Verlan historiikki

Inkeri Ahvenisto: "Elävä kylä ja idylli. Verlan tehdaskylän moniääninen menneisyys". Lisensiaatintyö, Turun yliopisto 2002, Kulttuurihistoria., 347, [6] lehteä.

Turun yliopiston historian laitoksella on viime vuonna tarkastettu kulttuurihistorian alueeseen lukeutuva Inkeri Ahveniston lisensiaattityö "Elävä kylä ja idylli. Verlan tehdaskylän moniääninen menneisyys". Tämä työ on monellakin tapaa uraa uurtava ja mielenkiintoinen tutkimus. Siinä käsitellään aikaisemmin varsin vähän tutkittua Verlan tehdaskylää "uusiin historioihin" kuuluvalla mikrohistoriallisella tutkimustavalla ja menetelmillä, mikä antaa kieltämättä Verlan tehdaskylästä aivan uudenlaisen ja monimuotoisen kuvan. Tähän asti lähinnä tiedotusvälineiden ja myös Verlan tehdasmuseon antama idyllinen kuva lähes täydellisestä tehdasyhdyskunnasta saa Inkeri Ahveniston tutkimustyön seurauksena aivan uusia sisältöjä samalla kun monet lähinnä luuloon ja uskomuksiin perustuvat käsitykset saavat väistyä.

Työn kohteena on varsinaista Verlan tehdasta laajempi alue, tehdaskylä, lähtökohtana mikrohistoriallinen tutkimus, missä mittakaava pienennetään hyvinkin suppeaan tutkimuskohteeseen, joka sitten käydään hyvin yksityiskohtaisesti läpi. Näin saadaan esiin asioita ja vuorovaikutussuhteita, joiden olemassaoloa ei ehkä muutoin huomattaisi lainkaan. Inkeri Ahveniston tutkimuksen varsin perusteellisella ja laajalla mikrohistoriaa esittelevällä osalla lisensiaattityön alussa on varsin paljon annettavaa. Se tuo esille tutkimustyön peruslähtökohtien myötä esille mahdollisuuksia ja ominaisuuksia, jotka lukijan on hyvä tuntea tutkimukseen perehtyessään. Ahvenisto tuo esiin myös mikrohistoriaan liittyvän ongelman sen tutkimustulosten yleistettävyyden puutteen osalta saamalla kun hän toisaalta korostaa mikrohistorian tarjoamia mahdollisuuksia tarkastella kohdetta uusista näkökulmista eri tasoilla. Varsin suuri merkitys tutkimuksessa on suullisella muistitiedolla, koska perinteinen kirjallinen primaariaineisto tutkimuskohteen osalta on vähäistä ja hankalasti löydettävissä. Arkistomateriaalin osalta UPM-Kymmenen arkiston yhteydessä oleva Verlan tehtaan arkisto on tutkimuksen historiallisen rungon osalta pääaineistoa.

Inkeri Ahvenisto käsittelee Verlan tehdasta, sen toimintaa ja työntekijöitä sekä kyläyhteisöä erittäin yksityiskohtaisesti, mutta samalla mielenkiintoisella, kertovalla tavalla. Tätä edeltää alueen ja sen asutuksen historian perusteellinen kuvaus, jossa on mukana vahva taloushistoriallinen näkökulma. Tutkimuksen historiaosa etenee kronologisesti pysähtyen tarkastelemaan eräitä keskeisiä henkilöitä ja aikakausia paikoitellen hyvinkin perusteellisesti. Vastaavasti tehtaan tuotantotapaa, työväen asuinoloja ja useita muita alueita käydään läpi erittäin tarkasti. Museoammattilaisen näkökulmasta Inkeri Ahveniston työn merkitys korostuu tämän yksityiskohtaisen tiedon tuottajana entisestään sen lähestyessä museaalisen dokumentointityön tavoitteita.

Verlan tehdaskylää käsitellään työssä samanaikaisesti kuvaillen ja analysoiden. Saatuja tuloksia verrataan myös muihin tehdasyhdyskuntiin ja niitä käsitelleisiin tutkimuksiin varsin ansiokkaasti. Tutkija käsittelee mm. Verlassa harjoitettua paternaalista huoltotyötä, mitä voidaan pitää maaseudun tehdasyhdyskunnille luonteenomaisena. Verlan osalta sitä ylistettiin 1970-luvulle asti kritiikittömästi kliseitä viljellen, mutta Inkeri Ahvenisto onnistuu tuomaan esiin myös paternaalista järjestelmää vastaan esitetyn kritiikin, siihen liittyvän epätasa-arvon ja puutteiden olemassaolon. Tähän liittyy myös esimerkiksi 4. luvussa "Patruunan aika 1882-1908" vallitsevien Verlaan yhdistettyjen mielikuvien kyseenalaistaminen. Ahvenisto kirjoittaa mm. seuraavasti: "Vähitellen on patruunan ajasta tullut liki mystinen, museon ja tiedotusvälineiden historiakäsityksen dominoima vaihe Verlan historiassa, jossa tosi ja taru sekoittuvat toisiinsa."

Tutkimuksen 5. luku käsittelee työväestöä ja työväenliikettä Verlan tehdaskylässä romuttaen käsityksen Verlasta jonkinlaisena poikkeuksena suomalaisten teollisuuspaikkakuntien joukossa. Voimakkaasti aiemmin korostettu näkemys Verlasta niin poliittisen kuin ammatillisenkin työväenliikkeen ulottumattomissa toimineesta idyllisestä saarekkeesta osoitetaan ainakin osittain perättömäksi. Vaikka Verlaan vuonna 1905 ensi kerran perustettu työväenyhdistys lopettikin toimintansa jo 1911, ei Verlan työväestön poliittinen aktiivisuus poikennut valtakunnallisesti tarkasteltuna olennaisesti muista saman tyyppisistä suomalaispaikkakunnista. Itse asiassa Verlan tehdaskylän asukasmäärään suhteutettuna esimerkiksi vuoden 1918 tapahtumiin osallistui Ahveniston mukaan varsin suuri joukko punakaartilaisia. Lisäksi hän tuo esiin seuraavassa "Suuryhtiön aika" -luvussa myös paikallisen työväestön ajoittain varsin voimakkaana esiintyneen tietoisuuden omasta yhteiskunnallisesta asemastaan ja toisaalta pyrkimyksen itsenäiseen poliittiseen ja ammatilliseen toimintaan.

Tarkastellessaan ihmisten sosiaalista elämää Ahvenisto paneutuu varsin voimakkaasti myös selvittämään yhteisön sisäistä hierarkiaa sekä naisen asemaa Verlan tehdaskylässä, jossa patriarkaalisuus on ollut erittäin näkyvää miehen ollessa selkeästi "perheen pää". Vastaavasti myös työtehtävät ovat olleet voimakkaasti sukupuolisidonnaisia. Oma erityinen osa tehdaskylää käsitelleessä luvussa on verlalaisuuden ja Verlan alueellisen kokonaisuuden määrittely, sillä selkeitä alueellisia rajoja Verlaan liittyen ei ole vaan verlaisuus-käsitteeseen ja tarkoitettuun alueeseen liittyi olennaisesti tehtaalaisuus, joka saattoi yltää lähikyliin asti.

Kaiken kaikkiaan Inkeri Ahveniston lisensiaattityö on merkittävä lisä paitsi Verlan historian syventämisessä ja joidenkin virheellisten mielikuvien korjaamisessa myös suomalaisen teollisuuspaikkakuntiin kohdistuvan tutkimuksen kehittäjänä. Toteutettu mikrohistoriallinen tutkimustapa osoittautuu Verlan tapaisessa kohteessa erittäin hedelmälliseksi niin uuden tiedon tuottajana kuin näkökulmien avartajana. Toisaalta tämä aiheuttaa myös ainoan todellisen ongelman tutkimuksen ymmärrettävyydessä, sillä monet asiat rakentuvat useiden eri lukujen erilaisten näkökulmien yhdistelmänä, minkä seurauksena yhteen osa-alueeseen paneutuminen jonkin määrätyn luvun kautta ei tuota välttämättä oikeaa kuvaa asiasta, vaan sen saavuttamiseksi koko tutkimus on käytävä perusteellisesti läpi. Tutkimus on kuitenkin kirjoitettu niin elävällä ja mielenkiintoisella tavalla, ettei se liene asiasta kiinnostuneille ongelma!

Pontus Blomster, johtaja, Työväen keskus museo, Tampere