Maria Lähteenmäki, Jänkäjääkäreitä ja parakkipiikoja.Lappilaisten sotakokemuksia 1939-1945. Historiallisia tutkimuksia 203. SuomenHistoriallinen Seura, Helsinki 1999.

Kyläläiset sodissa

Toisin kuin yleensä sotia käsittelevissähistoriantutkimuksissa, Maria Lähteenmäki tarkastelee työssään vuosien1939-1945 sotakokemuksia paikallisyhteisöissään asuvien lappilaisten kautta.Lapissahan käytiin kyseisenä ajanjaksona kolmea eri sotaa: talvisodan jajatkosodan jälkeen seurasi vielä paikallinen suomalaisten ja saksalaistensotilaiden välienselvittely, Lapin sota. Vaikka aseet vaikenivat, lappilaisetjoutuivat korjaamaan sota-aikojen jälkiä vielä pitkään. Lapin ja osin Oulunläänejä sotilashallintoalueinaan pitäneen yli kahdensadan tuhannen saksalaisensotilasjoukko jätti jälkeensä poltetun maan. Sodasta kotiutuneillarintamamiehillä ja evakosta palaavilla siviileillä oli edessään mittava japitkäaikainen jälleenrakennustyö.

Tutkimuksen asetelma on monella tavalla kiehtova.Vaikka työ rakentuu kahdentoista suhteellisen itsenäisen luvun varaan,kietoutuvat sekä ajallisesti että paikallisesti eroavat episodit ainapienyhteisön, Sodankylän pitäjän Riipin kylän ja kyläläisten ympärille.Yhteisönäkökulma antaa tutkijalle mahdollisuuden tarkastellatutkimusongelmaansa, ”miten kriisiaika kosketti tavallista kansaasotatantereeksi muuttuneessa Lapissa”, varsin kokonaisvaltaisesti ja liukuasekä yleisen sotahistorian että paikallisten arkielämän kokemusten välisessämaastossa.

Tutkija kuvaa riipiläisten miesten vaiheita niinrintamilla kuin työvelvollisinakin Petsamon tundralla. Riipiläisten naisten jasaksalaisten välistä vuorovaikutusta hahmotetaan työ- ja seurustelusuhteidenavulla. Tekijä esittää myös tutkimustietoa venäläisten partisaanien tekemistäsiviilimurhista Lapin itäosissa ja kuvaa elämää saksalaisten ja suomalaistenylläpitämillä Lapin vankileireillä. Tutkimuksessa on myös valotetturiipiläisten elämää sotia edeltävältä ajalta riittävissä määrin, sekä yhteisönasutushistorian, uskonnon, politiikan että kylän sosiaalisen rakenteenkannalta. Päätösluvussa tutkija pohdiskelee riipiläisten kohtaloita ja elämääsotien jälkeen aina 1960-luvulle saakka.

Lähteenmäen valitsema tutkimusstrategia tuo esillemonia kiinnostavia keskusteluja. Tutkija osoittaa, että Lapin asema osanaSuomea ei ollutkaan itsestään selvä.Lappi ja lappilaiset olisi tarvittaessa”uhrattu”, jotta esimerkiksi Karjala olisi voitu pitää osana Suomea.Pohjois-Suomen asema kansakunnan ”toisessa luokassa” todentuu myöskonkreettisesti: sen luovuttaminen saksalaisten vastuulle oli niin ikäänosoitus perifeerisen alueen vaatimattomasta kansallisesta merkityksestä.

Yhteisön tapahtumien esittäminen jäsentensä kauttaantaa uutta ulottuvuutta myös taistelutapahtumien kuvaukselle. Eri sotientaisteluita tarkastellaan riipiläisten miesten kokemusten ja kohtaloidenvälityksellä, joskin yksilöllinen painotus rintamakuvauksissa jää ohuehkoksi.Tämä johtuu ilmeisesti yhtäältä lähteistön niukkuudesta ja toisaalta entisillerintamamiehille ominaisesta vaikenemisen kulttuurista.

Tutkija on pätevin argumentein tuonut esilletutkimuskohteensa ainutkertaisuuden suhteessa aiempaan yhtenäiseen kuvaanSuomen sota-ajan tapahtumista, jotka saivat paikallisesti ”värittyneet”muotonsa periferiassakin. Lähteenmäen tutkimuksesta saa kuvan Lapista varsinyhtenäisenä ja harmonisena alueena, josta tyypillisenä esimerkkinä on Riipinkyläyhteisö. Tutkimuksessa on vähälle huomiolle jäänyt se, että Lapissa onollut jo poliittisen historiansakin takia alueita ja yhteisöjä, joiden suhdesotaan oli toisenlainen. Metsäkaartilaisuus kuului joidenkinpohjoissuomalaisten yhteisöjen elämään jatkosodan aikana. Niissä sota-ajankokemuksia tulkittiin poliittisesti värittyneessä ilmapiirissä myös sotienjälkeen. Toisin kuin Riipin kylässä, vahvasti vasemmistolaisissa yhteisöissäkollektiivinen toiminta kohdistui suojeluskuntalaisuutta ja oikeastaan kokooikeistolais-porvarillista sotaprojektia vastaan.

Lähteenmäen tutkimuksella tullee olemaan merkitystämyös lappilaisten sotahistorian itseymmärryksen lisääjänä. Työssä on selvitettylaajalti tavallisten ihmisten elämisen kirjoa sotien poikkeusoloissa. Lisäksitutkimuksessa on onnistuttu purkamaan joitain kansan keskuudessa yhä eläviäuskomuksia. Lapin laajamittaisen hävityksen syy on ollut eräs lappilaisia sekäsodan sukupolvea että jälkipolvia kiinnostanut pohdiskelun aihe. Sotien ajankokeneet lappilaiset ovat muistelleet myönteisesti Saksan Lapin joukkojenkomentajan Dietlin toimintaa hallintoalueellaan. Perimätiedossa ”Tiitteliä” onpidetty myyttisenä lappilaisten ystävänä, miehenä, jonka ennenaikaisen kuolemanlentoturmassa nähtiin selittävän Lapin polttamisen. Mutta kuten tutkimuksessatuodaan esille, SS-kenraali Dietl oli tosiasiallisesti kiihkeä kansallissosialistija Hitlerin uskottu mies, jonka vakaumuksellisuus omaksumaansa aatteeseen olivahva. Tavallinen lappilainen saattoi erehtyä saksalaisista sotilasjohtajina,mutta sitäkin yllättävämpää on se, miten helposti paikalliset hallinto- jasotilasviranomaiset hyväksyivät uusien kumppaniensa mielipiteet. Esimerkiksierään saksalaisupseerin julkinen esitelmä suomalaisista, jotka sotataitonsaansiosta kohosivat rotuopillisesti kolmanteen luokkaan (neljännessä olivatorjat), kuitattiin hiljaisuudella. Tosin sotaonnen kääntyminen jatkosodanmyöhemmissä vaiheissa sai suomalaiset viranomaiset suhtautumaan tovereihinsauudessa valossa, ja luottamuksellisia ystävyyssuhteita jouduttiin arvioimaanuudelleen.

Tutkimalla tavallisten kyläläisten arkielämää sotienaikana on saavutettu uutta otetta myös kerronnallisesti. Perinteisemmissäsotahistorioissa on tavallisesti tyydytty selvittämään esimerkiksi sodan johdontai kansakunnan poliittisten vastuunkantajien ratkaisuja eri strategisissatilanteissa. Arkielämän kautta sodan eri vaikutukset tulevat lähemmäksi lukijaaja tapahtumat saavat enemmän inhimillisiä ulottuvuuksia. Sota-ajan toimijoinaovat tavalliset kyläläiset, joilla on juurensa, asemansa yhteisössä ja jotkaovat nykysukupolven vanhempia ja isovanhempia. Tästä huolimatta eri tapahtumienkontekstit on tuotu hyvin esille. Siten työ ei ole pelkästään aiemmansotahistorian tai sodan sosiaalihistorian haastaja vaan myös sen täydentäjä.

Jorma Puuronen

Rovaniemi