Avioliitto aatteen varjossa. Hertta Kuusisen ja Yrjö Leinon avioliiton anatomia

Kuule Hertta Kuusinen! Miks´ petit Suomen työv.luokan aatteen ja annoit sen mennä omien itsekkäitten virtaustesi mukaan. Miks´ petit minut, jonka tiesit taistelevan Suomen työv.luokan elinehtojen ja eteenpäin menon puolesta. Ehkä siksi, jonka olet kuvannut Hopeapeilissä v. 1956 kesäkuussa, jossa mainitset, että olet turhamainen haluat koreita vaatteita ja tanssia.

Tällaisen ajatelman Yrjö Leino oli kirjoittanut omiin sekalaisiin muistiinpanoihinsa joskus vuosia sen jälkeen kun hänen ja Hertta Kuusisen tiet olivat jo lopullisesti eronneet. Yksi kiihkeästi ja suttuisesti yhdelle irtopaperille raapaistu ajatus kertoo Suomen poliittisen historian ehkä mielenkiintoisimman avioparin lyhyestä mutta tunteikkaasta liitosta paljon. Se kertoo Yrjö Leinon tunteista enemmän kuin hän koskaan avioliittonsa aikana suostui vaimolleen niistä paljastamaan.

Erään avioliiton anatomia Erään avioliiton anatomia

Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino kesäisenä päivänä Helsingin Seurasaaressa 1930- ja 1940-lukujen vaihteessa. Kansan Arkisto.

Kuusinen ja Leino olivat naimisissa vuodet 1945 –1950. Sekä Kuusinen että Leino kuuluivat Suomen Kommunistiseen Puolueeseen (SKP) sekä Suomen Kansan Demokraattiseen Liittoon (SKDL). Leino toimi sisäministerinä 1945 –1948, ja Kuusinen kansanedustajana ja kansandemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtajana vuodesta 1945. Heidän nopeasta ensirakastumisestaan alkanut, pitkät jatkosodanaikaiset erot kestänyt suhteensa muuttui luonteeltaan hyvin poliittiseksi avioliitoksi. Suhde oli jatkuvaa vuoropuhelua rakkauden ja politiikan, yksityisyyden ja julkisuuden välillä.

Pro gradu -tutkielmassani seurataan poliittisen avioliiton tapahtumia rinnastamalla Hertta Kuusisen kirjeitä ja Yrjö Leinon muistelmia arkistolähteisiin sekä tutkimuskirjallisuuteen ”vaaran vuosista” 1944 –1948. Yllä oleva Yrjö Leinon mietelmä sisältää työn kannalta kaikkein olennaisimman ja mielenkiintoisimman kysymyksen, johon tutkielmassa haetaan vastausta. Miksi vanhat rakkaudentunnustukset olivat muuttuneet poliittisen katkeruuden ja yksityisen pettymyksen sekä loukkaantumisen sekavaksi yhdistelmäksi? Kuinka yhteisestä sosialistisesta aatteellisuudesta, tulevaisuudenuskosta ja rakkaudesta oli tullut vuosien saatossa pelkkää panettelua, kateutta ja täydellinen välirikko?

Mielenkiintoiseksi avioliiton tekee se, että käytännössä se kesti juuri vuodet 1945 –1948, jolloin Yrjö Leino oli Suomen ensimmäinen kommunistinen sisäministeri, mies kahden tulen välissä. Hän oli vastuullinen toimistaan maan sisäisen järjestyksen ylläpitäjänä maan hallitukselle ja eduskunnalle. Toisaalta kotikommunistit Hertta Kuusisen johdolla sekä Neuvostoliiton johto lähinnä valvontakomission Andrei Zhdanovin hahmossa edellyttivät Leinolta rivakkaa toimintaa puhdistusten toimeenpanossa ja sosialististen tavoitteiden ajamisessa. Tämä Leinon kannalta hyvin ristiriitainen tilanne heijastui parin yksityiselämään ja ajoi heidät tilanteeseen, jossa yksityisyys ei enää ollut erotettavissa julkisista velvoitteista. Yleensä kun poliittisella rintamalla oli rauhallista, oli kotikammarissakin kaikki hyvin - kun oli erimielisyyksiä tavoitteista ja etenkin niihin pääsemisestä, oli Leinon ja Kuusisen yksityinenkin elämä usein aallonpohjassa. Kommunistit kohdistivat sisäministeri Leinolle paljon vaateita ja hänen oletettiin toimivan Neuvostoliiton satelliittimaiden sisäministerien tavoin. Kerran hän tulikin tokaisseeksi: ”En minä voi tehdä niin. Suomessa pitää noudattaa suomalaisia lakeja. Ei sisäministeri voi tehdä mitä tahansa.”

Tästä kaksijakoisesta tilanteesta alkoivat kummuta lukuisat Hertan Yrjölle kirjoittamat tunteikkaat kirjeet. Keskusteluyhteyttä ei puolisoiden välillä ristiriitatilanteissa useinkaan enää ollut. Hertta joutui yhä useammin vaikean valinnan eteen: olisiko hän lojaali puolueen linjalle vai aviomiehelleen. Useimmiten uskollisuus puolueelle voitti. Yrjö puolestaan muuttui yhä sulkeutuneemmaksi ja alkoi viihtyä muissa seuroissa enemmän kuin kotona tai puoluetoimistossa. Hän oli hiljalleen alkanut alkoholisoitua, sillä ministeriys oli tuonut mukanaan uudet seurapiirit ja makean elämän houkutuksen. Paheneva ongelma lisäsi eripuraa myös kotona, sillä pikku hiljaa Hertta kyllästyi humalassa kotiin kompuroivaan mieheensä. Ei riittänyt, että aviomies ryyppäsi, vaan vielä pahemmaksi asian teki se, että sisäministeri-aviomies ryyppäsi poliittisesti arveluttavassa seurassa.

Yksityisyyden ja julkisuuden puristuksessa eläminen kasvatti myös katkeruutta, ehkä jopa kateutta puolisoiden välille. Hertta Kuusinen edusti suomalaisille kommunisteille itsensä lisäksi myös isäänsä. Kuusinen oli Kuusinen nuoremmassakin polvessa, ja Yrjö Leino muistettiin usein mainita myös Otto Wille Kuusisen vävypoikana. Hertalla oli paljon vaikutusvaltaa Yrjön aseman suhteen. Hän pystyi toimimaan tämän poliittisena suojelijana, mutta toisaalta myös lausumaan pahimmat syytökset Leinon toiminnasta – tai sosialistien kannalta pikemminkin sen puutteesta. Tämä kahtiajako näkyi avioliiton loppuun asti Hertan kirjoittamissa kirjeissä: syytöksen sana politbyroossa ja lohdutuksen sana yksityisyydessä. Eivät Hertan viestit silti tahallaan olleet ristiriitaisia tai kaksinaamaisia. Hän luuli toimivansa parhain päin, vaikka yhteensovittamattomat lauseet lopulta vain ruokkivat epäluuloa ja katkeruutta puolisoiden välille.

Erään avioliiton anatomia

“Yrjölle muistoksi Moskovan matkaltani”. Hertta Kuusinen Kulttuurivaltuuskunnan kanssa Moskovan lentokentällä vuonna 1945. Kansan Arkisto

Leinon ja Kuusisen erkaantuminen ei lopultakaan ollut mitään hiljaista erilleen kasvamista, vaan kaikki kävi hyvin nopeasti aina jonkin suuremman poliittisen käänteen kautta. Rakkaus tuntui aluksi vilpittömältä ja vahvalta. Hertta Kuusiselle kommunismi oli rakkauttakin suurempi intohimo – Yrjö Leinolle se sitä vastoin oli ennemminkin vain poliittinen kanta. Hertan rakkaus Yrjöön murtui, mutta kommunismiin ei koskaan. Avioerosopimuskin on yksinkertainen: ei mitään vaateita tai pyyntöjä toiselle. Se on vain virallinen ilmoitus siitä, että liitto on lopultakin ohi. Avioliitto aatteen varjossa päättyi samasta syystä,  mistä se oli alkanutkin: poliittisista haaveista, ihanteista ja halusta toimia sosialistisen tulevaisuuden puolesta.

 

Marja Älli

Turku

 

 

Artikkeli perustuu pro gradu -tutkielmaan Avioliitto aatteen varjossa. Hertta Kuusisen ja Yrjö Leinon avioliiton anatomia. Turun yliopisto, Poliittisen historian laitos 2001