Hannu Itkonen

Joensuu

Työläisurheilun ohjelma-asiakirjat vapaa-aikaa määrittämässä

”Ruumiillisen kasvatuksen avulla pyrkii työläisurheilu, mikäli se on sille mahdollista, edistämään työväenluokan terveyttä ja poistamaan koneellistutetusta työtavasta ja nykyaikaisesta yhteiskuntaelämästä työväestölle johtuvia vaaroja. Tässä mielessä se vastustaa ruumiillista huolimattomuutta, johdattaa ihmisen ruumiillisen olemuksen arvonantoon ja tulee siten suurten joukkojen terveysurheiluksi.”[1]

Sosialistisen urheiluinternationaalin (SUI) vuonna 1929 hyväksymään kasvatusohjelmaan kirjattiin edellä esitetyllä tavalla työläisurheilun tehtävä. Kansainvälisen järjestön kannanotto linjasi myös suomalaisten työläisurheilijoiden toimia, sillä Työväen Urheiluliitto (TUL) hyväksyi SUI:n ohjelmat kannanotoikseen. TUL:ssa oli toki jo vuoden 1924 Tampereen liittokokouksessa hyväksytty omakin ohjelma-asiakirja. Henkisen kasvatustyön kehittämisohjelman lähtökohtana oli hengen ja ruumiin kasvatuksen yhdistäminen. Kasvatustavoitteeksi asetetun sosialistisen ihmisen tunnusmerkiksi nähtiin ”yhteisen edun asettaminen yksityisen edun edelle, vastakohtana itsekkäälle omanvoiton tavoittelulle”.[2] 

Työläisurheilun ohjelmadokumenttien tavoitteena on ollut ihmisten opastaminen hyviin harrastuksiin ja virikkeelliseen vapaa-aikaan. Tekstissäni valaisen, kuinka suomalaisissa työläisurheilun asiakirjoissa on määritelty vapaa-aikaa. Yksilöidymmin kysyn: Millaisia tulkintoja vapaa-ajasta ja sen merkityksestä on kirjattu dokumentteihin? Millainen merkitys urheilulle, liikunnalle ja ruumiinharjoituksille annetaan kansalaisten vapaa-ajan harrastuksena? Aineistonani käytän Työväen Urheiluliitossa hyväksyttyjä ohjelma-asiakirjoja.[3] 

TUL:n ohjelmatyö käynnistyi varsinaisesti 1940-luvun alussa. Ohjelma-asiakirjojen tarkastelun jaottelen kolmen aikakauden dokumentaatioksi. Luokka-Suomen ohjelmia kirjoitettiin 1940- ja 1950-luvuilla. Liikuntapolitiikkaa korostavia asiakirjoja ovat TUL:n 1970- ja 1980-lukujen liikuntapoliittiset ohjelmat. Eriytyneen liikuntakulttuurin haasteisiin ovat vastanneet myöhemmät ohjelma-asiakirjat.

Luokka-Suomen työläisohjelmat ja vapaa-aika

TUL:n ensimmäisen varsinaisen periaateohjelman (1940) lähtökohdaksi kirjattiin, että TUL ”tahtoo tarjota jäsenistölleen tehokkaat edellytykset sekä itseopiskelun että muiden kulttuuri- ja yhteiskunnallisten järjestöjen ja opinahjojen avulla kehittyä terveiksi, vastuuntuntoisiksi ja aktiivisiksi yksilöiksi ja yhteiskunnan jäseniksi”. Rajaa porvarilliseen ammattilaisurheiluun vedettiin taistelemalla ”sellaisia urheiluharrastuksen sivuilmiöitä vastaan, jotka eivät ole sopusoinnussa puhtaan amatööriurheilun periaatteiden kanssa”. Urheilun katsottiin olevan yhteiskunnallinen välttämättömyys, ”keino yhä enemmän teknillistyvän ja rationalisoituvan tuotantoelämän työntekijöille aiheuttamien ruumiillisten ja henkisten haittojen torjumiseksi”. TUL:n tuli myös pitää yllä tarvetta entistä ”tarkoituksenmukaisempien ja yhteiskunnallisesti arvokkaampien vapaa-aikojen käyttömahdollisuuksien hankkimiseen henkisen ja ruumiillisen työn tekijöille”.[4] 

TUL

TUL:n I liittojuhlat pallokentällä Helsingissä vuonna 1927. Kansan Arkisto.

Ohjelma-asiakirjassa korostetaan niin työväestön kuin työläisurheilunkin tasavertaista asemaa muiden toimijoiden suhteen. Välttämättömänä ja oikeudenmukaisena pidettiin, että juuri vähävaraisen väestön urheiluharrastuksen edistämiseen kiinnitettäisiin erityistä huomiota. Kasvatustyön menestymisen edellytykseksi puolestaan nähtiin, että ”työläisurheilu kaikissa suhteissa varsinaisen urheiluväen ulkopuolellakin tunnustetaan täysin tasaveroiseksi ja yhteiskunnallisesvi samanarvoiseksi muiden kansalaispiirien urheiluharrastuksen kanssa”. Ehdotonta raittiutta pidettiin urheilukasvatuksen perusperiaatteena.[5] 

Vuoden 1945 ohjelmassa ”Mihin TUL pyrkii?” määritettiin työläisurheilu kappaleeksi työväenliikettä joko riippumattomana toimintahaarana tai elimellisenä osana suuressa kokonaisuudessa. Ero porvariurheiluun kirjattiin yksiselitteisesti: ”Porvaristo näkee urheilussa keinon, jolla työläiset, urheilua harjoittaessaan, voidaan pitää luokkatehtävistään erossa. Porvaristo tukee urheilussa yksilöllisiä pyyteitä nojaten ihmisten alhaisimpiin vaistoihin ja lietsoen kansallista omahyväisyyttä.” Työpaikkaurheilun alalla porvariston katsottiin saattavan työläiset rahanomistajain vaikutusvallan alaisiksi. Työläisurheilijan tuli olla luokkatietoinen työläinen, joka harjoittaa urheilua, eikä urheilua harjoittava työläinen.[6] 

Mihin TUL pyrkii -ohjelmassa määritellään myös työläisurheilun kasvatustehtävää. Työväestön heikon aseman vuoksi opinhaluisenkin opintie katkeaa liian aikaisin. Tiedonnälkää tulee kuitenkin tyydyttää, ja tällöin avuksi voi tulla työväenliike. Työväen urheiluliike tavoittaa erityisesti nuoret. Tosin ohjelmassa esitetään toivomuksia omankin toiminnan suhteen. Urheiluseurojen nimittäin tulisi ”enemmän kuin tähän asti monipuolistaa ohjelmansa nimenomaan henkisille harrastusaloille”.[7] 

Vuonna 1959 julkaistiin TUL:n ohjelmaluontoiset kannanmäärittelyt. Uutta on se, että vapaa-aika on käsitteenä noussut asiakirjassa omaksi otsikoksi. Urheilu ja vapaa-aika -luku on kirjattu kokonaisuudessaan seuraavasti: ”Kysymys työajan lyhentämisestä koskee läheisesti TUL:n jäseniä sekä yksityisinä työntekijöinä että urheilun harrastajina. Työajan lyhentämisestä seurauksena oleva vapaa-ajan lisääminen korostaa urheilun merkitystä yhteiskunnallisen kasvatuksen välineenä. Kun valtaosa TUL:n jäsenistä on palkkatyöntekijöitä, TUL:n järjestönä ja ennen kaikkea liiton jäsenten yksityisinä kansalaisina on aiheellista tukea työajan lyhentämistä ja vapaa-ajan lisäämistä tarkoittavia toimenpiteitä.”[8] 

Liikuntapolitiikka vapaa-aikaa paikantamassa

TUL:n 1970- ja 1980-lukujen ohjelmat viestivät, kuinka liikuntapolitiikasta oli tullut yksi valtiollisen politiikan osa-alue. Vastuun vapaa-ajasta ei nähty olevan enää entiseen tapaan järjestöjen huolena. Jo 1970-luvun liikuntapoliittisen ohjelma-asiakirjan saatesanoissa tehdään ero porvarillisen ja työväen liikuntakasvatuksen välille. Porvarillisen liikuntakasvatuksen katsotaan tukevan kapitalistista yhteiskuntaa, kun TUL:n antama liikuntakasvatus puolestaan tukee työväenliikkeen aatteellisia katsomuksia. Erityinen tehtävä TUL:lle asettuu laajojen joukkojen liikuttajana sekä nuorten johdattajana työväenliikkeeseen. Vapaa-ajan resurssointiin otetaan kantaa määrittämällä yhteiskunnan liikuntapoliittiset tehtävät. Ajankohtaisiksi kysymyksiksi nähdään muun muassa julkisen liikuntahallinnon kehittäminen, asumisen ja liikunnan suunnittelu sekä urheilupaikkojen ja -laitosten rakentaminen.[9] 

Työväen Urheiluliiton 80-luvun liikuntapoliittisessa ohjelmassa TUL nähdään aktiiviseksi toimijaksi, jonka vastuulla on työläisurheilun ja maamme koko liikuntakulttuurin kehittäminen. Toisaalta TUL edellyttää liikuntapolitiikkaa hoidettavan tärkeänä yhteiskuntapolitiikan osa-alueena. Vapaa-ajasta ohjelmassa ei mainita suoranaisesti mitään. Sen sijaan työaikana tapahtuvan liikunnan katsotaan muodostuvan työelämän muutoksen seurauksena entistä tärkeämmäksi.[10] 

TUL

TUL:n III liittojuhlat vuonna 1946. Kansan Arkisto.

Liikuntapoliittisista ohjelmista löytyy myös yksi merkittävä ero. 1970-luvun liikuntapoliittinen ohjelma päättyy jo aiemmista dokumenteista lainattuun toteamukseen, jonka mukaan TUL kuuluu yhteiskunnassa johtavaan asemaan nousevaan työväenliikkeeseen edustaen samalla vallitsevaksi nousevia näkemyksiä. Vuosikymmentä myöhemmin julkaistussa 80-luvun ohjelmassa tällainen hegemoniatulkinta on jo hylätty. Vallitsevaksi nousevien näkemysten sijasta TUL:lle annetaan rajatumpi liikuntakulttuurinen tehtävä.

Eriytyneen vapaa-ajan haasteet

Vuoden 1991 TUL:n liittokokouksessa hyväksyttiin perusteellisesti valmisteltu TUL 2000 -ohjelma-asiakirja, jonka sisällössä ovat näkyvissä niin liikuntakulttuurin kuin yleisemminkin yhteiskunnan murroksen merkit. Niinpä TUL:kin joutuu yhtenä toimijana osallistumaan eri harrastusalojen kesken käytävään kilpailuun vapaa-ajasta. Markkinoiden ja kaupallisen tarjonnan laajenemisen sekä tiedonvälityksen, mainonnan ja muodin tarjoamien mallien ja esikuvien katsotaan johtaneen muuttuneeseen tilanteeseen. TUL:n tehtäväksi asetetaan liikuntakulttuurin kehittäminen kansalaisten parhaaksi ja kansanvallan ehdoilla.[11] 

TUL 2000 -ohjelmassa liiton keskeisiksi vaatimuksiksi on kirjattu liikunnan oikeuksien julistus. 14-kohtaisen julistuksen yhdessäkään kohdassa ei mainita vapaa-ajan käsitettä. Tavoiteltaviksi oikeuksiksi määritellään mahdollisuudet moninaisten liikuntamuotojen harrastamiseen sekä liikuntapoliittiseen päätöksentekoon osallistumiseen. Julkishallinnolle ohjelma asettaa erityisen resurssointitehtävän. Omassa toiminnassaan TUL kasvattaa jäseniään yhteistyökykyisiksi, valistuneiksi ja vastuuntuntoisiksi kansalaisiksi. Järjestön liikuntapolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi määritetään väestön liikuntaharrastuksen edistäminen siten, että liikunnasta tulee yhä useammalle kansalaiselle elämäntapa.[12] 

Suomalainen liikunnan järjestökenttä koki voimallisen murroksen 1990-luvulla. Myös TUL:n tehtävät määrittyivät uusiksi, mikä näkyy liiton kahdessa viimeisimmässä asiakirjassa. Vuonna 1995 hyväksyttyjen Toiminnallisten viestien tavoitteena on kuvata konkreettisella tasolla liiton uudistunutta toimintaa, liikuntapoliittisia linjauksia sekä TUL:n roolia uudessa yhteiskunnallisessa tilanteessa ja liikunnan järjestörakenteessa. Erityisen selkeästi asiakirjassa painotetaan kansalaistoiminnan merkitystä tilanteessa, jossa ”markkinavoimat ovat vallanneet entistä enemmän tilaa yhteiskunnallisessa toiminnassa”. Kansanliikkeenä liiton toiminta perustuu ihmisten omatoimisuuteen ja vapaaehtoiseen osallistumiseen. Työväenliikkeen suurimpana toiminta- ja nuorisojärjestönä TUL:lla on aivan keskeinen rooli.[13]  Erityisiksi painopistealueiksi nimetään lapsi- ja nuorisoliikunta sekä kunto-, virkistys- ja vapaa-ajanliikunta.[14] 

Vuoden 1999 liittokokouksessa TUL:ssa hyväksyttiin kaksi kannanottoa, jotka koskivat liikuntapolitiikkaa ja suomalaisen liikuntajärjestelmän kehittämistä. Liikuntapoliittisessa kannanotossa liputetaan terveen liikunnan ja urheilun sekä seurojen toimintaedellytysten puolesta. Liikuntajärjestelmän osalta TUL paikantaa itseään muotoaan muuttavaan liikunnan järjestökenttään. Keskeisiksi toimintojen suuntaajiksi hyväksyttiin TUL:n kymmenen koottua avausta. Järjestöllisten tavoitteiden ohella TUL suuntaa aherruksensa painopistettä lapsiin ja nuoriin, ikääntyneisiin sekä kuntoliikuntaan. Perustason seuratoiminnan tukeminen on TUL:n toimintojen keskeinen tavoite.[15] 

Ohjelmat aikansa kuvastajina

TUL:n ohjelma-asiakirjojen määrittelyt viestivät yleisemmästä vapaa-ajan yhteiskunnallisesta muutoksesta. Aina 1960-luvulle saakka työläisurheilun vapaa-aika merkitsi tiivistä luokkajärjestäytymistä. Liiton toiminnan ensimmäisten vuosikymmenten aikana asiaa ei edes tarvinnut todistella ohjelmatekstein. 1970- ja 1980-luvuilla vapaa-aika nousi selkeästi yhteiskuntapoliittisen suunnittelun ja arvioinnin kohteeksi. Niinpä TUL:n vaatimukset suuntautuivat vahvasti julkisin varoin resurssoituun vapaa-aikaan. 1980-luvun lopulta alkanut liikuntakulttuurin eriytymiskehitys pilkkoi myös TUL:n toimintakentän entistä useammaksi kohderyhmäksi. Järjestökentän muutoksessa TUL:n huolehdittavaksi jäi erityisesti lasten ja nuorten urheilu ja liikunta sekä kunto-, terveys- ja vapaa-aikaliikunnan monet muodot.

Asiakirjojen sisältöjä voi arvioida myös julkisen ja yksityisen elämänpiirin suhteiden muutosten lähtökohdista. 1960-luvulle saakka jatkunut työläisyyden ja työväenluokkaisuuden korostaminen kertoo myös tavoitteesta työväestön yhtenäiseen vapaa-ajanviettoon. 1970- ja 1980-lukujen asiakirjoissa myös TUL haluttiin määritellä vahvaksi liikuntapoliittiseksi vaikuttajaksi. Ajatuksena oli, että politiikan keinoin voidaan vaikuttaa ihmisten vapaa-aikaan ja sen tavoitteellisuuteen. Viimeisten vuosikymmenien aikana liikunnan ja koko liikuntakulttuurin eriytyminen on pakottanut TUL:n kohtaamaan kansalaisten varsin eriytyneet liikuntakulttuuriset odotukset. Ajankäytön pirstoutuessa puhe yhtenäisestä vapaa-ajasta on vaihtunut pohdinnaksi siitä, kuinka vastata liikunnanharrastajien yksilöllisiin odotuksiin.

 

 

Viitteet

 [1] SUI:n kasvatusohjelma. Hyväksytty Prahan kongressissa 1929. Suomennos: Tampereen kirjapaino1932.

 [2] Seppo Hentilä, Suomen työläisurheilun historia I. Hämeenlinna 1982, 166 –167.

 [3] Paneutumisen työläisurheilun ohjelma-asiakirjoihin mahdollisti Kansan Sivistysrahaston tutkimusapuraha. Itse olen saanut tilaisuuden osallistua TUL:n ohjelmatyöhön jo kolmen eri vuosikymmenen aikana.

 [4] TUL:n periaateohjelma 11.11.1940. TUL:n arkisto. Suomen Urheiluarkisto.

 [5] Sama.

 [6] Mihin TUL pyrkii? Liittotoimikunnan TUL:n liittokokoukselle 10.5. 1945 laatima perusteltu esitys liiton tehtävistä tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa.

 [7] Sama.

 [8] TUL:n ohjelmaluontoiset kannanmäärittelyt. Hyväksytty TUL:n XIV liittokokouksessa 1959.

 [9] TUL:n 1970-luvun liikuntapoliittinen ohjelma. Hyväksytty TUL:n 17. liittokokouksessa 1971.

 [10] Työväen Urheiluliiton 80-luvun liikuntapoliittinen ohjelma. Hyväksytty TUL:n XIX liittokokouksessa 1979.

 [11] TUL 2000. Työväen Urheiluliiton liikuntapoliittinen ohjelma. Hyväksytty TUL:n 22. liittokokouksessa 1991.

 [12] Sama.

 [13] TUL:n toiminnalliset viestit. Hyväksytty TUL:n 23. liittokokouksessa 1995.

 [14] Sama.

 [15] TUL:n kannanotot. Hyväksytty TUL:n 24. liittokokouksessa 1999.