm. vilkastuneessa järjestötoiminnassa, jossa poliittiset tavoitteet tulivat ammatillisessa edunvalvonnassa aikaisempaa näkyvämmin mukaan. Tämä kehitys johti ammatillisen yhteistoiminnan sisäisiin ongelmiin ja toiminnan vaikeutumiseen, jonka seurauksena lopulta ammatillinen liike jakautui kahtia, SAJ:n tai SAK:n alaisiksi järjestöiksi. Ammatillisen yhteistoiminnan hajaannus jatkui aina vuonna 1969 tapahtuneeseen uuden SAK:n perustamiseen asti.

Nykyisen, 1960-luvun lopulla käynnis-tyneen ammatillisen yhteistoiminnan tulok

sena on tapahtunut lukuisia työelämän uudistuksia. Samanaikainen voimakas globali-soituminen, yhteiskunnan kehitys ja työn sisällön muutos ovat myös vaikuttaneet niin yhteistyön muotoihin kuin yhteistyötahoi-hinkin. Aikaisemmin vallinnut työntekijä-työnantaja -asetelma on muuttunut moninaisem-maksi samalla kun ammattiyhdistysliike on mukana vaikuttamassa moniin yhteiskunnallisiin uudistuksiin. Erityisesti työntekijöiden sosiaali- ja työttömyysturvaan liittyvät kysymykset ovat 1990-luvun lamavuosien aikana nousseet ammatillisen yhteistoiminnan eräiksi tärkeiksi painopistealueiksi, mikä myös on päätetty tuoda näyttelyssä esille. Lisäksi kansainvälistyminen myös työn alueella on merkinnyt entistä suuremman huomion kiinnittämistä kansainvälisiin yhteistyö

mahdollisuuksiin niin keskusjärjestössä kuin paikallisella tasollakin.

Suomen teollistumisen alkuvaiheita

Työväen keskusmuseon toinen uusi näyttelytila avataan Finlaysonin "Vanhaan tehtaaseen", mikä on keskeisesti määrännyt tilan ensimmäisten näyttelyjen teemoja. Suomen teollistumista esittelevässä näyttelyssä lähdetään liikkeelle manufaktuureista 1800-luvun alussa sekä tällöin tehdyistä uusista keksinnöistä, joiden myötä teolliselle tuotannolle luotiin aikaisempaa paremmat kehitysmahdollisuudet. Energian hyödyntäminen vesipyörien, höyrykoneiden ja vesiturbiinien kautta sekä sen siirtäminen edelleen kehittyvien voimansiirtojärjestelmien kautta mahdollisti nykyaikaisen teollisen tuotannon läpimurron Suomessa jo ennen 1800-luvun puoliväliä. Samanaikaisesti energiatalouden kanssa kehittyneet koneet merkitsivät myös teollisuusrakennusten ja koko tuotantotavan perustavaa laatua olevaa muutosta.

Uusi teollinen tuotanto Suomessa 1800-luvun jälkipuolella aiheutti muutoksia myös työn tekemisessä. Käyttöön tullut tuotantotapa edellytti aikaisempaa säännöllisempää työaikaa ja -tahtia, jotta kaikkien työntekijöiden työpanos voitiin optimaalisesti hyödyntää. Tämän johdosta monet aikaisemmat keksinnöt, kuten esimerkiksi kello, saivat aivan uuden merkityksen. Vastaavasti tuotannon maksimoiminen edellytti mahdollisimman pitkää vuorokautista tuotantoaikaa, minkä johdosta uudet valaistusjärjestelmät, kuten 1880-luvulla sähkö, merkitsivät suomalaisen teollisuuden kehittämisessä merkittävää edistysaskelta. Sähkö ja muut uudet energialähteet, yhä tehokkaammat koneet ja laitteet, infrastruktuurin rakentuminen teol-lisuuspaikkakunnille sekä ammattitaitoisen työvoiman saatavuuden parantuminen mahdollistivat suurteollisuuden kasvun. Samanaikaisesti lisääntynyt käytettävissä olleiden pääomien tarjonta mahdollisti myös yhä suuremmat investoinnit. Tämä kehitys alkoi hi

taasti, mutta varmasti, ohjata koko Suomen kehitystä maatalousmaasta teollisuusvaltioksi.

Energialähteiden ja koneiden kehityksen myötä suomalainen teollisuus oli tälle vuosisadalle tultaessa kulkenut uusien teollisuuslaitosten kautta suuriin tuotantoyksiköihin, joiden asema perustui suurten tuotantovolyy-mien mukanaan tuomiin mataliin yksikköhintoihin. Tälle tuotantotavalle oli erityisen tärkeää pysyvät asiakassuhteet, joiden kautta suurille tuotantosarjoille löydettiin markkinat. Ensimmäisen maailmansodan jälkeisen Suomen teollinen kehitys joutui mukautumaan olennaisesti muuttuneisiin olosuhteisiin, kun teollinen toiminta itsenäisessä Suomessa menetti mm. Venäjän markkinat. Samalla kun tuotanto mukautui uusiin olosuhteisiin suomalaisen teollisuushistorian yksi merkittävimmistä kausista päättyi.

Finlaysonin puuvillatehdas

Kolmannessa Työväen keskusmuseon uusiin tiloihin rakennetussa näyttelyssä esitellään Tampereen Finlaysonin tehdasalueen vaiheita sekä Vanhaa tehdasta ja sen restaurointia. Finlaysonin alueen historia Tampereella alkaa 1800-luvun alussa, jolloin skotlantilainen kveekari James Finlayson Venäjän tsaarin tuen turvin perusti alueelle teollisuusyrityksen. Hänen harjoittama yritystoiminta ei kuitenkaan kannattanut, vaan 1830-luvulla alueen uusiksi omistajiksi tulivat pietarilaiset sijoittajat Carl Nottbeck ja Wilhelm Rauch. Heidän toimestaan käynnistettiin eurooppalaisessakin mittasuhteessa moderni ja volyymiltaan merkittävä puuvillatuotteiden valmistus. Vuonna 1838 käyttöön otettu Finlaysonin Vanhan tehtaan vanhin osa, "Kuusivooninkinen", merkitsi koko suomalaisen puuvillatuotannon painopisteen siirtymistä Tampereelle. Samalla se merkitsi tamperelaisen elämäntavan muutosta maa-seututaajamasta teollisuuskeskukseksi.

Finlaysonin Vanha tehdas rakennettiin parhaiden käytettävissä olleiden asiantuntijoiden ohjauksessa "teollisen vallankumouk

Finlaysonin vanha tehdas itäpuolelta nähtynä. Kuva: Työväen keskusmuseo.

sen" Englannista saatujen esikuvien mukaisesti. Tehtaan rakentamisen kautta Finlaysonin alueen kehitys lähti voimakkaaseen nousuun, minkä seurauksena 10 vuoden kuluttua Finlaysonin tuotanto oli niin laadullisesti kuin määrällisestikin Suomen merkittävintä. Tämä mahdollisti Finlaysonin kehittymisen "kaupungiksi kaupungissa", jolla parhaimmillaan oli mm. orpokoti, koulu, kirkko jne., 1850-luvulla jopa oma rahakin! Finlaysonin kehitys jatkui positiivisena aina ensimmäiseen maailmansotaan asti, vaikka raaka-aineiden saannista aiheutuneet ongelmat vaikeuttivat yrityksen asemaa jatkuvasti kasvaneessa määrin.

Finlaysonin alueen "Kuusivooninkinen" on suomalaisen nykymuotoisen teollisuustuotannon syntysija, ja yleiseurooppalaistenkin mittapuiden mukaan yksi maamme merkittävimpiä rakennushistoriallisia kohteita. Täs

tä johtuen Vanhaa tehdasta on restauroitu jo usean vuoden ajan rakennuksen omistavan Tampereen Kiinteistö Invest Oy:n toimesta yhteistyössä viranomaisten kanssa. Valtio on tukenut tätä työtä avustuksin, joiden kautta restaurointityöt on suurimmaksi osaksi rahoitettu.Vanhaan tehtaaseen kohdistuneen arkkitehti Heikki Pyykön suunnittelu- ja tutkimustyön sekä käytännön restau-roinnista huolehtineen Rakennustoimisto Palmberg Oy toiminnan tuloksena on rakennuksen restaurointi toteutettu asiantuntevasti ja esittelykelpoisin tuloksin. Tämän kehityksen seurauksena on Työväen keskusmuseoon päätetty rakentaa näyttely myös Vanhan tehtaan restauroinnista, jossa vierailija voi tutustua rakennuksen restaurointityöhön, vanhoihin rakenteisiin ja materi-aaleihin sekä 1800-luvun teollisuusraken-tamiseen yleisemminkin.

Hanki omaksesi KANSAN TARINA!

Työväenliikkeen kirjatossa on saatavilla Jorma Kallenaution kirjoittamaa upeaa Kansan tarina -historiaa vuodelta 1994. Saat kirjan omaksesi uskomattoman edulliseen 10 markan hintaan, jos noudat teoksen itse Työväenliikkeen kirjastosta. Voit myös tilata historian postiennakolla 40 markan hintaan.

Toimi nopeasti ja soita tilauksesi numeroon (09) 766 429 tai hae kirjasi Työväenliikkeen kirjastosta (Paasivuorenkatu 5, katutaso).