Jaakko Kiander: Laman opetukset. Suomen 1990-luvun kriisin syyt ja seuraukset, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Saarijärvi 2001.142 s. Opiksi ja ojennukseksi
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimusprofessori
Jaakko Kiander toimi ohjelman koordinaattorina. Omiin tutkimuksiinsa
ja muiden projektien tuloksiin pohjautuen hän on kirjoittanut
yleistajuisen kuvauksen laman taloudellisista syistä ja
sen sosiaalisista seurauksista. Kirjassa esitellään
myös päättäjien käsityksiä laman
syistä ja luonteesta sekä vertaillaan jonkin verran
Suomen 1990-luvun kehitystä 1930-lukuun ja muiden maiden
lamakokemuksiin. Tarkempaa analyysiä haluaville voi suositella
tutkimusohjelman englanninkielistä kokoomajulkaisua Down
from the heavens, up from the ashes, joka on pääasiassa
ammattitutkijoille suunnattu teos. Lamaan on esitetty monenlaisia syitä. 1990-luvun alun
kansainvälinen taantuma, korkojen nousu Saksassa ja Neuvostoliiton
romahtamisen myötä tyrehtynyt itävienti tukahduttivat
talouden toimintaa. Taustatekijöitä löytyy kuitenkin
jo edellisiltä vuosilta. Rahamarkkinat ja ulkomainen luototus
vapautettiin hallitsemattomasti, mistä seurasi voimakas
korkeasuhdanne. Hallitsevan eliitin mielestä erityisesti
rakenteelliset ongelmat olivat keskeisiä: julkinen sektori
oli liiaksi paisunut, työmarkkinat jäykistyneet ja
yksityiset taloudet holtittomasti velkaantuneet. Tästä
seurasi tilannearvio ja ideologia, jonka mukaan tarvittiin yhteiskuntarakenteiden
peruskorjausta. Vientiä piti kasvattaa, mutta kotimarkkinasektoria
ei saanut elvyttää, koska talouden piti tervehtyä. Kiander ei kuitenkaan pidä edellä kerrottuja tekijöitä
keskeisimpinä laman synnyn ja sen syvyyden selittäjinä.
Olennaisempaa on väärä talouspolitiikka. Epäuskottavaa
vakaan markan politiikkaa jatkettiin liian pitkään,
ja reaalikorot nousivat sietämättömän korkeiksi.
Samaan aikaan negatiivisten tulevaisuuden odotusten myötä
varallisuusarvot (etenkin asuntojen hinnat) laskivat. Syntyi
velkadeflaatio - tilanne, jossa velkojen vakuutena oleva varallisuuden
arvo laski samaan aikaan kun velanhoitokustannukset korkeiden
korkojen myötä kasvoivat. Monet joutuivat myymään
omaisuuttaan pakon edessä ja alhaisin hinnoin selviytyäkseen
veloistaan. Yrityksiä ajautui konkurssiin, tuotanto väheni
ja työttömyys kasvoi. Tuloksena oli pankkikriisi, jossa
etenkin SKOPin osuus oli keskeinen. Jälkikäteen arvioiden kiinteiden valuuttakurssien
politiikalla ei saavutettu mitään, koska valittu linja
epäonnistui. Suomi joutui devalvoimaan syksyllä 1991,
ja syksyllä 1992 markka päästettiin kellumaan.
Näiden toimien seurauksena vientisektorin kilpailukyky lisääntyi,
ja vienti kasvoi sen jälkeen valtavasti koko 1990-luvun.
Lama ei kuitenkaan hellittänyt, koska kotimarkkinasektori
oli vaikeuksissa. Työttömyys jatkoi kasvuaan ollen
enimmillään yli 500 000 henkilöä vuoden 1994
alussa. Samaan aikaan valtion menoja supistettiin erilaisin leikkauslistoin. Toinen talouspoliittinen virhe - epäuskottavan vakaan
markan lisäksi - oli Kianderin mukaan se, että työttömyyden
annettiin kasvaa liian suureksi vuosina 1991-93. Tilannetta on
vaikea hyväksyä yhteiskuntamoraalin näkökulmasta,
mutta sille ei löydy myöskään taloudellisia
perusteita. Olihan myös aikaisempien lamojen kohdalla tunnettua,
että työttömyyttä on myöhemmin vaikea
alentaa, jos sen ensin annetaan kasvaa kovin suureksi. Etenkin
julkisen sektorin irtisanomisilla saavutettiin vähän
todellisia säästöjä, koska samalla verotulot
laskivat ja työttömyysmenot kasvoivat. Pidemmällä aikavälillä tarkastellen harjoitetulle
politiikalle löytyy vielä vähemmän perusteita.
Suomeen muotoutui 3-vaiheinen lama, jossa taloudellista lamaa
seurasi työmarkkinoiden lama ja sen jälkeen sosiaalipoliittinen
lama. Jatkuvasti toimeentulotuella elävien kasvava määrä
viittaa siihen, ettei viimeinen vaihe ole ehkä vieläkään
ohi. Köyhyyden vähentäminen on 2000-luvun alun
yhteiskuntapolitiikan suurin haaste, joka on tavalla tai toisella
ratkaistava. Kokonaisuutena tarkastellen suomalainen hyvinvointivaltio
selvisi lamasta kuitenkin kohtuullisen hyvin. Monia etuuksia
on kavennettu, mutta julkisia palveluita ja tulonsiirtoja on
edelleen paljon ja niillä on olennainen merkitys yhteiskunnassa.
Tämä osoittaa myös sen, ettei liiaksi paisunut
hyvinvointivaltio ollut laman syynä. Talous alkoi elpyä
ennen kuin leikkauslistat ehtivät vaikuttaa oikeastaan millään
tavoin, ja hyvin paljon 1980-luvun kaltainen hyvinvointivaltio
ei estänyt talouden nopeaa kasvua 1990-luvun jälkipuolella.
Laman opetukset on monessa mielessä surullinen kuvaus suomalaisesta yhteiskunnasta. Kirjaa kannattelee kuitenkin optimistinen perusvire; parempaa talouspolitiikkaa toteuttamalla 1990-luvun kaltaiset talouslamat voidaan välttää tai ainakin niitä voidaan olennaisesti lieventää. Kianderin kirja on merkittävä yhteiskuntapoliittinen puheenvuoro, josta ainakin poliittiset päättäjät ja virkamieseliitti voisivat ottaa opiksi.
Matti Hannikainen |