Vanhan värjäämörakennuksen julkisivu peittyy rakennustelineisiin, joiden alta ensi keväänä paljastuu uusi ja ehompi Työväen keskusmuseo. Kuvassa vasemmalla Finlaysonin kuuluisa Kuusivooninkinen. Kuva Panu Rissanen, Työväen keskusmuseo.

Työväen keskusmuseon uudet tilat rakenteilla

Tampereen Finlaysonin tehdasalueen sydämessä, Väinö Linnan aukion pohjoisreunalla toimivalla Työväen keskusmuseolla on muutto edessä. Museon uusien tilojen on määrä valmistua seuraavana keväänä aukion vastapäisen laidan tyhjillään oleviin entisiin värjäämöhalleihin. Muuttomatka ei ole pitkä.

Odotus on kuitenkin vienyt aikaa. Vuosia kestäneiden ohjelmointi-, neuvottelu- ja suunnitteluvaiheiden jälkeen varsinaisiin töihin päästiin viime vuoden lopulla, jolloin alkoi kellarin matalimpien osien syventäminen tulevan museon teknisten tilojen ja varastojen käyttöön. Hankkeen rahoittajat ovat opetusministeriö ja Tampereen kaupunki yhdessä ja kaupungin tilakeskus toimii hankkeen rakennuttajana. Tätä kirjoitettaessa, elokuun alussa, rakennuksen aukion puoleisista julkisivuista on jo osa peittynyt rakennustelineiden taakse. Rappauskorjaukset on määrä saada valmiiksi vielä syksyn kuluessa. Työt on lopetettava ajoissa, sillä tuoretta kalkkilaastia ei sovi päästää jäätymään. Sisäpuolisten rakennustöiden tulisi alkaa parin viikon kuluessa, jotta uudet tilat saataisiin valmiiksi viimeistään toukokuussa 2001. Seuraavana syksynä uuden museon suojissa järjestetään kansainvälinen museoalan tapahtuma.

Töiden kohteena oleva aukion eteläsivun kolmikerroksinen rakennus on itse asiassa usean, eri aikoina syntyneen tehdasrakennuksen muodostama kokonaisuus, jonka vanhimmat tiilimuurit ovat osa 1860-luvulla rakennettua tehtaan uutta värjäämöä. Värjäämö puolestaan oli samaan aikaan syntyneen Kelloporttirakennuksen, ”Katu-vapriikin”, eteläinen siipirakennus. Nykyinen Vanha tehdas ja Katuvapriikki siipineen rajasivat tuolloin sisäänsä tehtaan mahtavan edustusaukion. Katuvapriikin kaupungin puoleinen sivu oli suunniteltu erityisen edustavaksi, olihan Finlaysonista juuri kasvanut Pohjolan suurin yksityinen tehdas. Aukion uusimmat rakennukset ovat sittemmin palaneet kahteenkin kertaan, mutta rakennettu aina nopeasti uudelleen. Värjäämörakennusta on vuosien mittaan sekä korotettu että levitetty. Sen nykyiset rakenteet ovat pääasiassa 1920-luvulta ja julkisivut 1950-luvun alussa kaupunginarkkitehti Bertel Strömmerin viimeistelemät, nykyisin asemakaavalla suojellut. Aukion taustan Vanha tehdas säästyi tulipaloilta.

Miten vanhan rakennuksen tilat soveltuvat uuteen käyttöön? Kestävätkö rakenteet? Miten museon uudet tilat sijoittuvat rakennuksen kerroksiin?

Vankat, tiilirunkoiset rakennukset teräsbetonisin välipohjin soveltuvat itse asiassa hyvin museotiloiksi. Kerrokset ovat korkeita, suurin osa tiloista on vailla päivänvaloa ja sen vuoksi ne ovat sopivia näyttely- ja varastotiloiksi. Aukion puoleiset korkeat ikkunat suuntautuvat pohjoiseen, niiden läheisyyteen sopivat valoa tarvitsevat tilat. Tehtaan käyttökelpoinen kolmen tonnin tavarahissi yhdistää kellarin varastot museon muihin tiloihin. Huoltoliikennetunneli kulkee rakennuksen alitse hissin tuntumaan. Nykyinen väljä pääporras sopii museon sisäisen liikenteen käyttöön. Toimintojen perusedellytykset ovat kunnossa. Sisäänkäynti museoon on Väinö Linnan aukiolta, jonka odotetaan vähitellen muodostuvan koko alueen toiminnalliseksi keskukseksi. Aukion tasossa sijaitsevat museon aulatilat, kahvio ja 65:n hengen auditorio aputiloineen. Kahvilan seinäpinnoiksi on päätetty jättää värjäämötoiminnasta muistuttavat valkoiset kaakelit. Nämä alakerran tilat muodostavat erillisen yksikön, jonka tiloissa voidaan järjestää tapahtumia museon sulkemisajan jälkeen. Pyrkimyksenä on myös järjestää jalankulkuyhteys Väinö Linnan aukiolta museon aulatilan kautta naapurirakennukseen tulevaan kauppakeskukseen, minkä toivotaan lisäävän sekä museon että liiketilojen kävijämääriä.

Museon aulatiloista päästään toisen kerroksen näyttelytiloihin joko kahdella uudella henkilöhissillä tai käyttäen tehtaan nykyistä, valoisaa pääportaikkoa, johon on myös tarkoitus sijoittaa sopivaa näyttelyesineistöä.

Rakennuksen toiseen kerrokseen, tilavan pääaulan yhteyteen, sijoittuvat museon näyttelytilat: aukion puoleinen valoisa galleria, joka avautuu vanhan Kuusvooninkisen suuntaan, rakennuksen sisäosien pylväshalliin sijoittuva 700 m²:n suuruinen päänäyttelytila sekä n. 130 m²:n kokoinen pienempi näyttelytila. Suuresta näyttelytilasta päästään vielä kahteen suuntaan: nykyinen kapea kulkutunneli johtaa näyttelysalista suoraan Päämääränkujan yli Vanhan tehtaan kolmanteen kerrokseen sisustettavaan tekstiiliteollisuuden näyttelyyn, joka tosin valmistuu vasta museon toisessa rakennusvaiheessa. Suuresta näyttelysalista rakennetaan sen sijaan jo nyt käytäväyhteys Finlaysonin kuuluisaan höyrykonemuseoon, joka on tarkoitus liittää museon toiminnan piiriin. Satavuotias sveitsiläisvalmisteinen Schultzer-höyrykone kuuluu nykyään vielä Finlaysonin yksityiseen tehdasmuseoon, joka on ollut auki yleisölle vain hyvin rajoitetusti.

Rakennuksen kolmas kerros on varattu pääasiassa museon varastotiloiksi ja niihin liittyvien työpajojen, näyttelynrakennus- ja tutkimustilojen käyttöön. Museon toimihenkilöiden työtilat on sijoitettu aukionpuoleiselle sivulle pieniin, mutta valoisiin huoneisiin. Kolmanteen kerrokseen sijoittuvat myös henkilökunnan sosiaalitilat sekä pääasiassa tutkijoiden käyttöön tarkoitettu avara kirjasto-lukusali.

Rakennuksen matalaan kellarikerrokseen rakennetaan museoesineiden vastaanotto-, lähetys- ja käsittelytilat sekä varastoja ja teknisiä tiloja. Katolle, mahdollisimman näkymättömään kohtaan rakennetaan koko museota palveleva ilmanvaihtokonehuone. Museoesineiden säilyvyyteen ja hyvinvointiin on panostettu: talotekniikan osuus koko hankkeen kustannuksista on yli kolmannes.

Museohankkeen eri vaiheissa sekä valtion että Tampereen kaupungin taholta on esitetty toivomuksia saada kuuluisa Kuusvooninkinen ja koko suojeltu Vanha tehdas Työväenmuseon kautta esiteltäviksi kohteiksi. Sopivasti suunniteltujen kiertokäyntien mukana museovieraat, erityisesti tamperelaiset, saisivat tilaisuuden tutustua entisiin tehdassaleihin, päästä lähelle omia juuriaan. Olisi onnellista, mikäli Vanhan tehtaan tulevat käyttö muodostuisi sellaiseksi, että tämä olisi tulevaisuudessa mahdollista.

Heikki Pyykkö