Kauko Asikanius: Puuseppiä ja liimareita, poliitikkoja ja urheilijoita. Järvenpään puuseppien osaston historia 1929-1993.2001. (Moniste, löytyy Työväenliikkeen kirjastosta)

Markku Tasala: Lasintekijöiden tarinoita Iittalasta, Hämeenlinna 2001.

Juha Valtonen: Kivijalasta vesikattoon. Sata vuotta rakentajien ay-toimintaa Lahdessa, Jyväskylä 2001.

Paikallisia näkökulmia työn historiaan

Olen saanut tehtäväkseni arvioida kaksi ammattiosastohistoriaa ja yhden yrityshistorian. Kauko Asikaniuksen tekemään Järvenpään puuseppien osaston historiaan sain tutustua jo käsikirjoitusvaiheessa. Asikaniuksen vahvuutena on paikallistuntemus. Hän on itse osallistunut pitkään järvenpääläiseen järjestötoimintaan. Tämä näkyy paneutumisena ammattiosaston ja ammattiliiton sekä työväenjärjestöjen välisiin suhteisiin. Asikanius käsittelee huolellisesti palkkakiistoja ja työehtosopimustoimintaa.

Tekijä lainaa runsaasti alkuperäisiä asiakirjoja, toimintakertomuksia ja lehtikirjoituksia. Useimmiten lainaukset ovat hyvin valittuja. Asikanius on käyttänyt paikallislehti Keski-Uusimaata seuratakseen järvenpääläisen puuseppäteollisuuden kehitystä. Puuseppien korkea järjestäytyminen ja järvenpääläisen teollisuuden pienimuotoisuus johtivat siihen, että kolme ammattiosaston toimintaa vielä vuonna 1936 vetämässä ollutta ammattitoveria oli seuraavana vuonna siirtynyt työnantajapuolelle.

Asikaniuksen esityksen vahvuus on puoluepoliittisen, ammatillisen ja urheilullisen toiminnan limittäisyyden ja verkostuneen toimintatavan selkeä hahmotus. Tämä työ on sikäli harvinainen ammattiosastohistoria, että se on osa Järvenpään ammattiosastojen historian kartoitusta. Toisaalta jo kuolleen ammattiosaston historialle ei ole löytynyt painolaskun maksajaa.

Markku Tasalan muistitietohistoria Iittalan lasitehtaasta on kiehtova. Sen esitystavan paikoittaiset toistot kunnioittavat etelähämäläisen puhunnan parhaita perinteitä. Tasalan kokoamat tiedot ja tarinat Iittalan lasitehtaasta työnjohdon, suunnittelijoiden ja työntekijöiden keskinäiset suhteet jännittävällä tavalla esiin. Yhtiön taseet, markkinaosuudet ja omistajat eivät ole tässä kirjassa eniten esillä.

Tarina polveilee moniäänisenä, kun työntekijät, työnjohto ja konttoriväki ovat saaneet muistella lasitehtaan värikkäitä vaiheita. Hyviä lohkaisuja on useita, mutta parhaat eivät aukea kuin kirjan tarjoamaa kokonaiskuvaa vasten. Tässä nyt kuitenkin muutamia. Juho Snellman oli 1944 saanut kutsun jatkosodan lopulla linnoitustöihin. Tämä kertoi tuolloin tokaisseensa: ”Taidetaan sota hävitä - punakaartikin hävisi, kun minut kutsuttiin palvelukseen.”

Tapio Virkkala oli suunnitellut Kalvolan sankaripatsaan, josta tuli komea abstraktitaideteos. Tasala kertoo tarinan, ”että kun suojavaate oli vedetty pois patsaan yltä, oli yleisön joukossa ollut ainakin yksi näkemäänsä tyytymätön sotaveteraani. - Eihän tuo ole mikään enkeli, mies oli jupissut kuuluvalla äänellä.
- Oletko koskaan nähnyt enkeliä? kysyi Virkkala mieheltä.”

Juha Valtonen on jo aiemmin paneutunut Tampereen rakennustyöläisten historiaan vuonna 1998 julkaistussa Puusta betoniin - sata vuotta rakentajien ay-toimintaa Tampereella -teoksessa. Lahden ammattiosaston historia on selkeästi rakennettu. Samojen väliotsikoiden toisto pistää hieman silmään, vaikka ne auttavat hahmottamaan toiminnan eri puolia.

Valtosen työssä on ansiona se, ettei ammattiyhdistystoiminnan heikkouden aika vie kohtuuttomasti tilaa. Hän keskittyy aikakauteen, joka alkaa toisen maailmansodan jälkeisellä ripeällä järjestöllisellä nousulla ja sitä pian seuranneella laskukaudella. Kuva 1950-luvun ammattiyhdistystoiminnasta on tyly mutta puhutteleva. Järjestöllinen nousu, kommunistien sisäisten kiistojen heijastuminen osastoon, rakentamisen paras aika 1980-luvulla ja kova lama 1990-luvulla esitellään.

Pien-Mattilan kansakoulun katonrakentajat tauolla. Takana vas. peltimiehet Sulo Kaalinpää ja Yrjö Suhonen, Lauri Leino, Tenez-niminen “pluutu-
maakari”. Edessä vas. Villehard Grönlund, Koskela ja Eino Simola. KA.

Valtonen tuo selkeästi ja peittelemättömästi esiin ammattiosaston poliittisen kytköksen työväenliikkeen vasempaan laitaan. Ammattiosasto kunnioitti Josef Stalinin muistoa hiljaisella hetkellä vuonna 1953, kun tämä oli kuollut. Politiikka on selkeästi käsitelty, mutta ei pääosassa. Jäsenmaksujen kannon vaikeus, jäsenten vaihtuvuus ja vapaa-ajan riennot tulevat yhtä hyvin kuvatuksi kuin poliittiset koitokset. Myös ammattiosaston pyrkimykset raittiuden edistämiseksi ja korttipelin pois kitkemiseksi työpaikoilta tuodaan esiin.

Kuten Asikanius myös Valtonen paneutuu erityisesti työehtoihin, palkkoihin ja sopimuksiin. Työtaistelut ja sopimusten sitkeä soveltaminen työpaikoilla ovat paikallisvärillä maustettuina esillä. Ammattiyhdistystoiminnan ydinkysymys on tässäkin työssä pääaiheena.

Asikaniuksen ja Valtosen töissä on muutamia vuosiluku-, nimi- tai asiavirheitä, jotka vähän heikentävät lukunautintoa. Kaikki kolme teosta perustuvat laajaan aineistoon ja kovaan työhön. Tasalalla on niukka alaviiteapparaatti, mutta Asikanius ja Valtonen tyytyvät vain lopussa luetteloimaan käyttämänsä lähteet. Tulevaa tutkimusta nämä historiateokset olisivat palvelleet paremmin, jos niissä olisi ollut kunnolliset viitteet lähteisiin.

Tapio Bergholm
tutkija, SAK