Tellervo Koivisto Työväenliikkeen kirjaston kirjakahvilassa

Tellervo Koivisto
Tellervo Koiviston menestysteokseen saattoi saada omistuskirjoituksen Työväenliikkeen kirjaston kirjakahvilassa 24.2. 2000.

“En minä ole kirjailija, olosuhteiden pakosta olen joutunut kirjoittamaan silloin tällöin”, aloittaa Tellervo Koivisto. Hän kertoo kansalaissodan salatuista muistoista, kouluaikojen kokemuksista, muutamasta sadistisesta opettajasta, tyttöjen asemasta nuoruutensa koulussa ja kodissa. “Tiedän mitä on koulukiusaaminen. Minun koulussani kiusaajia eivät olleet toiset oppilaat vaan opettajat”, toteaa kirjailija Tellervo Koivisto. Opiskelemaan hän siirtyi Turkuun, missä kohtasi myös “pitkän ja tumman”, Mauno Koiviston.

“Kun siirryttiin siviiliin 12 vuoden presidentinrouvuudesta, tuntui samalta kuin vankilasta vapauteen päässeestä. Ihmettelin kun en jaksanut avata Stockmannin ovea. Pian totesin, että henkilökunta on huolehtinut toistakymmentä vuotta ovien avaamisesta ja kaupassa käymisestä. Elämäni oli myös hyvin värikästä ja mielenkiintoista presidentin puolisona - itsestäni riippumattomista syistä”, kertoo rouva Tellervo Koivisto.

“Tyttöajan muistojen syvä ahdistus lamaannutti normaalin elämän täysin. Ahdistus karisti elämänhaluni ja keskittymis- ja toimintakykyni. Masennukseni syyt saattavat ulkopuolisista tuntua pieniltä ja epäoleellisilta. Ihmisen normaali, tasapainoinen tuntemusten ja tunteiden käsittelykyky häiriintyy - ihminen sairastuu. En olisi pystynyt selviytymään masennuksestani saati kirjoittamaan ilman ammattiauttajien hoitoa, oikeaa lääkitystä ja läheisten tukea”, kertoo Tellervo Koivisto avoimesti.

“Ehkäpä masennuksesta kertominen on elämäni rohkein teko. Tuttavani pelkäsivät lööppien lopullisesti musertavan minut”, Tellervo Koivisto naurahtaa. “Julkisuus on ollut minulle yksinomaan positiivista ja se oli paitsi yllätys myös suurinta mahdollista terapiaa.” Lopuksi kirjailija vakavana mainitsee, että “jos kirjani - Päiväkirjan uudet sivut - seitsemäs painos myydään loppuun, sitä on myyty lähes yhtä paljon kuin mieheni Mauno Koiviston kirjoja yhteensä.”

Tellervo Koivisto kertoi uutuuskirjastaan Päiväkirjan uudet sivut Työväenliikkeen kirjaston kirjakahvilassa viime helmikuussa. Kuukausittaisen kirjakahvilan kaksikymmentä paikkaa “loppuunmyytiin” kymmenessä minuutissa kirjaston avauduttua. Yleisömenestyksen vuoksi kirjakahvila siirrettiin poikkeuksellisesti Paasivuorenkadulla Helsingin Työväentalon lähes suurimpaan saliin. Kirjastossa juotiin ennen tilaisuutta pullakahvit. Kahvitarjoilun tuotto, noin 850 markkaa, lahjoitettiin mielenterveysjärjestöjen Koti särkyneelle mielelle -kampanjaan, kuten Tellervo Koiviston kirjan tuotto, noin 1,2 miljoonaa markkaa.

Kirsti Lumiala