Työväenliikkeen arkistojen ja kirjastojen tilanne Suomessa

Yleistä

Työväenliikkeen arkistot ja kirjastot ovat toimineet pohjoismaissa yli 90 vuotta, Ruotsissa lähes 100 vuotta. 1970-luvulla kaikki laitokset alkoivat voimakkaasti kasvaa. Suomessa kommunistinen ja kansandemokraattinen liike oli jo heti sodan jälkeen synnyttänyt Kansan Arkiston Työväen Arkiston rinnalle. Vasemmiston ja keskustan yhteistyö hyvinvointivaltion rakentamisessa tuotti Suomeen lain yksityisarkistoista vuonna 1974, jolloin arkistot tulivat valtionavun piiriin. Lain seurauksena aloitti toimintansa kolmas työväenliikkeen arkisto, Ammattiyhdistysarkisto.

Suomessa perustettiin Työväenperinne-Arbetartradition niminen yhdistys 1983 ja sen päätehtävänä oli työväenliikkeen kirjaston ja työväen keskusmuseon perustaminen. Kirjasto perustettiin vuonna 1986 ja museo hieman myöhemmin Tampereelle.

Erittäin dynaamisen 1980-luvun jälkeen Suomeen iski ennen kokematon syvä taloudellinen lama. Arkistojen toimintamenot jäädytettiin useiksi vuosiksi. Pahiten lamasta kärsivät Työväenliikkeen kirjasto ja erilaiset projektit.

Yksityisarkistojen yhteistyö Suomessa syntyi lamavuosien selviämiskamppailun yhteydessä, mutta samalla opittiin tekemään yhteistyötä uudella nykyaikaisella tavalla, mm. verkottumalla.

Yksityisarkistojen yhteistyö

Suomessa on tällä hetkellä 12 yksityistä keskusarkistoa: Työväen Arkisto, Kansan Arkisto, Ammattiyhdistysarkisto, Keskustan ja Maaseudun Arkisto, Porvarillisen Työn Arkisto, Svenska Centralarkivet, Elinkeinoelämän keskusarkisto, Toimihenkilöarkisto, Urheiluarkisto, UKK-arkisto, Svenska litteratursällskapetin arkisto ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkisto. Kahdella viimeksi mainitulla on molemmilla itse asiassa kaksi arkistoa ja ne eroavat muista myös siten, että ne saavat 100 % valtionapua. Pian nämä arkistot jätettiin pois yhteistoiminnasta, koska niiden intressit ja ongelmat olivat liian erilaisia.

Suomen yksityisten keskusarkistojen yhteisiksi tavoitteiksi otettiin 1) saada valtion budjettiin lisää määrärahoja, jotta henkilöstön romahtanutta palkkatasoa voitaisiin nostaa ja atk-valmiuksia parantaa 2) luoda yhteinen yksityisarkistorekisteri internetiin 3) saada aikaan uusi yksityisarkistolaki 4) nostaa yksityisarkistojen statusta 5) koordinoida yhteistyötä pohjoismaisten yksityis- ja paikallisarkistojen kanssa.

Budjettitavoitteissa on onnistuttu aika hyvin. Yksityisarkistorekisteri on nyt valmis ja aivan näinä aikoina siellä pitäisi olla 20 000 arkistonmuodostajaa. Rekisterin rakentaminen ja luominen on ollut vaikeata, koska monissa arkistoissa ei ole ollut minkäänlaisia valmiuksia kehittämistyöhön, mutta vahvemmat ovat solidaarisesti auttaneet heikompia. Yksityisarkistolain uudistamista varten asetettiin työryhmä vuonna 1997, jonka työn pohjalta uuden lain piti astua voimaan vuonna 2000. Uudistus on pantu jäihin ainakin vuoteen 2004 asti, jolloin on tarkoitus uudistaa varsinainen arkistolaki.

Työväenliikkeen arkistojen ja kirjaston tilanne

Työväenliikkeen arkistojen kehitys viime aikoina on ollut erittäin voimakasta, vielä nopeampaa kuin muiden yksityisarkistojen. Viimeisen kahden vuoden aikana kaikki tilastolliset mittarit ovat olleet jyrkässä nousussa. Seuraavat luvut ovat vuodelta 1999.

Arkistot (TA, KA ja Aya)

Aineiston määrä	7 800	hyllymetriä
Aineiston kartunta	500	hyllymetriä
Valokuvien määrä	520 000	valokuvaa
Muistitietoa	10 000	muistelmaa
Julisteita	25 000	julistetta
Filmit ja videot	1 650	kappaletta
Äänitteet	9 000	kappaletta
Tutkijakäyntien määrä	3 400	käyntiä
Vakituiset työntekijät	14	henkilöä
Projektityöntekijät	6	henkilötyövuotta

Kirjasto

Kirjoja	108 000	kappaletta / 1800 hyllymetriä
Pienpainatteita	30 000	kappaletta
Lehtiä	5 000	kappaletta / 460 hyllymetriä
Aineiston kartunta	70	hyllymetriä
Asiakaskäynnit	4 000	käyntiä
Lainat	12 000	lainaa
Vakituiset työntekijät	3	henkilöä
Projektityöntekijät	2.5	henkilöä

Aineiston määrän kasvu ja siitä johtuvat ongelmat

Perinteisen arkistoaineiston määrä on työväenliikkeen arkistoissa kaksinkertaistunut aina kymmenessä vuodessa. Vakituisen henkilökunnan määrä ei kuitenkaan ole lisääntynyt juuri lainkaan. Aineiston jatkuva kasvu johtaa väistämättä ajattelemaan seulontaa aivan uudella ja radikaalilla tavalla.

Suurin ongelma ei ehkä kuitenkaan ole perinteisessä arkistoaineistossa vaan erityisaineistoissa. Varsinkin valokuvien määrä on viime vuosina kasvanut räjähdysmäisesti. Usean vuoden taistelun jälkeen sekä Työväen Arkistoon että Kansan Arkistoon on perustettu valokuva-arkistoyksiköt. Molempiin arkistoihin on saatu yksi määräaikainen tutkijan toimi ja kummassakin on aloitettu kuvien digitointi.

Lähes 10 vuotta kestäneen filmiprojektin aikana työväestöä koskevat filmit on aika hyvin kartoitettu. Fyysisesti filmit on tallennettu Suomen elokuva-arkistoon. Äänitteiden osalta ollaan kuitenkin pahassa pulassa. Suomessa äänitteiden arkistointi on ylipäätään sekavassa tilassa. Työväenliikkeen arkistoissa äänitteille ei resurssien puutteessa yksinkertaisesti ole voitu tehdä paljon mitään.

Suurimman ongelman tulee kuitenkin muodostamaan atk-aineistojen säilytys. Eikä kenelläkään yksinkertaisesti ole ollut aikaa perehtyä asiaan riittävästi. On jossain määrin epäselvää, mitä informaatiota jälkipolville jää tästä ajasta.

Työväenliikkeen kirjaston suurimmat ongelmat ovat toisaalta vanhan kokoelman luetteloinnissa ja toisaalta uutuushankintojen määrärahojen niukkuudessa. Kirjastossa on laskettu, että vanha kokoelma saadaan luetteloiduksi vuoteen 2020 mennessä. Luettelointityö on kuitenkin edennyt aivan viime aikoina niin nopeasti, että tavoite saavutetaan aiemmin. Parin viime vuoden aikana kirjaston resursseja ja statusta on saatu nostetuksi. Siitä on osoituksena pääsy tieteellisten kirjastojen ns. Linnea-järjestelmään ehkä jo tänä syksynä.

Lyhennelmä Esa Lahtisen alustuksesta, joka pidettiin pohjoismaisten työväenliikkeen arkistojen ja -kirjastojen konferenssi ABA:ssa Kööpenhaminassa 22.5.2000.