Pro gradu

Kotiapulaisia vai kotiorjia?

Palvelijatarkokemuksia 1890-luvulta talvisotaan

Palvelijattaren ammatti oli Suomessa hyvin yleinen 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Kaupunkien ja kyläkeskusten säätyläisperheissä työskentelivät palvelijoina nuoret työläisnaiset ja -tytöt sekä maalta kotoisin olevat piiat, jotka olivat lähtöisin hyvin erilaisista oloista kuin heidän isäntäperheensä. Vuosisadan vaihteessa ja 1900-luvun alun vuosina erityisesti työväenliikkeeseen tutustuneet kotiapulaiset ryhtyivät kyselemään omaa asemaansa yhteiskunnassa sekä työnantajaperheiden piirissä. Palvelijat pohtivat niin ikään omaa työtään, sen epäkohtia ja toisaalta etuja.

Kauppias Väinö Maulan sisäpiika Senja Nordling ruoanlaitossa puuhellan ääressä 1930-luvulla Ulvilan Kaasmarkussa. KA.

Suuresta määrästään huolimatta palvelijattaret ovat jääneet historiantutkimuksessa melko vähäiselle huomiolle. Palvelijat olivat pääosin yhteiskunnallisen toiminnan ulottumattomissa eivätkä muodostaneet selvää luokkaa. He elivät eristyksissä muun työväestön elämästä ja sen päämääristä, mutta myös eristyksissä toisistaan. Heidän jälkeensä jättämät dokumentit ovat myös vähäiset. Tähän törmäsin tutkimuksen lähdemateriaalia kerätessäni. Aineiston olen koonnut eri arkistojen suorittamien keruiden materiaalista ja se perustuu pääosin muistitietoon. Työväen muistitietotoimikunnan keruista sekä Kansan Arkiston keräämistä muistelmista löysin palvelijatarliikkeessä mukana olleiden muistelmia. SKS:n Satasärmäinen nainen -keruu sekä Suvun suuri kertomus- ja Karjalaisia elämäkertoja -keruista sain arvokasta materiaalia tutkimukseeni. Lähteiden niukkuuden vuoksi tutkimustuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikkia palvelijattaria, vaan ne kertovat lähdeaineistoni palvelijattarista sekä heidän kokemuksistaan.

Pro gradu -työssäni olen halunnut antaa menneen maailman naisille äänen. Palvelijattarien kokemusmaailman taustalle olen pyrkinyt hahmottamaan yleistä yhteiskunnallista tilannetta. Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan pientä joukkoa palvelijattaria, jotka työskentelivät ammatissa 1890-luvulta talvisotaan ulottuvalla ajanjaksolla. Puolen vuosisadan aikana maailma muuttui suuresti. Asenteet ja arvot uudistuivat. Lähtökohtana tutkimukselle oli palvelijattarena työskennelleiden naisten oma kokemus elämästään, työstään ja asemastaan herrasväen ja työväestön välimaastossa. Tutkimuksessa tarkastellaan kotiapulaisten suhdetta omaan yhteiskunnalliseen asemaansa, heidän sidoksiaan ympäröivään maailmaan. Samoin suhde työhön sekä isäntäperheeseen on tarkastelun kohteena.

Koska tutkimusajankohta on laaja, jaoin tarkasteltavan kauden kolmeen jaksoon. Ensimmäinen käsittää 1890-luvun sekä ajan ennen suurlakkoa. Tämä oli yhteiskunnallisen aktivoitumisen kautta, jolloin myös palvelijattaret järjestäytyivät ammatillisesti. Toinen jakso muodostuu vuosista 1906-1922. Tällöin järjestöllinen pohja laajeni maaseudulle. Ennen itsenäistymistä ja kansalaissotaa palvelijattarien poliittinen toiminta huipentui toiseen suureen aktivoitumisen kauteen. Kansalaissodan jälkeen palvelijattarien järjestöllinen toiminta hiljeni. Merkittävä virstanpylväs oli vuosi 1922, jolloin vihattu vuodelta 1865 periytynyt palkollissääntö kumottiin ja voimaan astui uusi työsopimuslaki. Viimeinen kausi käsittää vuodet 1923-1939. Tälle jaksolle leimallista oli palvelijattarien vapauden kasvu.

Työssä esiin nousee ero palvelijatarliikkeeseen kuuluneiden ja kuulumattomien palvelijattarien kokemusmaailmassa. Palvelijatarliikkeessä mukana olleet tulkitsivat työn sekä suhteet perheeseen helpommin orjuutena. Heidän tuntemuksilleen aate antoi viitekehyksen, se määritti oikean tavan kokea yhteiskunta ja sen eriarvoisuus. Aate myös oikeutti vaatimaan muutosta ja parempaa kohtelua. Huomattavaa kuitenkin on, että yksilölliset erot muistelmissa ovat selvästi läsnä. Poliittisesti ja yhteiskunnallisesti valveutumattomat palvelijat saattoivat niin ikään kokea työnsä raskaana ja kohtelunsa epäinhimillisenä, mutta he eivät johtaneet syitä yleiseen yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen tai nousseet vastustamaan epäkohtia.

Muutos, joka tapahtui ajan myötä, näkyy kirjoituksissa. Tutkimuksessa tarkastellun ajanjakson aikana isäntäperheeseen sidotuista alamaisista tuli melko itsenäisiä ja vapaita kotiapulaisia. Tilanteet vaihtelivat kuitenkin suuresti. Palvelijattarien kokemusmaailman muotoutumisessa isäntäperheiden käytöksellä ja palvelijattarien omalla asennoitumisella oli suurempi merkitys kuin ajankohdalla tai sosiaalisilla sidoksilla sinänsä.

Mira Kylli
Espoo

Artikkeli perustuu pro gradu -tutkielmaan Kotiapulaisia vai kotiorjia? Palvelijatarkokemuksia 1890-luvulta talvisotaan. Turun yliopisto,
poliittisen historian laitos, 2001.