Pro gradu

Puna-arkkuja, pappeja ja punalippuja Viipurin kaduilla

- vanhat tavat ja uudet aatteet työväestön elämässä punaisessa Viipurissa 1918

”Jännittäviä olivat tietenkin sellaiset toimitukset, joissa seurakuntana oli punakaartilaisia ja heidän omaisiaan. Niin voi tapahtua kaste- ja vihkitoimituksissa, joissa kahviin päästyä joku yritti keskustella päivän polttavista kysymyksistä. Väittelyä ei voinut syntyä.” Näin muisteli Viipurin seurakuntien toimituksia kaupungin suomalaisen seurakunnan kappalainen Aapo Kustaa Santavuori. Viipurilaisen työväestön osallistuminen maaseurakunnan toimituksiin keväällä 1918 ja siinä tapahtuneet muutokset tuovat uudenlaisen näkökulman sisällissotatutkimukseen.

Viipurin maaseurakuntaan kuuluivat kaupungin laita-alueilla sijainneet voimakkaasti kasvaneet työläiskaupunginosat. Työväestöä siirtyi ympäröivistä maakunnista kaupungin laitamille nopeaa tahtia, ja sosiaaliset olot olivat esikaupunkialueella hyvin huonot. Seurakunnallisia toimituksia, kuten kasteet, avioliittoon vihkimiset ja hautaan siunaamiset, toimittivat kolme seurakunnan pappia. Kasvavan työmäärän takia seurakunnan tehtäviä hoitivat tämän lisäksi useat viralliset apulaiset ja kaupunkiseurakunnan papit. Papisto kirjasi kastettujen, vihittyjen ja hautaan siunattujen seurakuntalaisten sosiaalisen aseman kirkonkirjoihin.

Viipuri oli sisällissodan aikana työväestön ja punakaartilaisten hallussa ja seurakuntien työntekijät asettuivat pääosin puolustamaan valkoisia joukkoja. Viipuri sijaitsi sisällissodassa taistelujen läheisyydessä ja varsinainen rintamalinja kulki esikaupunkialueen pohjoispuolella. Valkoisilla ja punaisilla oli sodan alussa yhtä paljon kannattajia kaupungissa. Kaupungin henkinen ilmapiiri oli hyvin kansainvälinen. Punaiset joukot saivat kaupungissa yliotteen ja valkoisten kannattajat pakenivat kaupunkialueen ulkopuolelle tai jäivät piileskelemään kaupunkiin. Varsinaiset sotatoimet ulottuivat kaupunkiin vasta huhtikuun lopussa, jolloin valkoiset joukot valtasivat kaupungin piirityksen jälkeen.

Seurakunnallisissa toimituksissa tapahtui joitakin muutoksia työväestön osalta kevätkuukausien aikana. Toimitukset olivat luonteeltaan hyvin erilaisia ja tämä vaikutti luultavasti myös työväestön suhtautumiseen niihin. Kaste, toinen luterilaisen kirkon sakramenteista, oli toimituksista teologisesti tärkein. Kasteen kautta lapsi liitettiin seurakunnan jäseneksi. Epävarmuus sotatilanteen aikana vaikutti työväestöön ilmeisesti siten, että lapset haluttiin kastaa mahdollisimman pian syntymän jälkeen. Työväestöön kuuluneet lapset kastettiin maaseurakunnassa keskimäärin jonkin verran myöhemmin kuin muihin sosiaalisiin ryhmiin kuuluneet lapset, ja kasteikä vaihteli työväestön keskuudessa myös eniten kevään aikana. Keskimäärin työväestöön kuuluneet lapset kastettiin kuukauden ikäisinä ja sodan alussa kasteiät olivat pidempiä kuin sodan lopussa. Pisin kasteikä oli helmikuussa, jolloin lapset kastettiin keskimäärin vähän yli kuukauden ikäisinä. Työväestön keskuudessa oli sodan alkaessa voimakasta kirkkoon kohdistunutta vastustusta ja tämä näkyi mahdollisesti myös lasten kastamisessa. Kasteiän lyhenemiseen sodan loppuvaiheessa oli useita syitä. Taistelujen voimistuminen lisäsi mahdollisesti halua kastaa lapset aiempaa nopeammin. Myös sodan loppuvaihetta leimannut epätoivo sai työväestöön kuuluneet ihmiset etsimään lohdutusta seurakunnan toimituksista.

Kihlauksella oli ollut merkittävä asema ihmisten keskuudessa vuosisadan vaihteessa, ja se ohitti usein avioliittoon vihkimisen suhteen virallistavana toimituksena ihmisten elämässä. Kihlauksen merkitystä pyrittiin vähentämään seurakuntien taholta korostamalla vihkimisen hengellistä luonnetta. Avioliittoon vihkimisen asema sekä hengellisenä että yhteiskunnallisena toimituksena oli ollut kiivaan keskustelun aiheena ennen sisällissodan puhkeamista. Kihlauksen asema liiton sinetöivänä parin keskinäisenä sopimuksena korostui uudelleen sodan aikana. Työssä, viipurilaisessa työväestön lehdessä, esiintyi sotakuukausina avioliittoilmoituksia, joiden keskeinen sisältö oli parisuhteen virallistaminen ilman kirkollista vihkimistä. Kirkollisesta vihkimisestä luovuttiin ilmoitusten mukaan paitsi vallitsevien epävakaiden olojen myös kirkollisen vihkimisen vastustamisen takia. Avioliittoilmoitukset lisääntyivät ja kärjistyivät sodan lopussa. Näin erityisesti nuoren työväestön keskuudessa seurakunnan toimitusten vastustaminen näytti jonkin verran lisääntyvän sodan lopussa. Merkittävää avioliittoilmoituksissa oli kuitenkin se, että nuoripari pyysi niissä omaisiltaan poikkeuksetta ymmärrystä toiminnalleen. Tämä osoitti sen, että suhtautumisessa seurakunnan toimituksiin oli havaittavissa eroja sukupolvien välillä, eikä vanhempi sukupolvi vastustanut seurakunnan toimituksia yhtä voimakkaasti kuin nuorempi työväestö.

Viipurissa oli ollut käytössä ennen sotaa vanha hautajaiskäytäntö, jossa vainaja haudattiin ”koulun kanssa”. Tämä tarkoitti hautajaiskulkuetta, jossa pappi ja kanttori kulkivat hautajaissaattueen edellä. Seurakunnan työntekijöiden jälkeen saattueessa tulivat arkku, risti, vainajan omaiset ja muu saattoväki. Kulkueessa toimitettiin yleensä hautausveisuu eli koulu. Tähän käytäntöön liittyi keväällä 1918 mukaan erityisiä punaisia elementtejä, kuten punalippuja, vainajien punaisia arkkuja sekä punakaartien tunnuksia. Vanhasta hautausperinteestä muodostui näin erityinen punaisten suremisen tapa, punaiset hautajaiset. Maaseurakunnan papit osallistuivat myös joihinkin poliittisesti värittyneisiin punaisiin hautajaiskulkueisiin Viipurissa. Toisaalta Viipuri oli hyvin kansainvälinen kaupunki ja kaupungin seurakuntien papit olivat tottuneet työskentelemään hyvin moninaisessa hengellisessä ilmapiirissä. Näin osallistuminen punaisten hautajaiskulkueisiin ei luultavasti muodostunut kaupunkilaispapeille yhtä suureksi kynnyskysymykseksi kuin mitä se olisi ollut maaseurakunnissa toimineiden pappien keskuudessa.

Kansanvälisyys ja kaupungissa toimineet erilaiset uskontokunnat ja aatesuunnat vaikuttivat luultavasti myös maaseurakunnan suvaitsevaan ilmapiiriin. Uusiin ilmiöihin sopeutuminen tapahtui kaupungissa suhteellisen nopeasti. Maaseurakunnan toimituksissa tapahtui joitakin muutoksia keväällä 1918. Työväestö ja seurakunnan toimitukset eivät olleet ihmisten arjessa kuitenkaan kovin kaukana toisistaan. Suurin osa toimituksissa tapahtuvista muutoksista selittyi sotatilanteeseen liittyneillä yksittäisillä aatteellisilla ylilyönneillä, joita tapahtui sekä punaisten että valkoisten puolella toimineiden ihmisten elämässä.

Kirsi-Maria Virtanen
Helsinki

Artikkeli perustuu pro gradu -tutkielmaan Vanhat tavat ja uudet aatteet. Työväen osallistuminen seurakunnan toimituksiin punaisessa Viipurissa 1918. Helsingin yliopisto, Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian laitos, 2001.

Punaisia haudataan Helsingissä 1918. TA.