Esko Ranto
Vantaa
 

Vaikeuksien kautta aina voittoon -

TUL:n monivaiheinen historia antaa potkua myös uudelle vuosituhannelle
 

Työväen Urheiluliitto TUL perustettiin Koiton talossa 26.1.1919. Liiton perustamisen pääsyynä oli se, että kansalaissodassa punaisten puolella taistelleet ja heidän seuransa oli erotettu SVUL:sta. Vaikka porvarilliset piirit ovat kautta historian syyttäneet TUL:oa poliittisuudesta, oli TUL:n perustamisen päällimmäinen syy pitkälti urheilullinen: haluttiin turvata työväestön liikuntamahdollisuudet tilanteessa, jossa nämä mahdollisuudet oli SVUL:sta erottamisen kautta viety.

TUL olisi toki varmasti perustettu jossain vaiheessa ilman SVUL:n vauhdituspäätöstäkin. Näin voidaan arvioida jo pelkästään kansainvälisen kokemuksen perusteella. Olihan useimpiin Euroopan maihin perustettu työväen urheilujärjestö.

Tämän päivän TUL on yksi Suomen suurimmista ja toiminnaltaan laajimmista kansalaisjärjestöistä. Liittoon kuuluu 1208 jäsenseuraa ja 15 piiriä. Urheilumuotoja liiton seuroissa on yli 60. Käyn tässä artikkelissa läpi TUL:n historiaa viiden eri vaiheen kautta ja lopuksi käsittelen myös tulevia näkymiä.

Erilliskulttuurivaiheen TUL takasi kansan toimintamahdollisuudet

Sotia edeltäneet vuodet TUL:n toiminnassa olivat selkeän erilliskulttuurin aikaa. Yhteistoimintaa ns. porvarillisen urheilun kanssa ei 1920- ja 1930-luvulla ollut. TUL:n seurojen tukikohtina olivat työväentalot, joiden ympärillä toimivat niin TUL:n seurat kuin muutkin työväenjärjestöt. TUL oli omalta osaltaan takaamassa tavallisten ihmisten toiminta- ja osallistumismahdollisuuksia.

Tähän vaiheeseen liittyvät myös TUL:n historian ensimmäiset suuret vaikeudet. Liiton sisäisiä ongelmia aiheuttivat ennen kaikkea Neuvostoliiton kanssa harjoitetun yhteistoiminnan käytännöt ja 1930-luvulla puolestaan ulkopuolinen paine erityisesti Lapuan liikkeen taholta oli kova. Näistä vaikeuksista selvittiin ja sotien alla liitto oli jälleen hyvässä toimintakunnossa.

Sotia edeltäneen työläisurheilun näkyvimpiin ilmiöihin liittyivät työläisolympialaiset. Koska TUL:n urheilijat eivät tänä aikana voineet osallistua olympiakisoihin, muodostui työläisolympialaisista merkittävä kansainvälisen vuorovaikutuksen väylä. TUL:n menestys työläisolympialaisissa olikin erinomainen, ja monessa lajissa liitto oli suorastaan ylivoimainen muiden maiden työläisurheilujärjestöihin verrattuna. 1920- ja 1930-luvulla TUL oli se työväenliikkeen osa, joka tarjosi jäsenilleen laajimmat kansainvälisen osallistumisen mahdollisuudet juuri työläisolympialaisten kautta.

TUL:n ensimmäisen liittojuhlan voimisteluesitykset järjestettiin Pallokentällä vuonna 1927.
Kuva: Suomen Urheilumuseo.
 

Voimakas toiminnallinen nousu sotien jälkeen

Sotien jälkeen TUL:n toiminnan elpyminen oli uskomattoman nopeaa. Vuoden 1946 liittojuhlan onnistunut järjestäminen on yksi liiton historian uskomattomimpia suorituksia. Vuoden 1946 liittojuhlamarssissa oli noin 30000 osanottajaa. Tätä korkeampaan lukuun on päästy vain vuoden 1989 liittojuhlassa.

TUL:lla oli suuri yhteiskuntapoliittinen rooli sotien jälkeisessä Suomessa. Liiton seuroja perustettiin runsaasti eri puolille Suomea. Käytännöllisesti katsoen lähes jokaisessa kylässä oli oma TUL:n seura.

Myös urheilullinen menestys oli erinomainen. Tapio Rautavaaran kultamitali vuoden 1948 olympiakisoissa vauhditti koko liiton urheilutoimintaa. 1950-luvulla TUL oli johtava urheilujärjestö monessa lajissa. Paremmuutta päästiin myös mittamaan aidosti porvareiden kanssa, kun yhteistoiminta eri lajeissa virisi sopimusjärjestelyjen myötä. 1940-luvun lopun ja 1950-luvun Suomen urheiluelämässä liitto-ottelut TUL:n ja vastaavan lajiliiton välillä olivat näkyvimpiä ja kiinnostavimpia urheilutapahtumia.

Hyvä menestys sai TUL:n väen ja johdon tavoittelemaan koko Suomen urheiluelämän johtajuutta. Tästä pyrkimyksestä sai ainakin osittain alkunsa myös TUL:n historian tähän saakka pahin ristiriitatilanne, joka johti koko liiton hajoamiseen.

Vaikeat hajaannuksen vuodet

TUL hajosi 1950-luvun lopulla. Varsinaisena riidan syynä oli se, voivatko TUL:n seurat kuulua lajiliittoihin vai eivät. TUL:n johto ei hyväksynyt lajiliittojäsenyyttä lukuunottamatta SVUL:n ulkopuolella ollutta palloliittoa, jonka kanssa oli tehty erillissopimus. Näin ollen SVUL:n erikoisliittoihin liittyneet seurat joutuivat TUL:n ulkopuolelle ja perustivat Työväen Urheiluseurojen Keskusliiton TUK:n. Hajaannusta kestikin sitten kaksi vuosikymmentä aina vuoteen 1979 saakka.

Jälkikäteen on helppo arvioida, ettei TUL:n riidassa ollut kyse pelkästään urheiluasioista. Hajosivathan samaan aikaan sekä sos.dem. puolue että ammattiyhdistysliike. TUL:ssa hajaannus kesti kuitenkin pisimpään. Ehkä se osaltaan kuvaa sitä, miten voimakkaasti urheiluväki elää tunteella mukana myös järjestöasiat.

Toiminnallisesti hajaannuksen vuosikymmenet olivat sekä TUL:lle että TUK:lle vaikeita. Vaikka molempien historiankirjoituksesta löytyy tästä jaksosta kunniakkaita kuvauksia, heikkeni työväen urheiluliike hajaannuksen vuosina selvästi. Tilannetta pahensi se, että TUL:n urheilijat olivat myös joitakin aikoja ulkona maan edustustehtävistä SVUL:n kanssa tehtyjen sopimusten purkauduttua. Tähän jaksoon kuuluu myös itsenäisen Suomen urheiluhistorian suurin oikeusmurha: Olli Mäen jättäminen pois Rooman olympiakisoista vuonna 1960 sen takia, että hän oli TUL:n urheilija. Urheilupoliittinen puhdasoppisuus oli tuolloiselle SVUL:n johdolle tärkeämpi kuin varsin todennäköinen kultamitali.

Eheytyksestä urheilulliseen nousuun

Työväen urheiluliike eheytyi jälleen 1970-luvun lopussa. Eheytyminen tapahtui TUL:oon ja TUK lakkautettiin. TUK:n seurat erosivat myös erikoisliitoista ja jäivät pelkästään TUL:n yhteyteen.

Eheytys toi selvästi uutta voimaa TUL:n toimintaan, erityisesti urheilumenestykseen, jonka parantaminen oli myös liiton johdon tavoite. TUL:n urheilumenestys parani koko 1980-luvun ajan ja 1990-luvun alkuvuosina TUL vastasi jo noin 40 prosentista Suomen eri lajeissa saavuttamista arvokisamitaleista.

Paradoksaalista kyllä, juuri tuohon TUL:n urheiluhistorian menestysvaiheeseen ajoittui myös kolmas todellinen TUL:n toiminnan lopettamisyritys. Ensimmäinenhän oli ollut 1930-luvulla Lapuan liikkeen toimesta ja toinen 1960-luvun alkuvuosina yhteistoiminnan katkettua ja TUL:n urheilijoiden jouduttua edustustehtävien ulkopuolelle. Yhteistä näille kolmelle TUL:n lopettamisyritykselle on ollut se, että maassa on samoihin aikoihin ollut porvarihallitus tai vahva porvarillinen ilmapiiri.
 

TUL:n toiminta painottuu voimakkaasti nuoriin.

Maailmanmestari Valentin Kononen on nuorten suosikki.
Kuva: TUL

1990-luvun ongelmaa kärjisti kilpakumppani SVUL:n ajautuminen lähes konkurssin partaalle. Näin ollen porvarillinen valtiovalta joutui toimimaan tilanteessa, jossa TUL oli sekä toiminnallisesti että taloudellisesti voimissaan, mutta SVUL vain toiminnallisesti. Urheilujärjestöt lähes pakotettiin neuvottelemaan uudesta urheilun järjestörakenteesta ja TUL:n valtionapuja leikattiin voimakkaasti. Tuossa tilanteessa TUL:n johto asetti tavoitteekseen TUL:n toiminnan jatkamisen menemällä mukaan neuvotteluprosessiin. Vuoden 1993 lopulla uusi urheilun järjestörakenne oli saatu pihtisynnytetyksi.

TUL uudessa rakenteessa

Vuoden 1993 lopulla tehty urheilun järjestörakenneuudistus merkitsi kolmea asiaa. Ensinnäkin TUL:n seurat liittyivät lajiliittoihin, jotka puolestaan irtautuivat toimintansa käytännössä lopettaneesta SVUL:sta. Toiseksi perustettiin Suomen Liikunta ja Urheilu ry liikuntajärjestöjen yhteiseksi edunvalvontaorganisaatioksi. Kolmanneksi samantapaiset edunvalvontaorganisaatiot perustettiin myös alueille.

TUL:n toiminnan kannalta oleellisin muutos oli ylimmän tason kilpa- ja huippu-urheilun siirtyminen pelkästään lajiliittojen ja olympiakomitean hoidettavaksi. TUL:n rooliksi uudessa rakenteessa tuli nuorisourheilu, kuntoliikunta, maajoukkuetason alapuolinen lajitoiminta sekä seurojen palvelutoiminta, jota varten TUL säilytti 15 piiriään. TUL on uudessa rakenteessa SLU:n suurin jäsenjärjestö.

Tulevaisuus on toivoa ja mahdollisuuksia täynnä

TUL selvisi siis hyvin 1990-luvun alun lopettamisyrityksistä jos ei nyt aivan voittajana niin ainakin kirkkaasti hengissä. Itse asiassa monen yhteiskunnan oikean laidan kulkijan mielestä TUL selvisi rakenneprosessissa liian hyvin. Ja jälkiviisaana voi arvioida, ettei huippu-urheilun antaminen lajiliitoille ja olympiakomitealle nyt niin kauhean suuri menetys ollut.

Postmodernissa ja pirstaloituvassa yhteiskunnassa huippu-urheilu on irtautumassa muusta liikuntakulttuurista selvästi omaksi saarekkeekseen, jossa vallitsevat erilaiset arvot, moraalisäännöt, organisoitumismuodot ja toiminnan resurssointiperiaatteet kuin muussa urheilutoiminnassa. Siksi TUL voi uudessa rakenteessa aiempaa vapaammin keskittyä omien tärkeiden sektoreidensa, nuorisotoiminnan ja kuntoliikunnan kehittämiseen, kun pääosaa voimavaroista ei enää tarvitse suunnata huipuille.

2000-luvun TUL tulee käsitykseni mukaan olemaan sekä aktiivinen liikunta- ja yhteiskuntapoliittinen kannanottaja että monipuolinen ja laadukas toimija. Suomi tarvitsee eettisesti kestävää ja yhteiskunnallisesti aktiivista liikuntatoimintaa ja siinä TUL on parhaimmillaan. TUL:n tulevaisuuden kannalta tärkeintä on, että liitolla on vahva seuraverkosto ja tavallisten ihmisten tarpeisiin soveltuva liikuntaohjelma vauvasta vaariin ja mummoon saakka.