Millainen on kansanliike?

Kaj Ilmonen ja Martti Siisiäinen (toim.): Uudet ja vanhat liikkeet. Vastapaino 1998.

Kaj Ilmonen ja Martti Siisiäinen ovat toimittaneet ja esipuheella varustaneet artikkelikokoelman, jossa pohditaan yhteiskunnallisen vaikuttamisen, yhteistoiminnan ja järjestöjen muutosta sosiologisesta ja historiallisesta näkökulmasta. Kirja tarjoaa hyvän näkökulman kotimaiseen kansanliike-keskusteluun. Selväksi käy, mitä tutkitaan ja mitkä kansainväliset virikkeet ovat pinnalla.

Kirjan kömpelösti yksioikoinen nimi ja kansikuva vahvistavat kuvaa suoraviivaisesta "ennen oli ennen nyt se on muuttunut" -ajattelutavasta. Näin kömpelö ei kirjan asetelma ole. Lievänä taustakohinana kuitenkin on ajatus siitä, että ennen kollektiiviset identiteetit ikään kuin vain odottivat mobiloijaansa kun taas nykyään pirstoutunut maailma tekee yhteistoiminnan vaikeaksi ja monimutkaiseksi.

Yhteiskunnallisten liikkeiden tutkimus kytkeytyy läheisesti poliittisiin prosesseihin. Itse asiassa liikesosiologia ja -historia on keskeinen osa identiteettityötä, liikkeen sisäistä keskustelua ja toiminnan kritiikkiä. Näin myös tutkimuskohteen valinta on "poliittinen valinta". Mukaan ovat mahtuneet vanhoista liikkeistä fennomaanit ja työväenliike, uusvanha naisliike, ympäristöliikehdintä ja oma-apu raittiusliike AA.

Selkeä enemmistö kirjoittajista on saanut virikkeitä Alberto Meluccilta, joka on keskittänyt tarmonsa maailmanmuuttamista havittelevan toiminnan analysointiin. Yhteiskuntakritiikkiin paneutuneet liikehdinnät ja organisaatiot kiehtovatkin tämän kirjan kirjoittajia eniten. Esimerkiksi suurista suomalaisista kansanliikkeistä herätysliikkeet, partio, martat, rotaryt, maalaisliitto-keskustapuolue, painonvartijat, urheilujärjestöt ja osuustoiminta ovat näin jääneet sivuun. Työväentutkimuksen kannalta Pauli Kettusen arvio ammattiyhdistysliikkeen työmarkkinaosapuolien kautta jäsentyneen työmarkkina-ajattelutavan ongelmista globalisaation paineissa, Jorma Puurosen aiempaa analyyttisempi kuva korpikommunismista sekä Kaj Ilmosen ja Pertti Jokivuoren kuvaus ammattiyhdistysliikkeestä kypsänä kansanliikkeenä ovat tärkeitä ja kiinnostavia. Nämä ansiokkaat esitykset tuovat olennaisesti uusia tulkintoja aiempaan keskusteluun.

Erityisen kiehtova on Solveig Bergmanin suomalaisen naisliikkeen uutta tulemista tarkasteleva juttu, jossa analyysin syvyyttä lisää vertailu muiden pohjoimaiden kehitykseen. Bergmanin tekstin luettuaan on helpompi ymmärtää, miksi naiset Suomessa usein todistavat, että he kannattavat tasa-arvoa mutta eivät ole feministejä. Naisliike on Suomessa muovannut olennaisesti yhteiskuntapolitiikkaa mutta samalla jäänyt marginaaliin.

Kiehtova kansanliike on Nimettömät alkoholistit (amerikkalaisen alkuperäisnimen Alcoholics Anonymous mukaan) AA, jonka toimintadynamiikkaa esittelee ja analysoi Klaus Mäkelä. AA:n vahva järjestöllinen jatkuvuus ja sisäisten kiistojen vähäisyys ovat kiehtovia, kun ottaa huomioon, että organisaatio rakentuu itsenäisten paikallisten ryhmien varaan. Konsensus- ja vuoropuheluperiaateet ja yhteinen avuttomuus alkoholin tuhoavalle vaikutukselle yhdistää organisaation jäsenet kestävään yhteistoimintaan.

AA:n jäsenet yhdistää toisiinsa ja AA-järjestöön näkemys, että yhteisissä tapaamisissa on jokaisen jäsenen osalta kyse konkreettisesti elämästä ja kuolemasta. Organisaation pysyvyys ja oma hyvinvointi kytkeytyvät yksilötasolla yhteen. Tämän vuoksi AA:n toimintamalli ei ole siirrettävissä kuin yhtä tuhoisten elämäntapaongelmaisten yhteistoimintaan. Narkomaanit ja pelihimon riivaamat ovatkin kohtuullisen menestyksellisesti soveltaneet AA:n toimintatapaa omissa keskinäisen avun organisaatioissaan.

Harhaanjohtava mainonta on osa tämän päivän tutkimuskirjallisuuden markkinointia. Uudet ja vanhat liikkeet -kirjan takakannessa todetaan: "Teos on kaivattu lisä suomalaiseen vielä varsin vähäiseen yhteiskunnallisia liikkeitä koskevaan tutkimukseen." Kansanliiketutkimus on Suomessa ollut runsasta ja sillä on pitkät perinteet. Epäluotettava mainos ei heikennä kirjaa, joka on hyvä yhteenveto ja johdanto liiketutkimukseen.

Tapio Bergholm
Järvenpää