Heinonen, Viljo: Pois isäntien varjosta. Maaseututyöväen liitto vuosina 1945-1993. Jyväskylä 2001. 416 s.

Åberg, Veijo: Toimihenkilöiden aika. Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto 1967 - 2001. Jyväskylä 2001. 240 s.

Ammattiyhdistystoimintaa
korvessa ja konttorissa

Kaksi toimintansa liittofuusioon päättänyttä liitoa on saanut historiansa. Veijo Åberg kirjoittaa teollisuustoimihenkilöistä, jotka jatkavat ay-toimintaansa yhdessä teknisten toimihenkilöiden kanssa STTK:laisessa Toimihenkilöunionissa ja Viljo Heinonen metsä- ja maaseutualan työntekijöistä, jotka nykyisin ovat SAK:laisen Puu- ja erityisalojen liiton jäseniä.

Teollisuustoimihenkilöiden historiassa tarkastellaan tulopolitiikan aikaa, viimeistä runsasta
kolmeakymmentä vuotta. Sitä edeltäneeltä viideltäkymmeneltä vuodelta 1917 - 1967 on liiton historiikin kirjoittanut liiton kunniapuheenjohtaja Lauri Hyppönen. Metsä-, uitto- ja muiden maaseutuammattien järjestäytymisen historia ulottuu 1900-luvun alkuun. Viljo Heinonen antaa siihen tiiviin katsauksen kirjan alussa, parillakymmenellä sivulla. Kirjan alussa on myös hyvä parikymmensivuinen katsaus metsätyön oloihin ennen työehtosopimuskauden alkua 1960.

Molemmissa kirjoissa keskeisessä asemassa on liiton tärkeimmät tehtävät, työehtosopimukset ja muu siihen liittyvä edunvalvonta, järjestäytymisen edistäminen ja jäsenpohjan vahvistaminen. Molemmissa on myös katsaukset alan aseman tarkasteluun ja alan työntekijöiden työn ja aseman muutoksiin. Tältä osin ne jatkavat hyvää ja olennaiseen painottunutta järjestöhistoriatraditiota. Toki myös sisäiset valtataistelut kaikkine keinoineen, henkilöongelmineen ja välistävetoineen ovat mukana.

Molemmat liitot kokivat voimakkaan kasvun 1960-luvun lopulta alkaen, Palkkatyöläis-Suomen synnyn, vasemmistolaisuuden uuden nousun ja tuotannon rakennemuutoksen. Alat ovat työolosuhteiltaan niin kaukana kuin vain voi - toisaalla pimeä, kylmä talvinen metsä, toisaalla toimistotyö kehittyvine atk-laitteineen - mutta yhteiskunta, työmarkkinapolitiikka ja suuret käänteet olivat samat. Tämä samankaltaisuus näkyy myös teosten rakenteessa. Tekijät kertovat ammattiyhdistystoiminnan monipuolisuudesta varsinaisen edunvalvonnan ohella: jätkien kulttuuripäivistä, solidaarisuustoiminnasta, liittojuhlista.

Teollisuustoimihenkilöt kokivat jäsenmääränsä ja järjestäytymisasteensa huipun lamavuosina 1990-luvun alussa. Ammattiyhdistystoiminnalle luotiin omat perinteensä, ja omat TVK:laiset toimintatavat niin hyvässä (ennakkoluuloton jäsenhankinta, uudet sopimuspoliittiset avaukset jne.) kuin pahassakin (esimerkiksi johdon keskinäisten henkilöristiriitojen toistuva vienti jäsenten keskuuteen). Toimihenkilöliikkeelle ominaista olivat myös jyrkät käänteet suurissakin asioissa, kuten ero TVK:sta ennen sen konkurssia. Uutta on tähänastista laajempi sisäpiiritieto toimihenkilöjärjestöjen yhteistyökaavailuista SAK:laisen liikkeen vastapainoksi, vaikka koko palkansaajakunnan yhteinen intressi ja työtaistelusolidaarisuus on myös vahvasti esillä. Åberg kertoo tapahtumista avoimesti ja puolueettomasti. Kieli on sujuvaa, ilmaisu selkeää ja tärkeimmästä aineistosta on lähdeviitteitä.

Mies peltotöissä. Valokuvaaja Norjavirta. TA.

Maaseututyöväen järjestäytyminen ja järjestäytymisaste nousivat tasaisesti 1960-luvun puolivälistä lähtien. Jäsenmäärähuippu saavutettiin 1980-luvun alussa ja jopa järjestäytymisen sataprosenttisuus 1990-luvun lamavuosina, jolloin sankoin joukoin hakeuduttiin liiton ja työttömyyskassan jäsenyyteen. Heinosella on varsin perinteinen ”vaaran vuodet”-näkemys 1940-luvun loppupuolen tapahtumista, mutta toisaalta monipuolinen näkemys liittoa leimanneesta hyvin aktiivisesta ryhmätoiminnasta. Heinosella on kypsyyttä asettua tapahtumisen ulkopuolelle ja nähdä asioita oikeissa mittasuhteissa. Myös henkilöongelmat eri vuosikymmeninä tuodaan esiin suoraan, mutta ilman poltinmerkkejä. Erityisen ansiokasta on kuvaukset työn, työsuojelun ja maaseutuelämän muutoksista ja niiden yhteydestä liiton sopimustoimintaan. Kirjasta löytyy myös toimittajamaisia detaljeja ja niistä johtuvaa pientä rosoisuutta. Kieli on hyvää ja helppolukuista. Kuvitus on hyvää ja tukee maaseudun työntekijöiden tarinan kerrontaa.

Viljo Heinosen työlle olisi ollut eduksi, jos hän olisi kirjoittanut sekä kansandemokraattisvetoisesta Metsä- ja uittotyöväen liitosta myös sen SAK:n ulkopuolisen (1949-1960) taipaleen osalta että myös kepulaisvetoisesta Metsätyömiesliitosta (1957 - 1975). Näin alan työntekijöiden historia olisi saatu yksiin kansiin; toisaalta ymmärrän hyvin tekijän tarpeen saada varsinainen urakka tehtyä.

On ilahduttavaa, että liitot ovat tehneet kulttuuriteon ja kirjoituttaneet historiansa. Jos ammattiliitot eivät tee historioitaan, eivät niitä muutkaan tee. Näin merkittävä osa Suomen hyvinvoinnin rakentajien kansalaistoimintaa ja kansallista kulttuuriperintöämme jäisi pimentoon. Toivottavaa olisi, että historianharrastajien lisäksi liittohistoriat kuluisivat myös alan entisten ja nykyisten aktiivien - ammattiyhdistysliikkeen voiman luojien - käsissä.

Jyrki Helin
tutkija, SAK