Unkarin radion suomenkieliset lähetykset

“Täällä Budapest. Unkarin radion suomenkielinen lähetys alkaa.” Kuuluttaja puhui moitteetonta suomea, olihan hän suomalainen. Ääntämys ei siis haitannut radiolähetyksen ymmärtämistä, mutta viestin perillemenoa haittasi moni muu seikka.

Unkarin radion suomenkieliset lähetykset aloitettiin vuoden 1950 kesäkuussa. Päätös lähetysten käynnistämisestä tehtiin edellisen vuoden lokakuussa Unkarin työtätekevien puolueen sihteeristön kokouksessa, vastoin vieraskielisen radiotoiminnan laajentamista valmistelleen työryhmän esitystä. Näyttää siltä, että ajatus suomesta uutena lähetyskielenä oli puoluejohtaja Mátyás Rákosin.

Rákosi oli kesällä 1949 tavannut Unkarissa lomailleen Hertta Kuusisen. On mahdollista, että keskusteluissaan he sivusivat myös radiotoimintaa. Vakiintunut selitys suomenkielisen lähetystoiminnan aloittamiselle oli Suomen kommunistien propagandatyön tukeminen, mutta minkäänlaista puolueiden välistä sopimusta ei tehty. Lähetystoiminnan perimmäisenä vaikuttimena on pidettävä unkarilaisten tarvetta vakuuttaa ulkomaailmalle, että heidän sosialistinen tiensä oli oikea ja ylivertainen. Unkarin radio toimi myös kommunistipuolueiden yhteistyöelimen Kominformin äänitorvena. Vakuuteltavaa ja selitettävää todella riitti. Näytösoikeudenkäynneistä kuuluisin, jossa entinen sisäministeri László Rajk tuomittiin kuolemaan, oli juuri syksyllä 1949 ajankohtainen. Kuten myös sosialististen maiden parjauskampanja Jugoslaviaa vastaan.

Unkarin radion suomenkielisissä urheilukatsauksissa esiintyi mm. 1950-luvun ME-juoksija Sándor Iharos. Iharos (vas.) esittelee Sakari Selinille maailmanennätyksistään saamiaan plaketteja radion toimituksessa 1957. Kuva Sakari Selin.

Jos asiat olivat vaikeita suomalaisen kommunistin ymmärtää, ei Unkarin radion suomenkielisissä lähetyksissä käytetty kieli helpottanut tehtävää. Budapestiin lähetettyjä suomalaisia toimittajia oli evästetty välttämään liian kommunistista fraseologiaa, mutta loppujen lopuksi he huomasivat lukevansa mikrofoniin unkarilaisten kirjoittamia tai esimerkiksi Pravdasta tai Kominformin lehdestä poimittuja käännettyjä tekstejä. Eivät suomalaiset itsekään kyenneet noudattamaan omia suosituksiaan, kun he kommentoivat Suomen tapahtumia: kaikki muut kotimaiset puolueet leimattiin suurpiirteisesti fasisteiksi ja sodanlietsojiksi. Lähetysten sävy oli väkisinkin kuiva ja vakava. Paperista luettu kuulosti paperiselta, vaikka eräs aikalaiskuuntelija on raportoinut, että Budapestin lähetykset eivät olleet yhtä kuivakkaita kuin Moskovan.

Elin- ja työskentelyolot 1950-luvun alun Budapestissa olivat vaatimattomat. Alkuun suomalaiset asuivat asuntolassa ja ulkomaalaisten toimittajien ruokahuollossa radion johto joutui turvautumaan erityisjärjestelyihin. Luultavasti elinolojen vaikeus ei ollut yllätys, mutta työn sisällön ohella työskentelyä hankaloitti byrokraattisuus ja jopa paperipula. Suomalaiset koettivat pitää kiinni kahdeksantuntisesta työpäivästä, mikä ei miellyttänyt unkarilaisia esimiehiä - kysehän ei ollut työstä vaan tehtävästä.

Näkemyserot suomalaisen osaston ensimmäisen johtajan Timo Kosten ja ulkomaanosaston päällikön Béla Fenyön välillä johtivat Kosten kotiinlähtemiseen runsaan vuoden pestin jälkeen. (Hän ei ollut ensimmäinen lähtijä, sillä noin kuukauden kuluttua lähetysten aloittamisesta eräs suomalaisista oli havaittu epäluotettavaksi.) Syksystä 1951 työntekijöiden vaihtuminen suomalaisella osastolla yleistyi, mikä ei tietenkään vaikuttanut myönteisesti lähetysten tasoon. SKP ei kyennyt löytämään tai ei halunnut lähettää ammattitaitoisia toimittajia Budapestiin, eikä parannusta tapahtunut muutamaan vuoteen.

Vuonna 1954 Unkarin radioon saapui Sakari Selin, ainoa suomalaisen osaston työntekijöistä, joka oli jo alun alkaen kokenut toimittaja. Kun hänellä oli lisäksi näkemys ohjelmien kehittämisestä ja tarmoa ajatustensa läpivientiin, alkoi suomenkielisten lähetysten sisältö muuttua. Myös kansainvälisen tilanteen lientyminen Stalinin kuoleman jälkeen heijastui radio-ohjelmiin. Unkarin radion lähetykset alkoivat kuulostaa Unkarin radion lähetyksiltä. Suomenkielisistä lähetyksistä katosivat paremmin Moskovan radioon sopineet ohjelmanumerot, kuten raportit moskovalaisnaisten elämästä. Selin puhuu ystävyysradiotoiminnasta, ja tämä termi on osittain oikeutettu, koska eri tavoin Suomen ja Unkarin suhteisiin ja kulttuuriyhteistyöhön liittyvät aiheet lisääntyivät. Alkuaikojen vartista puolituntiseksi pidentynyt päivittäinen lähetys sisälsi - vakituisen uutiskatsauksen ohella - yhä useammin suomalaisten itse tekemää tai valitsemaa ohjelmaa.

- Uutisiako Unkarista?
- Rauhallista, ystävät - tavattoman rauhallista.
Sosialidemokraattisessa lehdistössä julkaistu pilapiirros kuvaa Unkarin kansannousun jälkeisiä tunnelmia vuonna 1957. Työväen keskusmuseon kokoelmat.

Musiikki-, urheilu- ja matkailupropagandan perillemenoa hankaloittivat kuitenkin muutkin seikat. Unkarin radio ei kyennyt koko suomenkielisten lähetysten toiminnan aikana toimittamaan ohjelma- ja taajuustietoja Suomeen, aluksi ei ollenkaan eikä myöhemminkään kyllin säännöllisesti. Toisaalta suomalainen lehdistö Työkansan Sanomat/Kansan Uutisia lukuun ottamatta ei julkaissut niitäkään tietoja, jotka saatiin toimitetuksi.

Vakavampi haitta oli kuitenkin heikko kuuluvuus. Radioaalloilla oli tungosta ja erilaiset häiriöt olivat yleisiä. Etelä-Suomessa Unkarin radion lyhyt- ja keskiaaltolähetysten kuunteleminen onnistui satunnaisesti, mutta pohjoisempana tilanne oli parempi. Sieltä onkin peräisin valtaosa kuuntelijakirjeistä. Joka tapauksessa Unkarin radion suomenkielisillä lähetyksillä oli oma kuulijakuntansa. Kirjeiden määrästä päätellen ainakin muutama tuhat kuulijaa seurasi lähetyksiä säännöllisesti. Erityissuosiossa olivat urheilulähetykset, koska Unkarin urheilijat olivat menestyneet erinomaisesti Helsingin olympialaisissa.

Suomenkieliset lähetykset lopetettiin syksyllä 1958, mihin vaikutti ilmeisesti eniten se, että kahden maailmanjärjestelmän välisen kamppailun painopiste oli siirtynyt kehitysmaihin ja ohjelma-aikaa tarvittiin arabiankielisille lähetyksille. Toinen tärkeä syy oli muiden vaikutuskanavien avautuminen unkarilaisille Suomen ja Unkarin välisen kulttuurisopimuksen myötä. Lakkauttamiseen vaikuttivat myös koko suomalaisen osaston toimittajakunnan vaihtuminen ja siitä johtunut ohjelmien tason lasku, huono kuuluvuus ja kuulijakunnan koostumus. Lähetysten kuulijakunnan arvioitiin koostuvan pääasiassa vain kommunisteista ja kansandemokraateista - tavallisesti radionkuuntelija valitsee aseman, jonka sanoma vastaa hänen mielipiteitään. Koska kuitenkin vuonna 1958 ohjelmatietoja alkoi ilmestyä useamman lehden palstoilla ja Unkari-ystävyystoiminta laajeni, Unkarin radion suomenkieliset lähetykset olisivat kenties voineet muodostua poikkeukseksi tästä säännöstä.

n

Pasi Koste

Helsinki

Artikkeli perustuu pro gradu -tutkielmaan “Täällä Budapest” A Magyar Rádió finn nyelvü adásainak története ( Unkarin radion suomenkielisten lähetysten historia), Helsingin yliopisto, suomalais-ugrilainen laitos, unkarin kieli ja kulttuuri, 1999.