Koti ilman äitiä on kylmä ja iloton paikka

Äitiyden representaatiot 1920-luvun Suomen Naisessa ja Toverittaressa.

Tutkin pro gradu -työssäni äitiyden esittämistä kahdessa 1920-luvulla ilmestyneessä poliittisessa naistenlehdessä. Lähdeaineistona käytetyistä lehdistä Suomen Nainen oli vuonna 1919 perustetun Kansallisen Kokoomuspuolueen naisten äänenkannattaja. Toveritar puolestaan perustettiin vuonna 1922 Sosialidemokraattisen Työläisnaisliiton lehdeksi. Molemmat lehdet ilmestyivät katkoksitta koko 1920-luvun ajan. Lisäksi molemmat tunnustivat julkisesti edustavansa tiettyjä puolueita ja olivat täten selkeästi poliittisia naistenlehtiä.

Lähestyin tutkimuskohdettani representaation käsitteen avulla. Representoiminen voidaan ymmärtää joko fyysisenä edustamisena tai jonkin asian kuvaamisena. Näin ollen Suomen Naisessa ja Toverittaressa esiintyneiden äitihahmojen voidaan toisaalta katsoa edustavan suomalaisia äitejä. Toisaalta representaatio-termin toinen merkitys – jonkin asian esittäminen jonkinlaiseksi – tuo esiin sen, että lehtien äitihahmot eivät välttämättä vastaa yksi yhteen oikeita äitejä, vaan äidit esitetään lehdissä tarkoituksellisesti tietynlaisina. Voidaankin ajatella, että Suomen Nainen ja Toveritar esittelivät sivuillaan juuri tietynlaisia äitihahmoja, koska näillä hahmoilla oli tarkoitus tavalla tai toisella vaikuttaa oikeiden äitien käyttäytymiseen ja mielikuviin hyvästä äitiydestä.

Äiti Toverittaren kansikuvassa numero 17 –18 / 1924.

Kuten aiemman tutkimuksen perusteella saattoi odottaa, äitiys esitetään Suomen Naisessa ja Toverittaressa yhdeksi naisen tärkeimmistä tehtävistä, ellei tärkeimmäksi. Lisäksi lehtien representoima äitiys paljastuu jopa yllättävän samankaltaiseksi. Molemmista lehdistä on löydettävissä samat viisi äitihahmoa, jotka nimesin ammattiäidiksi, ansioäidiksi, yhteiskunnalliseksi äidiksi, antiäidiksi sekä universaaliksi äidiksi. Nimityksistä kolme ensimmäistä on ollut käytössä jo aiemmissa tutkimuksissa. Sen sijaan antiäiti ja universaali äiti ovat omia termejäni.

Ammattiäidin representaatiot Suomen Naisessa ja Toverittaressa liittyvät siihen laajempaan keskusteluun, jota käytiin jo 1920-luvulle tultaessa ja joka koski kodin- ja lastenhoidon kansantaloudellista merkitystä. Nyt myös kotitalouden hoito ja äitiys alettiin nähdä koulutusta vaativina tehtävinä. Termillä ammattiäiti olen halunnut korostaa äitinä olemisen ammattimaista luonnetta. Optimaalisessa tilanteessa lehdissä esiintynyt ammattiäiti keskittyi pelkkänä äitinä olemiseen, mutta saattoi äidin työnsä ohella käydä myös kodin ulkopuolella ansiotyössä.

Koska kaikilla äideillä ei käytännössä ollut mahdollisuutta toimia vain ja ainoastaan äidin ammatissa, eivät Suomen Nainen ja Toveritar millään voineet sivuuttaa äitien ansiotyön problematiikkaa. Molempien lehtien sivuilla esiintyi erilaisia kodin ulkopuolella työssä käyviä äitihahmoja, joista käytän nimitystä ansioäidit. Ansioäidin hahmo on lehdissä ristiriitainen. Työssäkäyvä äiti teki toisaalta työtä lastensa hyvinvoinnin eteen, mutta samalla ansiotyö verotti äidin voimia eikä tällä riittänyt enää voimia toimia ammattiäidin kaltaisena kunnon perheenemäntänä. Varsinkin Toverittaressa esiintyvä ansioäiti olikin jatkuvasti luhistua tämän kaksoistaakkansa alle. Suomen Naisessa ansiotyön katsottiin sopivan vain ”erittäin terveille ja sopusointuisesti elämään valmistautuneille naisille”. Toverittaressa puolestaan suurin osa äitiyden representaatioista on joko suoraan tai epäsuorasti ansioäitejä. Äitien kodin ulkopuolinen ansiotyö esitetään pakkona johon työläisäitien täytyi alistua turvatakseen edes lapsilleen paremman tulevaisuuden.

Yhteiskunnallisen äidin käsitettä on vaikea sivuuttaa kun puhutaan 1900-luvun alkupuolen erilaisista äidin rooleista. Suomen Naisessa ja Toverittaressa äitien yhteiskunnallinen tehtävä ja merkitys lastensa kasvattajina oli selviö, mutta kysymys äideistä yhteiskunnallisina toimijoina laajemmin on yhtä lailla ongelmallinen kuin kysymys äitien ansiotyöstä. Näyttää kuitenkin siltä, että Suomen Naisessa aktiivisesti kodin ulkopuoliseen toimintaan osallistunut äiti oli jonkinlainen esimerkillinen ihannetyyppi, kunnollisen suomalaisen naisen ja äidin perikuva. Hän oli toteuttanut äidin kutsumustaan kaksinkertaisesti, sekä kotona että kodin ulkopuolella. Toverittaressa yhteiskunnallisesti toimeliaita äitejä kuvaavia kirjoituksia on vähemmän. Aktiivisista toiminnan naisista kyllä kerrotaan jonkin verran, mutta näissä teksteissä yhteiskunnallista osallistumista ei kytketä yhtä laajassa mitassa äitiyteen kuin Suomen Naisessa.

Vaikka Suomen Nainen ja Toveritar pääasiallisesti esittelevät sivuillaan esimerkillistä äitiyttä ja pyrkivät kertomaan joko suoraan tai epäsuorasti, mikä on äideille sallittua ja tavoittelemisen arvoista, on joukossa kuvauksia myös epäonnistuneista äideistä, antiäideistä. Esimerkiksi äidin liiallinen työnteko saattoi tilanteesta riippuen olla tuomittavaa, samoin kuin liiallinen yhteiskunnallinen aktiivisuus ainakin sille, joka kuului väärään yhteiskuntaluokkaan. Lisäksi äitien ulkonäköön kiinnitetään runsaasti huomiota. Liiallinen itsensä koristaminen paljasti antiäidin.

Viides äitiyden representaatio on nimeltään universaali äitihahmo. Tähän tyyppiin on lehdissä sijoitettu eräänlaisia kaikille maailman äideille tunnusomaisina pidettyjä hyviä ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä. Tätä tyyppiä voidaan luonnehtia sanoilla rakastava ja uhrautuva. Universaalia äitiyttä kuvaavissa kirjoituksissa äitiyttä ei esitetä pelkästään kutsumuksena vaan suorastaan jumalallisena tehtävänä. Tämäntyyppisten kirjoitusten voidaan katsoa osaltaan liittyneen pyrkimykseen kohottaa äitiyden arvostusta. Siinä mielessä niiden tarkoitus on siis samansuuntainen kuin ammattiäitikirjoituksilla. Toisaalta vastakohtana ammattiäitikirjoituksille universaalin äitihahmon äitiys nähdään ja kuvataan nimenomaan myötäsyntyisenä ominaisuutena.

Äiti Suomen Naisen kansikuvassa 7 / 1920.

Lehtien esittämät erilaiset äitiyden representaatiot olivat keskenään ristiriitaisia, jopa toisensa pois sulkevia. Samankin julkaisun sisällä oli siis tavallaan eri suuntiin vieviä linjoja. Lehtien esittämien representaatioiden perusteella näyttää siltä, että äitejä ei haluttu aivan yksiselitteisesti asettaa pelkkään kotiäidin tai universaalin rakkauden symbolin rooliin. Lehtien sisäinen häilyvyys paljastuukin juuri tässä. Toisaalta annettiin ymmärtää, että naisen ja äidin paras paikka on kotona lasten ja kodin hoitajana. Samaan aikaan toisaalla kuitenkin esitettiin, että naisten ja äitien olisi suotavaa laajentaa maailmaansa kodin seinien ulkopuolelle. Äidit haluttiin toisaalta vapauttaa kotiin, kodin hengettäriksi, mutta samalla erityisesti Toverittaressa heidät haluttiin vapauttaa kodilta. Näennäisestä ristiriitaisuudesta huolimatta ajatus on looginen. Toverittaren äiti teki useimmiten työtä sekä kotona että kodin ulkopuolella. Tällainen äiti ei voinut tehdä molempia töitään hyvin, vaan yleensä kotityöt kärsivät tai äiti muuttui työtaakkansa alla ”hoippuvaksi haamuksi”. Jotta äiti olisi voinut hoitaa luontaisia tehtäviään äitinä hyvin, yhteiskunnan piti muuttua niin, että olisi ollut mahdollista jäädä pois ansiotyöstä. Yhteiskunnan muutos puolestaan edellytti äitejä, jotka aktiivisesti ajoivat tätä muutosta. Tällaiset äidit siis tavallaan uhrasivat itsensä, luopuivat äitiyden käytännön toteuttamisesta, jotta tulevaisuudessa voisivat täydestä sydämestään toimia kotiäiteinä.

Suomen Naisessa vastaavanlaista uhrautumista ei tapahdu. Ylipäätään äiti joka laistaa kotitöistään yhteiskunnallisten töiden varjolla, ei Suomen Naisessa ole mahdollinen. Nainen joka ei selviydy äidin tehtävistä ei Suomen Naisen näkemykseen mukaan voi selvitä mistään muustakaan. Ja kääntäen: nainen joka on loistava äiti, on myös loistava vaimo, kauppias, opettaja, naisyhdistyksen puheenjohtaja tai mikä muu tahansa mihin vain keksii ryhtyä.

Tiina Haakana

Helsinki

Artikkeli perustuu pro gradu -tutkielmaan Koti ilman äitiä on kylmä ja iloton paikka – äitiyden representaatiot 1920-luvun Suomen Naisessa ja Toverittaressa. Helsingin yliopisto, yhteiskuntahistoria 2001.