Työväentutkimus ilmestyy suurten juhlien jälkeen. Suomen Työväenpuolueen ja monen muun työväen järjestön tasavuosijuhlat on juhlittu. Useat merkittävät organisaatiot ovat täyttäneet sata vuotta ja vielä useammat alkavat niitä lähestyä.

Yllättävät historialliset käänteet ovat avanneet arkistoja ja kohdistaneet uudenlaisen tutkimuksellisen katseen kommunisteihin, Kekkoseen ja kotimaamme aatteellisiin antikommunisteihin. Näin esimerkiksi Väinö Tanner muuttuu uudella tavalla kiehtovaksi. Nopeat muutokset asettavat tutkimuksen myös vaikeiden ongelmien eteen, koska on suuri kiusaus ryhtyä jälkiviisaasti moralisoimaan aiempaa toimintaa sivuuttaen menneisyyden tulevaisuusnäkymät.

Työväentutkimukseen tuli 1980-luvulla uusi sävy, kun historiallisen materialismin tarjoama näky työväenluokan, vasemmiston ja sosialismin vääjäämättömästä voitosta sekä kommunistien että reformistisosialistien keskuudessa alkoi hiipua. Uusi näkökulma tarjosi tulkinnan, jonka mukaan uljaat tappiot eivät olleet pohjustaneetkaan tulevaa voittoa.

Työväestön ja työväenliikkeen tutkimukseen on tullut sekä kepeämpi että syvemmän analyyttinen ote, koska menneisyyden tulkinnat eivät kytkeydy välittömästi päivänpolitiikan puolue- tai ryhmäkiistoihin. Tutkimus on näin myös kriittisempää ja keskustelevampaa, kun ennakkoasenteet ja työväenliikkeen historiallinen voitto eivät ohjelmoi tutkimustuloksia.

Tämän vuoksi on syytä odottaa kiintoisia tutkimuspuheenvuoroja ennen seuraavia satavuotisjuhlia ensi vuosituhannella.

Tapio Bergholm