Avioliitto aatteen varjossa. Hertta Kuusisen ja Yrjö Leinon
avioliiton anatomia Kuule Hertta Kuusinen! Miks´ petit Suomen työv.luokan aatteen
ja annoit sen mennä omien itsekkäitten virtaustesi mukaan. Miks´ petit minut,
jonka tiesit taistelevan Suomen työv.luokan elinehtojen ja eteenpäin menon
puolesta. Ehkä siksi, jonka olet kuvannut Hopeapeilissä v. 1956 kesäkuussa,
jossa mainitset, että olet turhamainen haluat koreita vaatteita ja tanssia. Tällaisen ajatelman Yrjö Leino oli kirjoittanut omiin
sekalaisiin muistiinpanoihinsa joskus vuosia sen jälkeen kun hänen ja Hertta
Kuusisen tiet olivat jo lopullisesti eronneet. Yksi kiihkeästi ja suttuisesti
yhdelle irtopaperille raapaistu ajatus kertoo Suomen poliittisen historian ehkä
mielenkiintoisimman avioparin lyhyestä mutta tunteikkaasta liitosta paljon. Se
kertoo Yrjö Leinon tunteista enemmän kuin hän koskaan avioliittonsa aikana
suostui vaimolleen niistä paljastamaan.
Kuusinen ja Leino olivat naimisissa vuodet 1945 –1950.
Sekä Kuusinen että Leino kuuluivat Suomen Kommunistiseen Puolueeseen (SKP) sekä
Suomen Kansan Demokraattiseen Liittoon (SKDL). Leino toimi sisäministerinä
1945 –1948, ja Kuusinen kansanedustajana ja kansandemokraattisen
eduskuntaryhmän puheenjohtajana vuodesta 1945. Heidän nopeasta ensirakastumisestaan
alkanut, pitkät jatkosodanaikaiset erot kestänyt suhteensa muuttui luonteeltaan
hyvin poliittiseksi avioliitoksi. Suhde oli jatkuvaa vuoropuhelua rakkauden ja
politiikan, yksityisyyden ja julkisuuden välillä. Pro gradu -tutkielmassani seurataan poliittisen avioliiton
tapahtumia rinnastamalla Hertta Kuusisen kirjeitä ja Yrjö Leinon muistelmia
arkistolähteisiin sekä tutkimuskirjallisuuteen ”vaaran vuosista”
1944 –1948. Yllä oleva Yrjö Leinon mietelmä sisältää työn kannalta
kaikkein olennaisimman ja mielenkiintoisimman kysymyksen, johon tutkielmassa
haetaan vastausta. Miksi vanhat rakkaudentunnustukset olivat muuttuneet
poliittisen katkeruuden ja yksityisen pettymyksen sekä loukkaantumisen
sekavaksi yhdistelmäksi? Kuinka yhteisestä sosialistisesta aatteellisuudesta,
tulevaisuudenuskosta ja rakkaudesta oli tullut vuosien saatossa pelkkää
panettelua, kateutta ja täydellinen välirikko? Mielenkiintoiseksi avioliiton tekee se, että käytännössä se
kesti juuri vuodet 1945 –1948, jolloin Yrjö Leino oli Suomen ensimmäinen
kommunistinen sisäministeri, mies kahden tulen välissä. Hän oli vastuullinen
toimistaan maan sisäisen järjestyksen ylläpitäjänä maan hallitukselle ja
eduskunnalle. Toisaalta kotikommunistit Hertta Kuusisen johdolla sekä
Neuvostoliiton johto lähinnä valvontakomission Andrei Zhdanovin hahmossa
edellyttivät Leinolta rivakkaa toimintaa puhdistusten toimeenpanossa ja
sosialististen tavoitteiden ajamisessa. Tämä Leinon kannalta hyvin
ristiriitainen tilanne heijastui parin yksityiselämään ja ajoi heidät tilanteeseen,
jossa yksityisyys ei enää ollut erotettavissa julkisista velvoitteista. Yleensä
kun poliittisella rintamalla oli rauhallista, oli kotikammarissakin kaikki
hyvin - kun oli erimielisyyksiä tavoitteista ja etenkin niihin pääsemisestä,
oli Leinon ja Kuusisen yksityinenkin elämä usein aallonpohjassa. Kommunistit
kohdistivat sisäministeri Leinolle paljon vaateita ja hänen oletettiin toimivan
Neuvostoliiton satelliittimaiden sisäministerien tavoin. Kerran hän tulikin
tokaisseeksi: ”En minä voi tehdä niin. Suomessa pitää noudattaa suomalaisia
lakeja. Ei sisäministeri voi tehdä mitä tahansa.” Tästä kaksijakoisesta tilanteesta alkoivat kummuta lukuisat
Hertan Yrjölle kirjoittamat tunteikkaat kirjeet. Keskusteluyhteyttä ei
puolisoiden välillä ristiriitatilanteissa useinkaan enää ollut. Hertta joutui
yhä useammin vaikean valinnan eteen: olisiko hän lojaali puolueen linjalle vai
aviomiehelleen. Useimmiten uskollisuus puolueelle voitti. Yrjö puolestaan
muuttui yhä sulkeutuneemmaksi ja alkoi viihtyä muissa seuroissa enemmän kuin
kotona tai puoluetoimistossa. Hän oli hiljalleen alkanut alkoholisoitua, sillä
ministeriys oli tuonut mukanaan uudet seurapiirit ja makean elämän houkutuksen.
Paheneva ongelma lisäsi eripuraa myös kotona, sillä pikku hiljaa Hertta
kyllästyi humalassa kotiin kompuroivaan mieheensä. Ei riittänyt, että aviomies
ryyppäsi, vaan vielä pahemmaksi asian teki se, että sisäministeri-aviomies
ryyppäsi poliittisesti arveluttavassa seurassa. Yksityisyyden ja julkisuuden puristuksessa eläminen kasvatti
myös katkeruutta, ehkä jopa kateutta puolisoiden välille. Hertta Kuusinen
edusti suomalaisille kommunisteille itsensä lisäksi myös isäänsä. Kuusinen oli
Kuusinen nuoremmassakin polvessa, ja Yrjö Leino muistettiin usein mainita myös
Otto Wille Kuusisen vävypoikana. Hertalla oli paljon vaikutusvaltaa Yrjön
aseman suhteen. Hän pystyi toimimaan tämän poliittisena suojelijana, mutta
toisaalta myös lausumaan pahimmat syytökset Leinon toiminnasta – tai
sosialistien kannalta pikemminkin sen puutteesta. Tämä kahtiajako näkyi
avioliiton loppuun asti Hertan kirjoittamissa kirjeissä: syytöksen sana
politbyroossa ja lohdutuksen sana yksityisyydessä. Eivät Hertan viestit silti
tahallaan olleet ristiriitaisia tai kaksinaamaisia. Hän luuli toimivansa parhain
päin, vaikka yhteensovittamattomat lauseet lopulta vain ruokkivat epäluuloa ja
katkeruutta puolisoiden välille.
Leinon ja Kuusisen erkaantuminen ei lopultakaan ollut mitään
hiljaista erilleen kasvamista, vaan kaikki kävi hyvin nopeasti aina jonkin
suuremman poliittisen käänteen kautta. Rakkaus tuntui aluksi vilpittömältä ja
vahvalta. Hertta Kuusiselle kommunismi oli rakkauttakin suurempi intohimo –
Yrjö Leinolle se sitä vastoin oli ennemminkin vain poliittinen kanta. Hertan
rakkaus Yrjöön murtui, mutta kommunismiin ei koskaan. Avioerosopimuskin on
yksinkertainen: ei mitään vaateita tai pyyntöjä toiselle. Se on vain virallinen
ilmoitus siitä, että liitto on lopultakin ohi. Avioliitto aatteen varjossa
päättyi samasta syystä, mistä se oli
alkanutkin: poliittisista haaveista, ihanteista ja halusta toimia sosialistisen
tulevaisuuden puolesta. Marja
Älli Turku Artikkeli
perustuu pro gradu -tutkielmaan Avioliitto aatteen varjossa. Hertta Kuusisen ja
Yrjö Leinon avioliiton anatomia. Turun yliopisto, Poliittisen historian laitos
2001 |