Suuryrityksen yhteiskuntahistoriaa

Antti Kuusterä (toim.): Suuryritys ja sen muodonmuutos. Partekin satavuotinen historia, Partek Oyj Abp, Helsinki 2002, ISBN 951-96244-6-2, 430 s.

Suuryrityksen yhteiskuntahistoriaa Suomalaisessa yritysmaailmassa kuohui toukokuussa 2002. Valtio ilmoitti silloin myyvänsä omistamansa Partek-osakkeet Kone Oyj:lle. Vuosikymmenten ajan olivat Herlinien hissit ja Sarlinien sementit saaneet hoitaa rakennusalalla omaa tehtäväänsä, mutta nyt paremmin ydinliiketoimintavisionsa säilyttänyt Kone nielaisi noin vuosikymmenen itseään iäkkäämmän Partekin. Tuon episodin keskellä päätöksenteosta syrjäytetty Partekin toimitusjohtaja Christoffer Taxell ilmoitti "lähtevänsä Turkuun", lähelle niitä seutuja, joista yhtiö reilu sata vuotta aikaisemmin oli saanut alkunsa. Antti Kuusterän toimittama Suuryritys ja sen muodonmuutos - Partekin satavuotinen historia ei kuitenkaan käsittele tätä fuusiota, koska kirjan artikkelit on kirjoitettu aikaisemmin. Paljosta muusta kirja kuitenkin kertoo.

Paraisten Kalkkivuori Oy perustettiin kalkki-isäntä Otto Mobergin aloitteesta vuonna 1898. Kalkille oli kysyntää, koska sitä tarvittiin niin rakentamisessa, selluntuotannossa kuin maanparannusaineena. Marraskuussa 1905 Paraisten yhtiössä alkoi merkittävä uusi vaihe, kun yhtiön johtoon astui Emil Sarlin. Yhtiö laajensi nopeasti toimintaansa Helsinkiin ja Ihalaisiin, ja vuonna 1914 Paraisille valmistui Suomen ensimmäinen sementtitehdas. Ensimmäisen maailmansodan ja 1920-luvun alun vähäisen rakentamisen jälkeen siirryttiin ennätysmäiseen korkeasuhdanteeseen, jota kuitenkin seurasi maailmanlaajuinen 1930-luvun talouspula. Vuosikymmenen lopulla elettiin yhtiön kannalta jälleen hyviä aikoja ennen seuraavaa koettelemusta, raskaita sotavuosia.

Emil Sarlin - "Paraisten Kalkkivuori olen minä" - jäi 79-vuotiaana eläkkeelle vuonna 1955, ja valta siirtyi hänen pojalleen Erik Sarlinille. Emil Sarlinin toiminnasta Per Schybergson kirjoittaa elävästi, suuria linjoja löytäen tärkeitä yksityiskohtia unohtamatta. "Kalkkikeisari" oli autoritäärinen johtaja, tarmokas patruuna, jonka energia riitti vielä moniin yhteiskunnallisiin tehtäviinkin.

Sotien jälkeen Paraisten yhtymä laajeni yrityskauppojen ja fuusioiden avulla. Viimein 1990-luvulla yhtiö luopui lähes vuosisadan mittaisesta suuntautumisesta, jossa rakennusainetuotteet olivat olleet liiketoiminnan kivijalka. Tilalle tulivat kuormakäsittelylaitteet ja maa- ja metsätalouden työkoneet. Tätä kehitystä käsittelee kiinnostavasti Eero Vaara liiketaloustieteen lähestymistapoja soveltaen artikkelissaan "Paraisten yhtymän liiketoimintarakenteen muutos 1898-2000". Vaaran artikkeli olisi tosin pitänyt sijoittaa kirjan alkupuolelle, jotta lukija olisi heti ajettu sisään yhtiön koko satavuotiseen historiaan. Sten-Olof Hansénin ja Rami Olkkosen "kasvustrategiat ja toimintaympäristö" ei täytä samaa tehtävää.

Kirjan laajin ja tämän lehden lukijakuntaa luultavasti eniten kiinnostava artikkeli on Pauli Kettusen "Työväenhuollosta henkilöstöpolitiikkaan". Työnantajapolitiikkaa käsittelevässä artikkelissaan Kettunen tarkastelee yritystoiminnan tavoitteista lähtevän liikkeenjohdollisen näkökulman sekä etujen ristiriitoja ja niiden yhteensovittamista korostavan työelämän suhteiden näkökulman välistä jännitettä. Yhtiön satavuotisen historian avulla onkin mahdollista käsitellä niin työnantajapaternalismin, kollektiivisen sopimusjärjestelmän kuin vaikkapa hyvinvointivaltion historiaa.

Suurien linjojen sisään Kettunen rakentaa tarkoista yksityiskohdista kiinnostavan mikrohistoriallisen kertomuksen. Vuosisadan alun työväenasuntokysymys ja sairauskassat, vuosien 1917-18 tapahtumat, sotien välisen ajan taistelu ay-liikkeen asemasta ja työehtosopimuksista, ammattikoulutus, kodin merkitys ja terveydenhuolto, sodan jälkeiset henkilöstölehdet, tuotantokomiteat, rationalisoinnin tehostuminen, työntekijöiden sitouttamispyrkimykset ja yhteistoiminta saavat paikallisen ja yhtiötason ilmentymän. Samalla lukija oivaltaa, miten ne ovat olleet osa valtakunnallista ja kansainvälistä kehitystä ja millaisiin myöhempiin työelämää koskeviin keskusteluihin ne voidaan yhdistää. Kettusen artikkeli on mikrosynteesi hänen aikaisemmista työelämää koskevista tutkimuksistaan, ja sitä voi suositella yliopistojen tutkintovaatimuksiin työn ja toimeentulon historiaa käsitteleviin opintojaksoihin.

Kirjassa on useita artikkeleita, joiden tarkempaan esittelyyn ei tässä yhteydessä ole mahdollisuutta. Ympäristöhistorioitsijat löytänevät paljon kiinnostavaa tietoa Emelie Enckellin artikkelista "Yrityksen ympäristövastuu - ongelmat ja mahdollisuudet". Samoin Antti Kuusterän ja Sakari Heikkisen artikkelit antavat melko tiiviissä muodossa hyvän yleiskuvan yhtiön omistusrakenteesta sekä palkkojen ja henkilöstömäärien muutoksista. Liiketaloustieteilijät Kari Lilja, Risto Tainio ja Eero Vaara käsittelevät yhteisartikkelissaan yhtymän johdon toimia viimeisen kolmen vuosikymmenen eli Sakari T. Lehdon ja Christoffer Taxellin aikana.

Muutamasta ongelmasta voisi mainita. Ensinnäkin kirjassa on toistoa ajoittain aivan puuduttavuuteen saakka, eivätkä liiketaloustieteilijät saa etenkään Sarlinien ajasta irti oikeastaan mitään sellaista uutta, joka ei selviäisi kirjan muista artikkeleista. Toinen ongelma on se, että Paraisten Kalkkivuori/Partekin (vuodesta 1978 lähtien) historia ei aina sijoitu riittävän selvästi toisaalta teknologiassa tapahtuneeseen kehitykseen toisaalta markkinatilanteiden muutoksiin eli suhdannevaihteluihin. Nähdäkseni nämä ovat kuitenkin niitä tekijöitä, jotka sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä selittävät yrityksen toimintaympäristöä, jossa puolestaan yksittäiset toimijat tekevät jälkikäteen ajatellen joko oikeita tai vääriä ratkaisuja. Tilannetta olisi voitu korjata jättämällä liikkeenjohdolliset strategia-analyysit vähemmälle ja tarkastelemalla yritystä selvemmin osana maailman ja Suomen yhteiskunnallista, taloudellista ja teknologista kehitystä.

Joka tapauksessa sementinharmaiden kansien väliin mahtuu valtava määrä tietoa merkittävästä suomalaisesta yrityksestä. Koko kirjan lukeminen on melkoinen urakka, mutta toivottavasti ainakin yksittäiset artikkelit löytävät lukijoita. Paraisten yhtymän historia on kiinnostava tirkistysaukko niin globaalitalouden ilmentymiin, suomalaisen yhteiskunnan muodonmuutokseen, yritysmaailman toimintalogiikkaan kuin työelämän suhteisiin.

Matti Hannikainen, Helsingin yliopisto