Tellervo Koivisto Työväenliikkeen kirjaston
kirjakahvilassa
“En minä ole kirjailija, olosuhteiden pakosta olen
joutunut kirjoittamaan silloin tällöin”, aloittaa Tellervo Koivisto. Hän kertoo
kansalaissodan salatuista muistoista, kouluaikojen kokemuksista, muutamasta
sadistisesta opettajasta, tyttöjen asemasta nuoruutensa koulussa ja kodissa.
“Tiedän mitä on koulukiusaaminen. Minun koulussani kiusaajia eivät olleet
toiset oppilaat vaan opettajat”, toteaa kirjailija Tellervo Koivisto.
Opiskelemaan hän siirtyi Turkuun, missä kohtasi myös “pitkän ja tumman”, Mauno
Koiviston. “Kun siirryttiin siviiliin 12 vuoden
presidentinrouvuudesta, tuntui samalta kuin vankilasta vapauteen päässeestä.
Ihmettelin kun en jaksanut avata Stockmannin ovea. Pian totesin, että
henkilökunta on huolehtinut toistakymmentä vuotta ovien avaamisesta ja kaupassa
käymisestä. Elämäni oli myös hyvin värikästä ja mielenkiintoista presidentin
puolisona - itsestäni riippumattomista syistä”, kertoo rouva Tellervo Koivisto. “Tyttöajan muistojen syvä ahdistus lamaannutti
normaalin elämän täysin. Ahdistus karisti elämänhaluni ja keskittymis- ja
toimintakykyni. Masennukseni syyt saattavat ulkopuolisista tuntua pieniltä ja
epäoleellisilta. Ihmisen normaali, tasapainoinen tuntemusten ja tunteiden
käsittelykyky häiriintyy - ihminen sairastuu. En olisi pystynyt selviytymään masennuksestani
saati kirjoittamaan ilman ammattiauttajien hoitoa, oikeaa lääkitystä ja
läheisten tukea”, kertoo Tellervo Koivisto avoimesti. “Ehkäpä masennuksesta kertominen on elämäni rohkein
teko. Tuttavani pelkäsivät lööppien lopullisesti musertavan minut”, Tellervo
Koivisto naurahtaa. “Julkisuus on ollut minulle yksinomaan positiivista ja se
oli paitsi yllätys myös suurinta mahdollista terapiaa.” Lopuksi kirjailija
vakavana mainitsee, että “jos kirjani - Päiväkirjan uudet sivut - seitsemäs
painos myydään loppuun, sitä on myyty lähes yhtä paljon kuin mieheni Mauno
Koiviston kirjoja yhteensä.” Tellervo Koivisto kertoi uutuuskirjastaan
Päiväkirjan uudet sivut Työväenliikkeen kirjaston kirjakahvilassa viime
helmikuussa. Kuukausittaisen kirjakahvilan kaksikymmentä paikkaa
“loppuunmyytiin” kymmenessä minuutissa kirjaston avauduttua. Yleisömenestyksen
vuoksi kirjakahvila siirrettiin poikkeuksellisesti Paasivuorenkadulla Helsingin
Työväentalon lähes suurimpaan saliin. Kirjastossa juotiin ennen tilaisuutta pullakahvit.
Kahvitarjoilun tuotto, noin 850 markkaa, lahjoitettiin mielenterveysjärjestöjen
Koti särkyneelle mielelle -kampanjaan, kuten Tellervo Koiviston kirjan tuotto,
noin 1,2 miljoonaa markkaa. Kirsti Lumiala |