Viime vuosisadan lopun Suomessa työläislapset olivat tärkeä yksityisen hyväntekeväisyyden kohde. Lasten työkotitoiminta oli yksi hyväntekeväisyyden muoto. Sen helsinkiläisversiota ei ole kovin laajasti tutkittu. Tuoreen panoksen aiheeseen tuo allekirjoittaneen lisäksi Marjatta Rahikainen (Historisk Tidskrift för Finland 2/1998).

Omassa tutkielmassani olen tarkastellut helsinkiläisten lasten työkotien elämänmenoa vuodesta 1883, jolloin toiminta käynnistyi, aina vuoteen 1903 saakka. Keskeisenä motiivina pääkaupunkilaisille työkotien perustajille oli estää köyhien lasten kerjääminen, joka heidän näkemyksensä mukaan oli vakava epäkohta tuolloisessa helsinkiläismiljöössä.

Tarkoitus oli opettaa köyhien perheiden vesoille työntekoa kädestä pitäen sekä tarjota heille yksinkertaista ravintoa ja hoitoa työpanosta vastaan. Laitokset, joita tarkastelemallani ajanjaksolla toimi Helsingissä kaksi, olivat auki arkisin päiväsaikaan. Iältään 5 _ 14-vuotiaat, köyhiksi tiedetyt työläislapset olivat niihin tervetulleita.

Tutkielmassani olen pyrkinyt selvittämään, mitä taitoja, tietoja ja arvoja työkotien pääsääntöisesti keski- ja yläluokkainen opetus- ja johtohenkilöstö lapsille välitti ja miksi. Myös tyttöjen ja poikien pitkälti sukupuolisidonnaiset työnjaolliset roolit sekä heidän johtokunnalta ja opetushenkilöstöltä saamansa huomio on ollut tutkimukseni kohteena.

Lasten työkotien arkistossa (HKA) olevat työkotiyhdistyksen johtokunnan kokouspöytäkirjat runsaine liitteineen, vuosikokousten pöytäkirjat liitteineen ja työkotien päiväkirjat ovat olleet tutkimukseni tärkeimpänä lähteenä. Niiden avulla olen päässyt käsiksi työkotien arkeen ja hiukan juhlaankin, joiden kulkuun aikakauden luokkayhteiskunta ja sukupuolirooleihin liittyneet käsitykset loivat omaa väriään.

Käsitöiden opettaminen oli tärkeällä sijalla työkotien päiväohjelmassa. Työkotien johtohenkilöt näkivät käsitöiden teettämisen kasvattavan lasten kärsivällisyyttä, järjestyksentajua ja uutteruutta. Vaatekappaleet jaettiin lapsille itselleen joulujuhlien yhteydessä.

Kova käsitöiden teettäminen sai osakseen myös kritiikkiä. Vuonna 1889 eräät alemman kansakoulun opetushenkilöstön edustajat huomauttivat, että lapset väsyivät työkodeissa vaaditusta käsitöiden tekemisestä niin paljon, että koulutyö kärsi. Työkotien päiväjärjestykseen huomautuksella ei ollut suurta vaikutusta.

Lapset joutuivat osallistumaan myös laitoksissa tehtyihin taloustöihin. Tytöt pidettiin sisätiloissa auttamassa keittäjätärtä ja siivoamassa. Pojat hakkasivat ja kantoivat puita, noutivat vettä, lakaisivat pihaa ja tomuttivat mattoja. Kyseisiin toimiin lasten odotettiin suhtautuvan aikuismaisen vakavasti. Esimerkiksi vuonna 1884 johtokuntaa harmitti poikien taipumus vitkastella vedenhakumatkoilla leikkien.

Työkotien johtokunnan poikiin ja tyttöihin kohdistamassa huomiossa oli selkeitä eroja. Vaikka ahkeruus oli työkodeissa kovassa kurssissa, erityisesti siitä palkittiin tarkasteltavalla ajanjaksolla vain poikia. Näin tapahtui vuodesta 1898 alkaen, mistä lähtien muutamat työteliäät pojat saivat käteensä säästökirjan pienine alkupääomineen. Ainoa palkinnonjako, johon tytötkin pääsivät osallisiksi, oli vuonna 1903 tapahtunut erityistä kiltteyttä osoittaneiden lasten palkitseminen. Tuolloinkin kiltit pojat saivat säästökirjan, kiltit tytöt puolestaan esiliinan.

Poikia huomioitiin ehkä tyttöjä enemmän siksi, että aika ajoin he vaikuttivat johtokunnan mielestä tyttöjä kurittomammilta. Poikien tuleva, kansakoulun jälkeinen työllistyminen myös huolestutti johtokuntaa enemmän kuin tyttöjen tuleva työpaikan saanti, mistä yhtenä esimerkkinä oli johtokunnan vuonna 1886 Helsingin työväenyhdistykselle lähettämä kirje, jossa se vetosi yhdistyksen apuun nimenomaan työkotipoikien työllistämiseksi.

Tyttöjen työllistymisen osalta johtokuntaa pohditutti lähinnä se, ettei palvelijattaren työ enää tuntunut kelpaavan näille, kasvavalla pääkaupungilla kun oli tarjota heille töitä muiltakin aloilta. Johtokunnan silmissä myönteisesti käyttäytyneitä poikia lienee kannattanut nostaa esiin jo senkin vuoksi, että he olivat hyviä esimerkkejä muille pojille.

Tarkk'ampujankadun työkodin tytöille pidettiin vuosien ajan laulutunteja kerran viikossa. Tämä oli poikkeus ilmapiirissä, joka oli tarkoitettu hiljaisen, tottelevaisen ahertamisen kyllästämäksi. Tiukka kuri kuitenkin säröili usein ja kasvatuksellisia oppeja tärkeämpi vaikutin laitoksissa käymiselle lienee ollut niiden tarjoama ruoka- ja vaatetusapu.
 

Outi Luoto
Helsinki

Artikkeli perustuu tekijän pro gradu -tutkielmaan Kurinpitoa, käsitöitä ja kiltteyskasvatusta. Helsinkiläisessä lasten työkotitoiminnassa välitetyt taidot, tiedot ja arvot sekä sukupuolten maailmat vuosina 1883-1903. Helsingin yliopisto, yhteiskuntahistoria, 1998.