Rotta avaruuteen

Brittiläisen Lynne Ramsyn ”Ratcatcher” (1999), itävaltalaisen Barbara Albertin ”Nordrand” (1999) ja suomalaisen Hannu Salosen ”Dowhill City” (2000) elokuvien ohjauksia yhdistää karu arki. Ratcatcher – rotanpyydystäjälapsien raju elämä sijoittuu Glasgown työläiskortteleihin, joita riivaa roskakuskien lakko. Naisohjaajan katseessa kahden nuoren jugoslavialaisen siirtolaisnaisen päämäärätön todellisuus taas on Wienin slummiutuneessa Nordrandin lähiössä. Salosen ohjauksessa puolestaan elämänsekoilun ja etsinnän paikkana suomalaiselle Artsille ovat Berliinin kadut ja ränsistyneet hotellit.

Näissä elokuvissa tehdään oikeaa työtä; tarjoillaan kahvilassa, lajitellaan jätteitä, myydään hampurilaisia, ajetaan pizzataksia, ollaan autonrengaskauppiaita ja lakkoilevia roskakuskeja. Joukoon mahtuu myös ammattilaisuraansa aloitteleva nyrkkeilijä! Työ ja palkka ovat välttämättömän toimeentulon välineitä. Ei yhtään sen enempää eikä vähempää. Elämä ei ole toivotonta, vaikka se on juuretonta. Elämän sisältö muodostuu muusta kuin palkkatyön suorittamisesta. Elokuvien henkilöillä on unelmia, kuten tulla rocktähdeksi, kirjailijaksi, äidiksi, lähteä Amerikkaan tai avaruuteen. Osa haaveista toteutuu. Osa ei. Kaikissa kolmessa elokuvassa haaveet ja työ tapahtuvat ennakkoluulottoman musiikinkäytön rytmissä.

Anu Suoranta, Helsinki