Työväensuojelus- ja huoltonäyttelystä työsuojelunäyttelyyn 1909-1999
 

Suomen ainoa työsuojelualan erikoisnäyttely on perustettu vuonna 1909. Perustajana toimi Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäinen naispuolinen ammattientarkastaja Vera Hjelt. Kimmokkeen näyttelyn perustamiseen hän sai Tukholman työväenyhdistyksen vuonna 1906 pystyttämästä näyttelystä, joka esitteli suojalaitteita tapaturmien välttämiseksi työssä. Näyttelyssä oli myös alan kirjallisuutta ja valokuvia esillä. Käytyään tutustumassa ko. näyttelyyn Vera Hjelt alkoi koota esineistöä vastaavaa näyttelyä varten Suomessa. Hän teki aloitteen työntekijän suojelemista valottavan näyttelyn perustamisesta vuonna 1907.

Työväensuojelu- ja huoltonäyttelystä tuli valtion laitos ja se toimi Teollisuushallituksen yhteydessä ja tiloissa. Näyttelyn toiminta-ajatusta Vera Hjelt kuvaa näin kymmenvuotiskertomuksessa:

" Teollisuustyössä sattuu usein tapaturmia. Moni työntekijä menettää henkensä, toiset saavat kärsiä ruumiinvamman seurauksista ja monen terveys sortuu epäterveellisissä työhuoneistoissa työtä tehdessään. Yhteiskunnassa on levitettävä tietoa työväenhuollosta, työväensuojeluksesta on herätettävä edesvastuun tunnetta ja ajanmukaisia suojalaitteita järjestämällä ovat mikäli mahdollista, ammatinvaarat poistettava. Tätä varten on Helsinkiin järjestetty pysyväinen näyttely työväensuojelusta ja huoltoa varten".

Näyttelyn tarkoituksena oli herättää asianharrastusta ja olla oppaana työväensuojeluksen alalla. Sen keskeisenä tehtävänä pidettiin työnantajien, työnjohtajien, työntekijöiden sekä teknikoiden tutustuttamista asianmukaisiin suojalaitteisiin. Näyttely vetosi jokaiseen tehtaan-, liikkeen- ja välitystoimen omistajaan, käsityöläiseen ja yksityiseen henkilöön kehottaen heitä panemaan näytteille esineitä, jotka paransivat työntekijän turvallisuutta, ja samalla edistämään työväensuojelusnäyttelyn toimintaa maassa.

Liian pienet tilat estivät näyttelyn laajentumisen ja vuonna 1920 näyttely muutti Eteläesplanadi 4:ään. Vuonna 1921 vietettiin uudistetun näyttelyn avajaisia, joissa oli myös silloinen tasavallan presidentti läsnä. Vuonna 1922, kun sosiaalihallitus liitettiin sosiaaliministeriöön, tuli näyttely ministeriön alaiseksi kuuluen ministeriön työosastoon.

Näyttely oli jaettu viiteen pääosastoon:

1. Erilaisia koneita suojalaitteineen.

Tampereen Hippostalossa sijaitsevan pysyvän työsuojelunäyttelyn vieraita tervehtii ensimmäisenä Lasinainen, jonka läpinäkyvän ihon alta paljastuu havainnollisesti ihmisruumiin eri osien muodostama monimutkainen rakenne. Lasinainen on valmistettu Saksassa 1930-luvulla ja lahjoitettu Suomen silloiseen Sosiaalimuseoon 1950-luvun lopussa.

Kuva: Kati Lehtinen.
Työväen Keskusmuseo.

2. Ammatti- ja yhteiskunnallista hygieniaa esittäviin esineisiin ja myös esineisiin, jotka selostivat asunto- elintarvike- ja terveydenhoitokysymyksiä.

3. Esineisiin, jotka esittivät työntekijän henkilökohtaista varustamista ja suojaamista tapaturman varalle.

4. Työväensuojaamista koskeviin valokuviin, piirroksiin ja taulukoihin sekä valokuviin kokonaisista tehtaista.

5. Osastoon ammattikirjallisuudesta.

Kahden vuosikymmenen kuluessa Työväensuojelus- ja huoltonäyttelystä kehittyi sosiaalinen kansansivistyslaitos. Enää se ei esitellyt vain työntekijän suojelua työssä, vaan laajeni myös heidän perheidensä ym. yhteiskunnan jäsenten suojeluun. Valistusta annettiin kotitapaturmien ehkäisemiseksi, kerrottiin liikenteen aiheuttamista vaaroista ja myös terveyskasvatus oli lähes alusta lähtien mukana näyttelyssä. Sisällön laajeneminen aiheutti tarpeen näyttelyn nimen muutokseen ja näin näyttelystä alettiin käyttää nimeä Sosiaalimuseo, joka sekään ei Vera Hjeltin mukaan kuvannut näyttelyn toimintaa parhaalla tavalla, koska kyseessä ei ollut museo vaan aktiivisti toimiva valistusta jakava näyttely. Se toteutti myös Helsingin ulkopuolelle ns. kiertäviä näyttelyitä. Ne rakennettiin junanvaunuihin, joita sitten voitiin käydä katsomassa rautatieasemilla ympäri maata.

Näyttelynhoitajina ovat Vera Hjeltin 1909-1931 lisäksi toimineet Annaliisa Levanto 1931-1938, vuosina 1938-1944 näyttelynhoitajan tehtävät hoidettiin sijaisuuksin, mm. Kati Oksanen (1938-1941). Myös Tyyne Leivo-Larsson on toiminut näyttelynhoitajana, ensin sijaisena 1941-1944 ja sitten näyttelynhoitajana vuoteen 1958, jolloin hän siirtyi suurlähettilääksi Norjaan. Tämän jälkeen tehtävään valittiin Maija Björklund, myöhemmin Saari. Hän toimi näyttelynhoitajana aina vuoteen 1974, jolloin näyttely siirrettiin Helsingistä Tampereelle.

Helsingissä toimiessaan näyttely, "Sosiaalimuseo", oli koko Euroopan neljänneksi suurin ja ajanmukaisin alan laitos. Sen kokoelmat olivat mittavat.

Kun työsuojeluhallintoa ja -valvontaa ryhdyttiin uudistamaan 1970-luvun alussa, jouduttiin tarkastelemaan myös näyttelyn asemaa. Vuonna 1973 perustettu työsuojeluhallitus sai vastatakseen myös Työväensuojelu- ja huoltonäyttelyn ja kesäkuun alusta 1974 näyttely siirtyi Tampereelle. Muuton yhteydessä suuri osa näyttelyn laajoista kokoelmista ajautui eri puolille maata eikä sitä ole pystytty myöhemmin kokoamaan yhteen. Osa kokoelmista myös tuhoutui Tampereen teknisen museon palossa.

Nykyinen toiminta

Tampereella näyttelyn nimi muutettiin Työsuojelunäyttelyksi ja se rakennettiin esittelemään puhtaasti työsuojelua ja työsuojeluhallinnon toimintaa. Näyttelynhoitajana toimi lyhyen aikaa Aune Kämäräinen, ja hänen jälkeensä Kimmo Länsipuro vuoteen 1989.

Kun työsuojeluhallitus vuonna 1993 lakkautettiin, siirtyi näyttely muiden työsuojeluasioiden kanssa työministeriön työsuojeluosastolle. Vuoden 1997 organisaatiomuutos vei sen jälleen työsuojeluasioiden mukana sosiaali- ja terveysministeriöön, joka viime helmikuussa siirsi 90 vuotta keskushallinnossa toimineen työsuojelunäyttelyn piirihallinnon organisaatioon. Näyttelystä tuli erillinen yksikkö Hämeen työsuojelupiiriin , ja se hoitaa valtakunnallisesti koko työsuojeluhallinnon näyttelytehtäviä.

Työsuojelunäyttely on harvinainen myös Euroopan laajuisesti huolimatta ILO:n suosituksista n:o 81 ja n:o 133, joiden mukaan työsuojelunäyttely tulisi olla jokaisessa jäsenmaassa. Näyttelyn tehtävä on seurata kiinteästi työsuojelun kehitystä ja tiedottaa työsuojelusta asiakkailleen, joita ovat niin suuri yleisö, työssäkäyvä väestö kuin työelämään valmistautuvat opiskelijat.

Näyttely palvelee eri asiakasryhmiä monipuolisesti ja antaa läpileikkauksen Suomen ja Euroopan unionin työsuojelusta. Eri osastoilla esitellään työsuojeluhallinnon valtakunnallisia hankkeita. Työsuojelunäyttelyllä on myös maamme laajin työsuojelualan "videoteekki". Se sisältää noin 300 elokuvaa.

Kiinteässä näyttelyssä käy vuosittain noin 300 vierailijaryhmää. Sen lisäksi näyttelyyn tutustuu jonkin verran vieraita itsenäisesti, yhteensä kävijöitä on vuosittain noin 10 000. Kävijöistä hieman yli puolet on opiskelijoita. Suurimpia ryhmiä ovat hoito- ja hoiva-alan-, tekniikan- ja kaupallisten alojen opiskelijat. Noin 40 % kävijöistä tulee työelämän eri aloilta. Terveydenhuollon sektori on tällä hetkellä työpaikoista vahvimmin edustettuna. Tämä selittyy näyttelyssä olevalla suositulla hoito- ja hoivaosastolla, jossa on mahdollista opiskella hoiva-alalla käytettävien apuvälineiden käyttöä.

Myös nykyinen näyttely on rakennettu opetusnäyttelyksi. Keskeistä on, että näyttely esitellään aina ryhmille. Näin voidaan käydä läpi näyttelyssä esillä olevat asiat ja samalla antaa alan muuta/uutta työsuojelutietoutta lainsäädännöstä ja muista työsuojelullisesti merkittävistä asioista. Usein opetetaan

Työsuojelunäyttelyssä voi kokeilla erilaisten laitteiden ja apuvälineiden käyttöä. Tässä opiskelijat harjoittelevat liikuntarajoitteisen henkilön nostoa Sauli Rupan avustuksella.

Kuva: Kati Lehtinen. Työväen Keskusmuseo.

"kädestä pitäen", kuinka laitteet toimivat tai vaikkapa, mitä suojainta pitäisi käyttää tai kuinka sitä käytetään.

Tällä hetkellä pysyvässä näyttelyssä on esillä osastoittain hoito- ja hoiva-alan sekä istumatyön ergonomia, henkinen hyvinvointi työssä, tilastot, lainsäädäntö, EU ja työsuojelu, koneturvallisuus, rakennustyön turvallisuus, maa- ja metsätalouden työsuojelu sekä henkilönsuojaimet.

Näyttelyllä on myös kolme sivupistettä: Parikkalassa, Myllykoskella ja Oulussa. Ne sijaitsevat työsuojelupiirien toimistojen yhteydessä ja ovat alueensa työsuojelutiedon konkreettisina välittäjinä työsuojelusta sekä työsuojeluhallinnon toiminnasta, tavoitteista ja tehtävistä. Jokainen sivupiste on "räätälöity" alueen elinkeinorakenteen mukaan.

Lisäksi näyttely osallistuu eri alojen valtakunnallisiin messu- ja näyttelytapahtumiin omalla osastolla. Osastojen sisältö suunnitellaan aina yhdessä työsuojelun asiantuntijoiden kanssa, jolloin alan uusimmat asiat saadaan kohderyhmän tietoon. Tapahtumia on 12-15 vuodessa. Osastolla on mukana työsuojeluosastolta ja työsuojelupiiristä alan asiantuntijat. Näin kävijöillä on mahdollisuus tavata oman alansa työsuojeluviranomaisia ja saada suoraan vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Kansainvälinen toiminta

Näyttely osallistuu myös kansainvälisiin tapahtumiin sekä olemalla itse näytteilleasettajana että koordinoimalla Suomen osastoja ulkomailla järjestetyissä tapahtumissa.

Näyttely oli omalta osaltaan käynnistämässä Viron työsuojeluhallinnon näyttely- ja tiedotustoimintaa suunnittelemalla ja toteuttamalla Baltian maiden ensimmäisiä työsuojelualan näyttelyitä 90-luvun alkupuolella. Viime vuosina näyttely on ollut mukana Venäjälle suuntautuvassa toiminnassa. Näyttely on toteuttanut pienimuotoisen suojainnäyttelyn neljään lähialueyhteistyöseminaariin Pietarissa ja Karjalan Tasavallassa. Pietarin näyttely jäi sikäläisten järjestäjien koulutuskäyttöön.

Vuonna 1997 näyttely rakensi Venäjän työsuojelua kehittävän Tacis-hankkeen osana pysyvän suojainnäyttelyn Moskovaan Venäjän federaation työn ja sosiaalisen kehityksen ministeriön koulutuskeskukseen. Tässä näyttelyssä esitellään pääosin suomalaisten suojainvalmistajien tuotantoa.

Uutta kohti

Työsuojelunäyttely on jatkuvien uusien haasteiden edessä. Se pyrkiikin uusiutumaan ja kehittämään toimintaansa vastatakseen nopeasti kehittyvän ajan haasteisiin. Uutena toimintamuotona on internet ja sen mukanaan tuomat mahdollisuudet.

Näyttelystä ollaan luomassa suorat yhteydet Euroopan ja myös muun maailman työsuojelun tietoverkkoihin näyttelyvieraiden käyttöön. Myös oma kotisivu on valmisteilla, ja mahdollisesti koko näyttely saadaan kuvan muodossa internetiin.

Juhlavuosi

Vuosi 1999 on työsuojelun juhlavuosi. Työsuojelunäyttelyn perustamisesta tulee kuluneeksi 90 vuotta ja lakisääteinen työsuojelu saavuttaa 110 vuoden iän. Juhlavuoden kunniaksi järjestetään Työväen keskusmuseon kanssa yhteistyössä näyttely, työnimenä "Työväen suojelusta moderniin eurooppalaiseen työsuojeluun". Näyttelyn tavoitteena on kertoa kiinnostavasti työsuojelun ja näyttelyn historia vuosisadan vaihteesta tähän päivään. Tavoite on haastava ja Työväen keskusmuseo on jo omalta osaltaan nimennyt tutkijan, joka on aloittanut työskentelyn asian parissa. Työsuojeluhallinnolta tämä hanke edellyttää asiantuntijatyöryhmää, jossa on edustajat myös yritysmaailmasta ja muista sidosryhmistä. Juhlanäyttely avataan syyskuussa 1999 ja se on esillä syksyyn 2000.

Yhdeksänkymmenen toimintavuoden aikana keinot ja tavat esitellä asioita ovat muuttuneet, mutta itse päämäärä on sama. Se kuvastuu lauseesta, jonka Vera Hjelt muotoili näyttelyn tunnuslauseeksi ja mitä se myös on ollut koko näyttelyn olemassaolon ajan.

" Tasoita työntekijän tietä kaikilla toiminta-aloilla suojelemalla häntä tapaturmilta ja ammattitaudeilta, sekä kohottamalla hänen hyvinvointiaan, tietoaan ja työniloaan."