Verta hangella. Pohjalainen näkökulma vuosien 1917–1918 tapahtumiin. Toimittanut Marianne Koskimies-Envall. Vaasa 1999. Pohjanmaan museon julkaisuja nro 20.

Vuosien 1917–1918 tapahtumat pohjalaisten silmin

Vuosien 1917–1918 tapahtumista on vaikea kirjoittaa kaikkia osapuolia miellyttävällä tavalla. Pohjanmaan museo on Verta hangella –näyttelyllään ja samannimisellä artikkelikokoelmallaan halunnut jakaa luotettavaa tietoa vaikeistakin asioista. Esipuheessa kirjan ilmestymistä vasta näyttelyn päätyttyä perustellaan erikoisella tunnustuksella: “Näyttelyn ollessa meneillään pystyimme kävijöiden kanssa keskustellen ja lähteisiin syvällisemmin perehtyen pääsemään paremmin olennaiseen problematiikkaan käsiksi.” Julkaisun tarkoituksena on siis täydentää näyttelyn sisältöä muutamilla erityisilmiöillä. Kirjan ansiot ovatkin aihevalikoiman rikkaudessa. Artikkelit käsittelevät Etelä-Pohjanmaan työväkeä, arkea, venäläistä sotaväkeä, syrjäseutujen tilannetta, tiedotusvälineiden sotaa, taide-elämää sodan varjossa, ruotsalaisia vapaaehtoisia sekä Vaasan Vapaudenpatsaan ideologiaa. Artikkeleiden kirjoittajat ovat kuuluneet näyttelyn koonneeseen työryhmään.

Vuosien 1917–1918 tapahtumiin Pohjanmaalla tutustutaan aiempien tutkimustuloksien, käsitteiden ja nykytulkintojen kautta. Pohjanmaan valkoisten näkökulmaa korostavassa kirjan alkuosassa on tarkkoja seikkailukertomuksia siitä, kuinka senaatti siirtyi Vaasaan vuoden 1918 alussa, sekä ruotsalaisten vapaaehtoisten vaiheista Suomessa. Dekkarin aineksia on myös Kaj Höglundin artikkelissa, jossa valkoisen Pohjanmaan sankariksi on nostettu Mustasaaren kappalainen ja itsenäisyysaktivisti A.R. Hedberg.

Nils Erik Villstrandin artikkeli Toinen Pohjanmaa. Työväen kokemuksia Pohjanmaalla vuosina 1917–1918 kertoo sotaa edeltävistä ja sodanaikaisista tapahtumista sekä työväestön ja punakaartilaisten kohtaloista. Työläisten ja punakaartilaisten kokemukset on kirjoituksessa enimmäkseen piilotettu vangituista, maasta paenneista ja teloitetuista laadittuihin tilastoihin. Kirjoituksen näennäisen neutraaliin sävyyn on lipsahtanut muutamia asenteellisia lausahduksia, jotka yllyttävät lukijaa etsimään kerronnasta muitakin puutteita. Vastausta vaille jäävät muun muassa seuraavat kysymykset: miksi osa työväestöstä liittyi sekä suojeluskuntaan että punakaartiin? Keitä olivat asepalveluksesta kieltäytyjät ja toisinajattelijat ja mikä oli heidän kohtalonsa? Artikkelin sankariksi nousee viilari Johan Einar Pukander, joka oli tutkintavankeudessa Vaasan lääninvankilassa syytettynä suojeluskuntalaisen kotiin tehdystä laittomasta kotietsinnästä. Hän onnistui kirjoittamaan vankilassa päiväkirjaa, josta olisi mielellään lukenut enemmänkin suoria lainauksia. Pukander vapautettiin todisteiden puuttuessa kolmen kuukauden tutkintavankeuden jälkeen.

Tuula Airolan artikkeli “Ehkäpä siitä selviää vielä.” Kahden vaasalaisperheen vaiheita vuonna 1918 täydentää Pukanderin perheen tarinaa kertomalla kotiin jääneen vaimon ja viiden lapsen kokemuksista isän vankeusajalta. Airola tutustuttaa lukijansa Vaasan lääninarkistonhoitajan Einar Mendelinin ja viilaaja Johan Einar Pukanderin perheisiin Mendelinin Anni-tyttären ja Pukanderin Kyllikki-tyttären muistojen avulla. Kokonaiskuvan saaminen molempien perheiden elämästä vaatii lukijalta ponnisteluja. Siteerauksien avulla nimiä ja tapahtumia vilisevä kirjoitus kuitenkin ajoittain tavoittaa vaikeiden aikojen arkielämän kokemuksia.

Paikallisuus on tärkeässä asemassa Marianne Koskimies-Envallin Jurvasta kertovassa artikkelissa. Mutta miksi juuri Jurva nostetaan esiin Pohjanmaan paikkakunnista? Ehkä seuraavat seikat puoltavat kirjoittajan mielestä sen esimerkillisyyttä pohjalaisena paikkakuntana: Jurva oli sotatoimien ulkopuolella, kotiteollisuus oli tasoittanut varallisuuseroja eikä työväenliike ollut erityisen voimakas. Jurvassa taisteltiin 1917 ja 1918 enemmän ruokapulan kuin yleisten poliittisten kysymysten kimpussa. Paikkakunnan voimakkailla persoonallisuuksilla on suuri osa myös artikkelissa. Ketomäen perheen, venäläisten Loginoffin poikien ja korpifilosofi Anselmi Järviniemen elämäkerrat ovat ansainneet paikkansa, sillä epätyypillisyydessään ne kertovat tarinan, jonka voi helposti uskoa toistuvan muuallakin.

Kuvataide, taiteilijat ja taiteen keräilijät ovat yhtenä kulttuurin osa-alueena päässeet mukaan vuoden 1918 tapahtumien kuvaukseen. Marianne Koskimies-Envallin artikkelin kautta tutustutaan Vaasan taide-elämään ja kaupunginlääkäri Karl Hedmaniin, joka sodan kurjuuden keskellä kartutti onnistuneesti taidekokoelmaansa. Artikkelissa kuvataan myös muun muassa Akseli Gallen-Kallelan ja Emil Wikströmin sodanaikaista taiteilijaelämää. Ajallista perspektiiviä sodan tapahtumiin tuo onnistuneesti Dan Holmin artikkeli Psyykkisen hygienian näkökulma. Joitakin kuvaideoita vuoden 1918 sodasta, jossa esitellään eri vaiheiden taiteellisia tulkintoja vuoden 1918 sodan tapahtumista. Artikkelissa käydään läpi Vaasassa sijaitsevan vapaudenpatsaan historiaa ja siihen liittyviä myöhempiä tulkintoja. Vuoden 1918 tulkitsijoiksi Holm on valinnut Henry Ericssonin kansalaissota-aiheisen vuosina 1930–32 valmistuneen grafiikkasarjan ja ruotsalaisen Jan Hietalan vuonna 1997–98 esillä olleen tilateoksen Kangastuksia. Kunkin taideteoksen tai kuvakokonaisuuden syntyyn liittyy tarina, jotka antavat niille lisäarvoa ja mielenkiintoa.

Verta hangella –näyttelyjulkaisun, jonka laatimiseen oli jo otettu lisäaikaa, olisi voinut toteuttaa kunnianhimoisemmin. Mielestäni näyttelyjulkaisun tärkeimpiä tehtäviä on laajentaa näyttelyn sisältöä esittämällä aiheeseen liittyviä pohdintoja ja analyysejä, joita on itse näyttelyssä vaikea saada esille. Artikkelikokoelmassa tulee paikallinen näkemys erinomaisesti esiin, mutta kirjoitukset jäävät vain tapahtumien kuvauksiksi, koska ilmiöitä ei aseteta laajempiin yhteyksiinsä. Lisäksi artikkeleissa on ikävää päällekkäisyyttä ja toistoa, mikä kertonee kirjan toimittamiskiireistä mutta myös vuosien 1917–1918 tapahtumien monimutkaisista taustoista.

Katri Kaunisto

Helsinki