Simo Laakkonen

Työväestön ja ympäristön historia

Muistitiedon keruu - ratkaisu lähdeongelmaan

Mitä ympäristöhistoria on

Ympäristöhistorian taustalla on tarve selvittää miten, missä, milloin ja miksi ihmiskunta ajoi itsensä tilanteeseen, jossa se tuntui vaarantavan ihmisen lähiympäristön lisäksi koko maapallon. Ympäristöhistoriallisen tutkimuksen tavoitteena on ihmisen ja hänen ympäristönsä historiallisen vuorovaikutuksen selvittäminen.

Suuri osa tehdystä kansainvälisestä ja suomalaisesta tutkimuksesta on keskittynyt luonnon ja luonnonsuojelun historiaan. Sen sijaan modernin ympäristöproblematiikan eli teollis-urbaanien ympäristökysymysten ja ympäristönsuojelun historia on kansainvälisestikin katsoen jäänyt vähäiseksi. Erityisesti teollisuuspaikkakuntien ympäristön pilaantuminen 1900-luvulla on musta tutkimaton aukko. Siten myös teollisuuspaikkakuntien asukkaiden eli työläisten ympäristöhistoria on tuntematon osa maamme menneisyyttä.

Käytännön ongelmia - käytännön kysymyksiä

Pääsyynä työläisten ympäristösuhteen tutkimattomuuteen on lähdeaineiston puute. Käyttökelpoisesta arkistoaineistosta on vähän tietoa. Toisaalta päätöksentekoon liittyvä viranomaisaineisto ei juurikaan nosta esille kansalaisten näkemyksiä. Myös sanomalehdet siteeraavat lähinnä viranomaisten ja asiantuntijoiden kantoja. Mistä sitten on saatavissa tietoa kansalaisten enemmistön, työväestön, omasta ympäristöhistoriasta?

Ongelman ratkaisemiseksi Suomen ympäristöhistoriaa tulisi lähestyä uudesta näkökulmasta. Työväestöä ja ympäristöä koskevaa lähdemateriaalia ei juuri ole olemassa - mutta työväestö on edelleen olemassa. Siksi ratkaisu lähdeaineiston puutteeseen saattaisi olla työväestön lähiympäristön historiallista muutosta koskevan muistitiedon keräyskampanjan järjestäminen.

Nykymaailmassa ympäristökysymykset on pitkälle globalisoitu ja tieteellistetty. Siksi on hyvä painottaa, että edellä ehdotettu muistitiedon keräys ei kohdistuisi nykyisiin ympäristöongelmiin. Niiden sijaan keräys kohdistuisi ihmisten henkilökohtaisiin kertomuksiin siitä, kuinka he ovat omakohtaisesti kokeneet lähiympäristönsä pienetkin muutokset. Tällöin keräysvälineinä olisivat työväestön arkielämän käytäntöjä ja ongelmia koskevat yksinkertaiset kysymykset.

Työväestön ja ympäristön tuntemattoman vuorovaikutuksen voi helposti latistaa "raha haisee" tyyppisiin heittoihin. Tosiasiassa työläiset olivat tehtaissa ja työmailla ensimmäisenä kosketuksissa terveydelle haitallisten aineiden ja prosessien kanssa ja näistä keskusteltiin varmasti työläisten keskuudessa. Raha ei ehkä haissut - mutta moni muu aine haisi ja paljon. Miten materiaalien tai tuotantoprosessien haitallisuus kävi ilmi työpaikoilla? Minne haitallisiksi havaittuja päästöjä ja jätteitä johdettiin tai vietiin työpaikoilta?

Koska työläiset asuivat lähellä tehtaita, saattoivat tehtaiden saasteita tulla niin kotipihalle kuin kouluihin. Milloin ympäristön pilaantuminen alkoi, miten se eteni ja kuinka se ilmeni (näkyi, kuului tai haisi) lähiympäristössä? Minkälaisia tapauksia ihmisillä on jäänyt mieleen: Nokeentuivatko lakanat takapihalla kuivuessa? Minkälaista oli uida tai pestä pyykkiä tehtaiden alajuoksulla? Himmenikö autojen maalipinta pysäköintipaikalla? Minkälaista haittaa aiheutui melusta?

Toisaalta jätteet ja saasteet toivat jännitystä etenkin lasten elämään. Laskiämpärin vienti pimeälle takapihalle roskikseen saattoi olla pieni seikkailu. Kaatopaikat rottajahteineen olivat lasten suosikkileikkipaikkoja. Ilman ja vesien saastumisesta on saatavissa värikkäitäkin kuvauksia erilaisten tuotantolaitosten läheisyydestä. Tällaisista lähiympäristön muutosten kuvauksista on huutava puute.

Työläiset viettivät vapaa-aikaansa lähistön luonnossa ja vesireittien varrella. Suuri osa naisista marjasti ja sienesti ja miehistä retkeili, kalasti ja metsästi. Tätä kautta on saatavissa yksityiskohtaista tietoa vesistöjen, metsien, kasvien, kalojen ja eläimistön muutoksista. Miten asuinalueiden saastuminen vaikutti vapaa-ajan viettoon luonnossa? Missä työläisperheiden mansikkapaikat sijaitsivat? Toisaalta voidaan kysyä miten metsästäjien suhtautuminen eläimiin kuten suteen, kotkiin tai vaikkapa saimaannorppaan muuttui ajan myötä.

On vaikea uskoa, että työläiset olisivat olleet vain passiivisia mukautujia. Esimerkiksi kalavesien vakava pilaantuminen on varmasti herättänyt jo varhain vastakaikua yhtiöiden johtoa myöten. Minkälaisia yksityisiä keskusteluja lähiympäristön tilasta käytiin työporukassa tai työnjohdon kanssa? Miten ongelmiin reagoitiin paikallisella tasolla? Keräys saattaisi tuoda ainutlaatuista tietoa työntekijöiden lisäksi myös työnantajien aiemmista ympäristökäsityksistä.

Sörnäisten sos. dem. nuoria soutelemassa Vanhan kaupungin lahdella 1915. TA.

Ympäristö: uusi näkökulma työväestön historiaan

Työväestöä ja lähiympäristöä koskevien muistojen keruu on haasteellinen tehtävä. Seuraavaksi esitän kuitenkin joitakin seikkoja, jotka saattavat puoltaa tällaisen keräyksen järjestämistä.

Ympäristö saattaa olla uusi näkökulma työväestön historiaan. Mutta pitkälti Yhdysvalloissa kehitettyyn ympäristöhistorian tutkimusihanteeseen ei sosiaalisia näkökohtia ole juuri kuulunut yhteiskuntaluokista puhumattakaan. Työväestö on uusi näkökulma ympäristöhistoriassa. Työväestön ympäristömuistoja koskeva kansallinen keräys olisi ensimmäinen laatuaan maailmassa. Siksi keräys tulisi olemaan merkittävä tutkimuksellinen avaus niin paikallisesti, kansallisesti kuin kansainvälisestikin.

Työväestön ympäristöhistoriallisen muistitiedon keruu kohdistuisi Suomen ympäristöhistorian ajalliseen ytimeen. Etenkin teollisuuspaikkakunnilta, joissa ongelmat nousivat ensimmäisenä vahvasti esille jo varhain, olisi saatavissa ainutlaatuista tietoa etenkin 1970-lukua edeltävältä ajalta. Keräyksellä olisi koottavissa kiinnostavaa, uutta ympäristötietoutta esimerkiksi metalli-, puu- ja paperialalta, kemian teollisuudesta, kuljetussektorilta kuin kunnalliseltakin sektorilta.

Työväestön lähiympäristöä koskevan muistitiedon keruulla olisi poikkeuksellinen alueellinen ja kulttuurinen kattavuus. Työläiset kokivat ongelmat niin a) työaikana tuotantolaitoksissa, b) työajan ulkopuolella läheisissä asutuskeskuksissa sekä c) vapaa-ajalla paikkakuntia ympäröivässä luonnossa. Vastaavan laajuista perspektiiviä ei muilla väestöryhmillä ole oikein esittää.

Juuri ne sukupolvet, jotka ovat kokeneet elinympäristömme dramaattisimmat muutokset 1900-luvulla ovat jäämässä tai jo jääneet eläkkeelle. Jos näiden ihmisten ainutlaatuista ympäristö- ja yhteiskuntahistoriallista tietoutta ei koota nyt, niin sitä ei koota todennäköisesti koskaan. Tilaisuus on ainutlaatuinen - toista ei tule.

Keruun järjestäminen ei ole välttämättä kovinkaan hankalaa. Helsingin yliopisto järjesti vuonna 1995 hyvän vastaanoton saaneen muistitiedon koekeräyksen Helsingin ympäristöhistoriasta kyselyesitteineen. Kysymykset ovat jo pitkälle olemassa. Toisaalta myös vastaajaverkostot ovat pitkälle olemassa työväenjärjestöjen suosiollisella avustuksella. Yhteistyössä on voimaa.

Naisia ja lapsia pyykinpesussa rannalla Teuvan Perälän kylässä 1930-luvulla.KA.

Ympäristöaiheisella muistitiedon keruulla olisi myös laajempi merkitys. Työväestö syntyi Suomeen maaseudun modernisaation, kaupungistumisen ja teollistumisen myötä. Muutos merkitsi väestölle vähittäistä elintason nousua ja lopulta hyvinvointiyhteiskunnan syntyä. Muutoksella oli kuitenkin hintansa: ympäristön pilaantuminen. Minkälainen ongelmapari materiaalinen puute ja ympäristön pilaantuminen ovat olleet aiemmin? Miten elintason nousu on vaikuttanut niihin molempiin? Miten "hyvinvointiyhteiskunnan" ja "hyvinvointiympäristön" kehityskulut eroavat tai yhdistyvät maassamme? Ympäristön tilan - ympäristön kestävyyden - ja materiaalisen hyvinvoinnin muutoksen - yhteiskunnan kehityksen - vertailua ei voi erottaa toisistaan mikäli myös Suomen historiantutkimus halutaan saada kestävän kehityksen tielle.

Tärkein seikka muistaa on kuitenkin se, että tässä esitelty muistitiedon keruu kohdistuisi Suomen väestön enemmistöön, jonka elinympäristön historiasta ei muutoin ole koottuna minkäänlaista kuvailevaa aineistoa. Vain omakohtaisten kertomusten tuella on mahdollista sisällyttää työväestö tulevaisuudessa Suomen ympäristöhistoriaan. Mutta olennaista ei tällä hetkellä ole muistitietoaineiston käyttömahdollisuuksien miettiminen - vaan aineiston luominen.

Kirjoittaja on VTT ja tutkija Helsingin yliopistossa