Suomalaisen työn historiaa. Korvesta konttoriin. Toimittanut Raimo Parikka. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. SKS:n Toimituksia 730. Hämeenlinna 1999. 441 s.

Välähdyksiä suomalaisen työn ääreltä

Kansan elämästä ei juuri ole voitu kirjoittaa niin, ettei työ muodossa tai toisessa tulisi esiin. Usein sen osuus on keskeinen, niin kansanelämänkuvauksissa kuin tutkimuksissakin. Silti kokoava katsaus aihepiiriin yksien kansien sisällä on Suomessa puuttunut. Raimo Parikka ryhtyi poistamaan puutetta tilaamaalla lukuisilta työn historian ja työelämän tutkijoilta artikkelit heidän osa-alueistaan. Syntyi mittava tietopaketti työstä ja työnteosta – sen luettuaan voi sanoa saaneensa kuvan erityisesti siitä, miten ja mistä näkökulmista työtä on Suomessa tutkittu, ja kyllä siinä jonkinlainen kokonaiskuvakin alkaa hahmottua.

Artikkeleiden kirjo ulottuu Savon kartanoista 1800-luvun alkupuolelta aina suurten ikäluokkien työntekoon asti. Kovin suunnitelmalliseksi ja kattavuuteen pyrkiväksi kirjan rakennetta ei voi sanoa, mutta vaikeaa se olisi artikkelikokoelman muodossa ollutkin. Tietty fragmentaarisuus kuuluu asiaan. Seuraavassa eräitä esimerkkejä artikkeleista.

Tampereen Lakalaivassa maanviljelijä pitää kiinni kunniastaan ja maineestaan vuonna 1940. Työväen keskusmuseon kokoelmat.

Kirjan kiehtovin ja persoonallisin artikkeli on mielestäni Matti Peltosen sukupuolenmukaista työnjakoa maataloudessa käsittelevä briljantti pieni tutkimus. Kirjoittajan poikkeuksellisen laaja lukeneisuus ja kristallinkirkas historianäkemys tuottavat pienen sivumäärän puitteissa hämmästyttävän ehjän analyysin, jonka etenemistä on ilo seurata. Varsinainen oivallus on ollut ottaa lähtökohdaksi kahden 1930-luvulla julkaistun valistuskirjan esittämä näkemys maatalon emännän roolista. Olaus Magnuksen ja Friedrich Engelsin esimerkkien, kotimaisen tilastoaineiston ja kansanelämänkuvausten sekä monien nykyajan eurooppalaisten tutkijoiden tulosten analyysin kautta Peltonen päätyy omaan tulokseensa: jaon miesten ja naisten töihin voi nähdä sosiaaliseen tilaan liittyvinä sääntöinä, joiden avulla eri sukupuolet pyrkivät säilyttämään kunniansa ja hyvän maineensa. Nielaiseeko lukija tämän sellaisenaan, nykypäivääkin koskevana, on kysymys sinänsä, mutta herkullisesti Peltonen päättelyketjunsa kokoaa.

Hanna Snellmanin artikkeli ‘Moottorisahavallankumous’ osoittaa, miten kansatieteellisestä näkökulmasta voi hyvin valottaa työmenetelmien ja -välineiden teknisen muutoksen vaikutuksia yhden suuren ammattiryhmän, metsätyömiesten, työhön ja elämään. Jyrki Pöysä puolestaan edustaa kirjassa folkloristeja käsitellessään metsä- ja uittotyömaiden sananparsia työsuhteiden (?) kuvastajina. Snellmanin kirjoituksesta jää paljon enemmän käteen kuin Pöysän, ainakin minulle.

Monet kirjoittajista ovat osanneet asennoitua siihen, että kirjasta olisi iloa myös ns. suurelle yleisölle, eivät kuitenkaan kaikki. Pauli Kettusen tärkeän ja mielenkiintoisen aiheen, työsuojelun, käsittelyä rasittaa raskas ja paperinmakuinen kielenkäyttö. Kari Teräksen artikkeli satamatyön muutoksista on pitkä ja seikkaperäinen, mutta niin kiinnostavasti kirjoitettu, että Kettusen tekstin jälkeen sen lukee mielikseen. Tommi Hoikkala pyrkii elävään kuvaukseen suuria ikäluokkia käsitellessään, mutta lopputulos jää varsin tavanomaiseksi.

Tampereen Työväen Sanomalehtiosakeyhtiön konttoristit tekevät siistiä sisätyötä vuonna 1939. Työväen keskusmuseon kokoelmat.

”Siistiä sisätyötä” kirjassa edustavat mm. Marjaliisa Hentilän artikkeli ’Pikku myyjätär’ ja Susanna Fellmanin ’Kirjanpitäjästä kontrolleriksi - konttoripäälliköstä talousjohtajaksi’. Kummassakin on kysymys muutoksesta. Hentilä tarkastelee vähittäiskaupan kehitystä vuosisadan vaihteen molemmin puolin, ammatin naisistumista sekä hygienian ja rationalisoinnin kotiutumista alalle. Fellman puolestaan esittelee taloushallinnon ylempien toimihenkilöiden asemaa ja tehtäviä teollisuusyrityksissä vuosisadan alusta 1960-luvulle. Kummatkin käsittelevät mielenkiintoista ajanjaksoa, mutta kumpaakin lukiessa herää myös mielenkiinto myöhempään kehitykseen, koska on selvää, että suurimmat mullistukset ovat tapahtuneet parin-kolmenkymmenen viime vuoden aikana. Kaupan myyjien osalta lukija voi edetä artikkelista Hentilän väitöskirjaan ’Keikkavaaka ja kousikka’ ja sen myötä1960-70-luvun taitteeseen, mutta ei sen pitemmälle. Fellmanin teksti kärsii joistakin harkitsemattomuuksista, esim. ”Koska konttoritoimihenkilöiden sosiaalinen tausta oli usein suhteellisen korkea, moni oli suorittanut ylioppilastutkinnon ja osasi kieliä.” Siis ikään kuin tausta oli ollut rekrytoinnin ensimmäinen peruste, koulutus ja taidot toissijainen.

Edelleen kirjassa tarkastellaan mm. yrittäjiä, sosiaalityöntekijöitä ja automiehiä. Toimitustyö ja kirjallisuusluettelon kokoaminen on ollut vähän huolimatonta. Yhdessä SKS:n v. 1995 julkaiseman ’Leivän tähden’ -kirjan työntekijöiden omien kertomusten kanssa tämä suomalaisen työn historia muodostaa hyvän kokonaisuuden. Ns. yleisesitykset ovat ehkä vähän poissa muodista, mutta rohkenen silti olla sitä mieltä, että suomalaisen työn historia aiheena ansaitsisi sellaisen. Tämä kirja ei sen tarvetta poista.

Antti Metsänkylä

Helsinki