Markku J. Jääskeläinen & Tapio Pekkola Kampanja jonka ei pitänyt onnistua. Otava 2000, 219 s.

Matkapäiväkirja vaalivoittoon

Markku J. Jääskeläinen ja Tapio Pekkola tekivät heti vaalien jälkeen kirjan Tarja Halosen vaalikampanjasta sen teknisestä näkökulmasta, oltuaan siinä mukana kuukausikaupalla yötä päivää epävarmasta alusta voitokkaaseen loppuun. Jääskeläinen oli vaalipäällikkö ja Pekkola SDP:n tiedotuspäällikkö. Jääskeläinen on kirjoittanut ja Pekkola kuvannut.

Kirja on kummankin tekijän tuoreisiin kokemuksiin perustuva ja heti julkaistu päiväkirja.

Jääskeläinen kuvaa kokemuksiaan ja tuntojaan päivä päivältä. Pekkola otti koko ajan kuvia, varmaan satoja, joista mukaan otetut täydentävät päiväkirjan eloisuutta.

Kirjassa kerrotaan mitä tapahtui ja keitä oli mukana huipulta ns. ruohonjuuritasolle. Ollaan tv-keskusteluissa ja suurten juhlatapahtumien glamourissa, mutta myös vaalituvissa ja toritapahtumissa. Kirjaan ovat päässeet nekin, jotka tekevät vaalien jalkatyön, jakelevat mainoksia, keittävät kahvia ja puhuvat ihmisille. Se on sitä ”kenttää”, josta kaikki puhuvat mutta jota harva on nähnyt.

Tästäkin näkökulmasta kenttä on paikalla vain edustajiensa välityksellä, ketä nyt sattui Jääskeläisen muistiinpanoihin tai Pekkolan filmille. Kaikki eivät tietenkään mahtuneet. Eivät nekään, jotka tekivät eniten. Niitä ihmisiä olikin taas paljon, erilaisia ja erittäin innostuneita. Olihan sekin joskus antikommunistiksi kohtalaisen hyvistä syistä sanotulle sosialidemokraatille mielenkiintoinen kokemus, kun jonotteli jaettavaa materiaalia sulassa sovussa entisten stalinistien kanssa.

Kampanjan uutta aikaa oli se, että päivittäin lähetettiin sähköpostina eräänlaista kiertokirjettä. Siinä kerrottiin tapahtumista ja saapuneista viesteistä. Lähetyksessä oli aina mukana tapahtumien ja tunnelmien lisäksi päivän mietelauseet ja vitsit. Ne ovat yhä hauskoja.

Kirjan tärkein piirre on sen tuoreus ja ajankohtaisuus. Siinä suhteessa tekijät ovat olleet niin rehellisiä, että he ovat jättäneet mukaan sellaisiakin arvioitaan, jotka myöhemmin ovat osoittautuneet virheellisiksi. Maineen paikkailu niitä korjailemalla olisi tehnyt hallaa tuoreudelle.Tärkeätä on muistaa kirjan lähtökohta.

Se kuvaa nimenomaan kampanjan teknistä ja ammatillista puolta. Myös naapurien kampanjointia tarkastellaan siltä kannalta ja vertaillaan suorituksia omiin.

Vaaleissa tapahtuu ehdokkaan ja äänestäjien välillä ja heidän ympärillään paljon muutakin kuin teknistä kampanjointia, ehkä enemmänkin. Halosta valittaessa ja vastustettaessa lähti Suomessa liikkeelle paljon sellaista, jota on vaikea täsmällisesti selittää, mutta joka vaikutti tulokseen ratkaisevasti.

Myöhemmän tutkimuksen kannalta kirjalla on merkitystä sikäli, että sen avulla voi ehkä palauttaa mieleen sellaisia tunnelmia, jotka kohta unohtuvat. Kirjassa on myös erilaisia ohjelmia, aikatauluja ja ihmisten nimiä. Omasta vähäisestä kokemuksestani tiedän, että niiden etsimiseen joskus myöhemmin saattaa tuhraantua aikaa uskomattoman paljon.

Aimo Kairamo

Helsinki