Made in? Varmuudella joku jossain.

Elina Grundström, teksti & Yrjö Tuunanen, kuvat: Alkuperämaa tuntematon. Tammi 2002, 103 s.

Alkuperämaa tuntematon on moniulotteinen kertomus Brilliant Footwear Corporationin kenkätehtaasta, joka sijaitsee Vietnamissa Ho Chi Minhin laitakaupungilla. Kirjassa pureudutaan maapalloistumisen myötä kärjistyneisiin ongelmiin - tuotteiden alkuperän katoamiseen, halpatuotannon työoloihin ja ihmisoikeusrikkomuksiin. Naomi Kleinin kirja No Logo vavahdutti taannoin tarkkailemaan tunnettujen merkkien, kuten Niken, Adidaksen ja Reebokin tuotanto-oloja. Alkuperämaa tuntematon tuo ongelman markettien ´niiden vähän halvempien mustien kenkien´ kuluttajille. Kirja ei moralisoi mutta osoittaa. Reilun kaupan ja yritysten sosiaalisen vastuun velvollisuus on kaikilla, niin kauppiailla, sisäänostajilla kuin kuluttajillakin. Kirjan teksti on Elina Grundströmin käsialaa ja kuvat Yrjö Tuunasen valokuvataidetta.

Kirjassa suurten globaalien ongelmien esiin nostamisen tapa on kuljettaa erillisiä kertomuksia pienistä ihmisistä. Kaikkia yhdistää kenkätehdas. Ajoittain kirjan subjektien elämät linkittyvät toisiinsa, toisaalta lähtökohdat ja tulevaisuudet ovat totaalisen erilaiset. Kirjan tyylilaji on sukua elokuvissa viime vuosina yleistyneelle ilmaisulle, eräänlaiselle episodielokuvalle, joista tyylipuhtaimpina tunnetaan Short cuts ja Magnolia. Kirjan rooleissa ovat taiwanilainen yrittäjä, suomalainen myyntiedustaja, taiwanilainen naistyönjohtaja ja vietnamilaiset kenkätehtaan työläiset.

Tee-se-itse-mies tehtailija Jimmy Lee haluaa Kiinan keisariksi, kolmekymppinen Sari Pirttinen on kaupallisen alan kosmopoliitti ja elämysmatkailija, Angela Chan on Vietnamin tehtaan paikallisjohtaja, nainen ja ainoa laatuaan. Tehtaan kaksituhatpäisen naistyöväen mielenmaisemaa kirja tapailee 19-vuotiaan Nguyen Thi Hoan ja 32-vuotiaan Huongin kautta. Maalaistyttö Hoa on tullut tehtaalle vuosi sitten. Huongin ura tehtaan tuotantoprosessissa ja myrkyllisten kemikaalien parissa on jo pidempi. Työprosessin tolueeninkatkuinen kuvaus pistää miettimään tehtaan varjopuolia. Toisaalta taas tehtaan valossa elämä on nuorille naisille sittenkin helpompaa kuin maaseudulla. Tuttu dilemma suomalaisten naisten palkkatyöläistymisen historiasta. Kaikki kirjan henkilöt ovat ihmisiä saman tuotantoketjun osana. Heitä yhdistävät K-kengät. Kirjoittaja osoittaa oivaltavasti vaihtuvien subjektien kautta paremman elämän hakemisen tapoja, pakkoja ja niihin kytkeytyviä onnistumisia ja uhrauksia. Tuntemattomassa alkuperämaassa tehdään ihan oikeaa työtä.

Muuttuvien subjektien lisäksi kirja tuo esiin ajan - historian ja nykyisyyden - pradoksaalisuuden. Elina Grundström kirjoittaa: "Kun jokin köyhistä köyhin maa pääsee teollistumisen alkumetreille, ensimmäisenä tulee tekstiiliteollisuus ja pian sen perässä jalkineet. "Kuulostaa tutulta. "Olemme tehneet monta viikkoa viittä tai kuutta tuntia ylitöitä." Huong on väsynyt mutta kiitollinen. Hänen mielestään Jimmy on hieno ihminen. Hyväntekijä. "Jimmy pitää meitä työssä vakinaisesti, vaikka kenkäala on sesonkiluonteista." Bingo! Sama nöyrä ja kiltti meno kuin Suomen teollistuessa 100 vuotta sitten. Ammattityövoimasta pidetään kiinni, mutta ammatin arvostusta ei palkita korkealla palkalla. Grundström kuljettaa tekstiä edelleen: "Työntekijöille ei makseta sunnuntaityöstä korotettua palkkaa, kuten laki määrää. "Jälleen bingo! Tuttuja työelämän käytäntöjä suomalaisen palkkatyöyhteiskunnan rakentumisesta maailmansotien väliseltä ajalta. Työaikalaki toki säädettiin Suomessa 1917 ja sen osana ylityökorvaukset, mutta työpaikan arjessa niiden noudattaminen oli vähän niin ja näin - erityisesti naisvaltaisessa teollisuudessa.

Entäpä ansiotaso? Kenkäalan sesonkiaikana, kun ylityötä on paljon, Hoan kuukausipalkka nousee 63 euroon. Silloin kun töitä ei tehdä yötä päivää, Hoan palkka jää 38-45 euroon. "Näillä palkoilla ei elätetä perhettä kaupungissa. Palkka riittää niin kauan kuin ei ole perhettä." Jälleen tuttua. Matalaa palkkaa ja ansioiden vaihtelua ja sitä kautta elämän suunnittelun epävarmuutta. Mitäpä sitten pitäisi ajatella tehtaan portilla tehtävästä ruumiintarkastuksesta tai työpäivän aloittavasta ryhmänjohtajien saarnasta? Saarnassa luetellaan eilen tehdyt virheet. Niitä ei saa enää sattua, sillä tehokkuus kärsii. Kaikkiaan kovin paternalistista menoa, joka edellyttää työtahdin kiristämistä, kuuliaisuutta, kunnioitusta ja yhtiöön sitoutumista. Yllättävän tuttua taas. Tulee mieleen, josko aasialaiset ovat sittenkin oikeassa. Onko aika toistuvaa eikä lineaarista?

Anu Suoranta, tutkija, Helsinki