Luokkataistelua turuilla, toreilla ja tukkikämpillä - NKP:n ja Kominternin isovelivalvonnassa
(Toim.) Tauno Saarela & Joni Krekola & Raimo Parikka & Anu Suoranta: Aave vai haave. Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura. Gummerrus Kirjapaino Oy, Saarijärvi 1998. 364 s.
(Eds.) Tauno Saarela & Kimmo Rentola: Communism. National & International. Suomen Historiallinen Seura. Studia Historica 58. Tammer-Paino Oy, Tampere 1998. 348 s.
Tutkijat Tauno Saarela ja Kimmo Rentola ovat alkaneet urakoida hurjaan tahtiin suomalaisen kommunismin historian parissa heti kun se kunnolla mahdollistui Venäjän arkistojen avauduttua. He ovat vetäneet mukaansa melkoisen joukon muitakin historioitsijoita ja organisoineet kansainvälistä tutkijaverkkoa. Tämäkin tapahtui oikeastaan vasta 1990luvulla, Neuvostoliiton jo hajottua (1991) ja kommunismin aatteena menetettyä ainakin toistaiseksi entisen yhteiskunnallisen merkityksensä. Niin meillä kuin muualla monet SKP:n kaltaiset puolueet ovat nimenneet itsensä toisin tai kutistuneet marginaaliryhmiksi.
Artikkelikokoelmat Aave vai haave ja Communism. National & International eivät ole mitään suomalaisen kommunismin "juhlakirjoja", vaikka sattuivatkin ilmestymään vuoden 1998 loppupuolella, jolloin SKP:n perustamisesta oli tullut kuluneeksi 80 vuotta. Lähes kaikkien kirjoittajien ote on erittäin kriittinen, historiatietoinen - ja myös naistutkijoiden tuottama gender-näkökulma vilahtelee muuten niin perin sovinistisella kommunismi-areenalla. SKP sijoitetaan paitsi NKP:n napanuora-yhteyteen, myös oivallisesti oikeisiin kansainvälisiin raameihin erityisesti Kommunistisen Internationaalin, Kominternin kautta. Tämä kertomus "kansallisen" ja "kansainvälisen" / "nationalismin" ja "internationalismin" suhteesta, joka toistuu nimenomaan englanninkielisen julkaisun artikkeleissa, on SKP-tutkimuksen kannalta uraauurtavaa työtä. Tauno Saarelan mainio johdanto pohjustaa ja konkretisoi tämän näkökulman raottamalla kommunistien linjanvetoa mm. juhannus- ja joulujuhlien viettoon, jazz-musiikkiin tai kulttuurikysymyksiin yleensä.
"Väärä" sitoutuminen ja solidaarisuus stalinistiseen Neuvostoliittoon oli yleismaailmallinen ilmiö lännen kommunistisissa puolueissa. Silti SKP:n napanuorasuhde oli poikkeuksellisen tiivis. Se vei vuoden 1918 jälkeen NeuvostoVenä-jälle paenneet suomalaiskommunistit ottamaan revanssia ja levittämään "maailmanvallankumousta" Neuvosto-Karjalasta Suomeen. Markku Kangaspuro selostaa Aave vai haave-kirjassa seikkaperäisesti Karjalan "punikki"jääkäripataljoonan 10vuotiset vaiheet 192535 ja jatkaa Communism-teoksessa kansallispolitiikan (mm. The Finnizatsiia & The Russian Korenizatsiia Policy) ja vallan koukeroisilla kysymyksillä Moskova-Petroskoi-akselilla.
Enemmistö Neuvosto-Karjalan suomalaisesta johtoportaasta kuoli totalitarismin lihamyllyssä, Neuvostoliiton harjoittaman kansallisuuspolitiikan kansainvälisiin käänteisiin liittyvissä "toimenpiteissä", ei taisteluissa valkoista Suomea vastaan. Näkyvin suomalaisselviytyjä oli Otto Wille Kuusinen. Communism. National & international-kokoelmassa Kimmo Rentola analysoi Neuvosto-Venäjänkin imperiumin etuja ymmärtäneen "vanhasuomalais"-Kuusisen taustoja ja selviytymisstrategioita Stalinin lähipiirissä. Rentola rinnastaa aina varuillaan olleen ikuisen "pelurin vanhuksenakin" ja "cool intellectual"-Kuusisen mielenkiintoisesti paitsi Buhariniin, myös vähän nuorempaan italialaiskollegaan, Palmiro Togliattiin.
Aave vai haave-kokoelman uutuus ovat Elina Kataisen ja Pirjo Kaihovaaran SKPkeskus-teluun tuomat naisnäkökulmat. Pirjo Kaihovaaran artikkeli "Missä paikkasi, tiedätkö sen" erittelee yli 200 kommunistin pienoiselämäkertaa, jotka lähetettiin SKP:hen vuosina 1945-55. Niiden valossa voi hyvin kysyä: ulottuiko NKP:n napanuora lopulta kovinkaan näkyvästi SKP:n ruohonjuuritasolle? Puolueeseen tullaan punikkitaustasta, työväenluokasta, rauhanliikkeestä, puhtaasti yhteiskunnallisista vaikutteista ja usein rankan lapsuuden kokemuksien pohjalta.
Elina Kataisen "Kommunistit ja 1920luvun uusi nainen Betty Peltosen tarina" nousee syvälliseksi analyysiksi ammattivallankumouksellisesta naisesta. Betty Peltosen esikuvana oli uusi erilainen, itsenäinen mutta aatteellinen "neuvostonainen", jolla kommunistisuus kulki henkilökohtaisten intressien edellä. Suomen virallisessa propagandassa tämä kommunistinainen oli useimmiten isänmaaton ja moraaliton vakoilijatar tai villi seksuaalipeto, pyhän perheen vihollinen numero yksi. Elina Kataisen kuvaama Betty oli epäilemättä poikkeuksellinen nainen, (jonka mielellään määrittelisi vaikkapa aikansa "kommunistisen alakulttuurin polkkatukkaiseksi anarkofeministiksi") joka tutkiskeli myös omaa seksuaalisuuttaan, miessuhteitaan ollen hyvin selvillä esim. venäläisen feminismin uranuurtajan, Aleksandra Kollontayn ajatuksista.
Jorma Puurosen selvitys Lapin kahdesta tukkilakosta (1906, 1929) "paikallisuuden" näkökulmasta, Tapio Bergholmin artikkeli SKP:n osuudesta vuosien 194447 palkka ja lakkotaisteluihin ja Mikko Laitamon omaperäinen SKDL:n vaalielokuvien (1958, 1960) analyysi antavat monisärmäisen kuvan kommunistien erilaisista kansallisista toimintaareenoista. Samalla nämä pienet, mutta perusteelliset tutkimukset myös todistavat kommunismin juurtumisesta suomalaiseen arkipäivään niin Hakaniemen torilla kuin Kemiyhtiön tukkikämpillä aivan ilman NKP:n napanuoraakin. Tosin, kuten Tapio Bergholm osoittaa, valvontakomission puheenjohtajalla A.A. Zhdanovilla oli kyllä sormensa pelissä myös sodanjälkeisten vuosien suomalaisilla lakkorintamilla.
Aave vai haave ja Communism. National & International -kokoelmat edustavat kautta linjan monen Euroopan maan epävirallista, vähemmän tunnettua "toista" historiaa. Vaikka joidenkin Aave vai haave-kirjoittajien teksti välillä puuroutuu pikkutärkeiden yksityiskohtien ja arkistolähteiden tulvaan, Tauno Saarela, Kimmo Rentola ja kumppanit ovat tehneet mainiota työtä. Nyt sekä SKP:n vivahteikas napanuora-historia että eurooppalaisen kommunismin NKP-suhteen dramatiikka tulevat esitellyiksi ammattitaidolla monesta kansallisesta näkökulmasta.
Pentti Stranius
Joensuu