Asko Alanen, Samson, Jouko Ruokosenmäki: Vapauden tulikaste. Kansalaissodan Valkoinen Korkeajännitys. Egmont kustannus, Tampere 2000. 64 s.	Asko Alanen, Samson, Jouko Ruokosenmäki: Taistoon työkansan puolesta! Kansalaissodan Punainen Korkeajännitys. Egmont kustannus, Tampere 2000. 64 s.

Kansalaissota Korkkareina

Veljeni Jorman opiskelija-asunnon kirjahyllyssä oli noin 25 vuotta sitten lukematon määrä kirjoja, mutta vieraat tarttuivat useimmin nidokseen, jossa oli useampia “kuin miljoona volttia iskeviä” Korkeajännitys-lehtiä, ajan puhekielen mukaan tuttavallisesti Korkkareita. Nyt kansalaissota on päässyt Korkkareiden kansien väliin. Suomen historian popularisointi on pahasti jälkijunassa seuraamassa brittien esimerkkiä, kun sarjakuvalehtien ja -kirjasten aiheiksi otetaan maamme historiallisia sotatapahtumia. Korkeajännitys on tuonut aiemmin brittiläisten tekemän talvisotaa kuvaavan julkaisun, mutta nyt tekijöinä ovat suomalaiset piirtäjät ja käsikirjoittajat.

"Antakaa ruudin palaa, tytöt! Rumia reikiä herraskaisiin vormuihin!"

Tämä Korkeajännityksen kaksoisjulkaisu, joka on saatavissa myös samassa niteessä, kuvaa ja samalla tuottaa mielenkiintoisella tavalla perustulkintaa Suomen kansalaissodasta vuonna 1918. Tekijät ovat paneutuneet kohtuullisen hyvin aikoinaan arkaan ja vieläkin tunteita pintaan nostavaan aiheeseen. Käsittely on korostetun tasapuolista. ”Vapauden tulikaste” kuvaa sotaa valkoisten näkökulmasta ja ”Taistoon työkansan puolesta!” on rinnakkaiskertomus, joka kertoo punaisten sodankäynnistä.

Tasapuolisuus näkyy juonen kehittelyssä siten, että tarinoiden urheat ja sympaattiset sankarit ovat sosiaalisen taustansa vuoksi valkoisten ja punaisten puolelle ajautuneet lapsuuden ystävät. Sankareiden rinnalle on sijoitettu klassisen korkkaritradition mukaisesti sekä valkoisten että punaisten joukkoon yksi julma sotahullu. Perinteiseen tapaan julmurit kuolevat ja sankarit taistelevat läpi sodan. Taistelujen mäiskettä - siis tykistötulta, kuularuiskujen papatusta, luotien osumia, lähitaisteluita ja ruumiita – on riittävästi. Panssarivaunun, lentokoneen ja panssariauton mahduttaminen juoneen kertoo korkeajännityssarjojen sotateknologiaan kohdistuvasta kiinnostuksesta ja ihailusta.

Juonien limittäisyys on tasapuolisuuden näkökulmasta perusteltua. Se vie kuitenkin osan korkeaksi tarkoitetusta jännityksestä. Saman taistelun katselu molempien puolien kiväärien tähtäimien kautta korostaa mielenkiintoisella tavalla historian monitulkinnallisuutta. Samojen tapahtumien kertaaminen eri kuvakulmista ja joskus jopa samoilla kuvilla vie jännitettä ja yllätyksellisyyttä juonesta. Esimerkiksi sankareiden kannalta onnellinen loppu on toisella lukemalla menettänyt dramaattisen tehonsa.

Kuolema astuu junaan Kansalaissodan Punaisessa Korkeajännityksessä.

Esityksen historiakuva on mielenkiintoinen. Albumien yleisotsikossa on sana kansalaissota. Näin Jaakko Paavolaisen ja Hannu Soikkasen suosima termi vahvistaa asemiaan myös tulevaisuutta silmällä pitäen. Tekstissä vilahtelevat myös muut nimitykset, mutta pääotsikko on tärkein. Molemmat sarjakuva-albumit kuvaavat Tampereen rintaman taisteluita. Näin ollen venäläinen pääkalloprikaati on ohimennen mukana, mutta saksalaiset eivät lainkaan.

Teokset korostavat kansalaissotaa suomalaisten yhteiskuntaluokkien välisenä väkivaltaisena yhteenottona, joka lähti liikkeelle Venäjän tapahtumista. Punainen sankari on pientilallisen poika ja valkoinen sankari sahatirehtöörin poika, joten kansalaissodan luokkaluonne korostuu jo automaattisesti heidän kauttaan. Tämä yhteiskuntahistoriallinen tulkinta on siis kestänyt vuoteen 2000.

Albumit ovat poikkeuksellisia, koska molemmissa on sekä kirjoitettu johdanto että tiivistelmä punaisen/valkoisen kansalaissodan tärkeimmistä päivämääristä ja tapahtumista. Tämä selittely ja kansansivistys on perinteisille Korkeajännityksille täysin vierasta. Niissä historian realiteeteista ei piitattu, jos ne haittasivat juonen kehittelyä. Nämä Korkkarit tuntuvat tasapuolisuudessaan, asiallisuudessaan ja realistisuudessaan hyvin suomalaisilta. Ja se on tekijöille luettava ansioksi.

Tapio Bergholm

Järvenpää