Taistelu historiasta

Roger Johansson: Kampen om historien. Ådalen 1931. Sociala konflikter, historiemedvetande och historiebruk 1931-2000. Stockholm: Hjalmarsson & Högberg 2001, 558 s.

Kaikki sodasta ja väkivallasta toipuvat yhteiskunnat joutuvat kohtaamaan kysymyksen, miten omaan menneisyyteen tulee suhtautua. Kysymys on siitä, mitä historiasta tulisi muistaa ja mitä unohtaa. Meillä esimerkiksi vuoden 1918 sisällissota on vaikeaa historiaa, naapurimaassamme Ruotsissa taas tapaus Ådalenissa vuonna 1931.

Paperityöläiset olivat olleet keväällä 1931 kahdeksan kuukautta lakossa. Asetelma kärjistyi kun työnantajat lähettivät saman vuoden toukokuussa Lunden satamaan aseistettuja lakonmurtajia ja mobilisoivat armeijan valmiustilaan. Huolestuneina tilanteestaan työläiset järjestivät mielenosoituksen helluntaina 1931, johon osallistui myös naisia ja lapsia. Tilanne riistäytyi käsistä kun armeija avasi tulen, sen seurauksena viisi mielenosoittajaa ammuttiin ja viisi haavoittui. Välikohtauksessa kuolivat tehdastyöläinen Erik Bergström, 31, tehdastyöläinen Viktor Eriksson, 35, työmies Evert Nygren, 22, jungmanni Sture Larsson, 19 ja perhetyttö Eira Söderberg, 21. Uhrien hautajaisista 21.5.1931 tuli joukkovoiman näytös. Tukholmassa liikenne pysähtyi ja ihmiset hiljentyivät viideksi minuutiksi kunnioittamaan Ådalenin uhreja. Erik Blomberg kirjoitti heille hautakirjoituksen, joka on myös vuonna 1981 pystytetyssä muistomerkissä Lundessa: Här vilar /En svensk arbetare./ Stupad i fredstid./ Vapenlös, värnlös. / Arkebuserad / Av okända kulor. /Brottet var hunger./ Glöm honom aldrig. / Tässä lepää / ruotsalainen työläinen. / Ammuttiin rauhan aikana. /Aseettomana, arvottomana. / Tuntemattomien kuulien teloittamana. /Rikos oli nälkä. / Älä unohda häntä koskaan.

Tapaus nostatti myrskyn Ruotsissa, työväenlehdet ja porvarilehdet kertoivat asiasta eri tavoin. Ådalenista on tehty elokuvia, tapausta käsittelevä kirjallisuus on laaja, mutta ensimmäinen akateeminen väitöskirja ilmestyi vasta vuonna 2001. Roger Johansson tutkii Lundin yliopistolle tekemässään väitöskirjassa tämän dramaattisen - muutaman minuutin mittaisen - tapahtuman merkityksiä historiatietoisuuteen ja historian käyttöön Ruotsissa. Hänen keskeisiä kysymyksiään ovat, miten Ådalenista tuli käsite ja mikä selittää sen tärkeän roolin työväenliikkeen kollektiivisessa muistissa. Ådaleniin sisältyy vahvoja mielikuvia ja symbolisia latauksia. Johansson analysoi tutkimuksessaan, millaista Ådalen -kuvaa ja symboleja eri poliittiset ryhmät ovat tuottaneet 1930-luvulta 1990-luvulle. Miten kiisteltyjä tulkintoja itse ampumavälikohtauksesta, hautajaisista ja muistamisesta on tuotettu ja välitetty eri aikoina.

Tutkimuksen päälähteitä ovat virallisen Ådalen-toimikunnan kertomus (1931), ammattiyhdistysliikkeen ja eri puolueiden tuottamat selvitykset, pöytäkirjat ja lehtikirjoitukset sekä muistojulkaisut ja -merkit. Lisäksi hän käyttää lähteenään kolmea tapauksesta tehtyä elokuvaa. Sen sijaan Johansson ei hyödynnä mukana olleiden muistitietoa, mikä parhaimmillaan olisi laajentanut ja samalla syventänyt esimerkiksi historiatietoisuuden käsitettä. Tutkimuksen teoreettisina innoittajina ovat muiden muassa Peter Burken, Reinhart Koselleckin, Raphael Samuelin ja Margaret M. Somersin tutkimukset. Näihin viitaten Johansson korostaa kertomusten merkityksiä mielikuvien luojina, joilla taas on suuri rooli historiatietoisuuden muovautumisessa. Hän painottaa, että historialla tieteenä ja historiallisella muistilla on eroa. Nämä erot ilmenevät tulkinnoissa. Kertomukset Ådalenin tapahtumista voidaan tulkita vastakuvaksi turvalliselle Kansankoti-ihanteelle. Hän osoittaa, että oikeisto ja vasemmisto ovat nostaneet Ådalenin nimen toistuvasti esiin symbolisena käsitteenä tulkitessaan modernin Ruotsin kehitystä.

Johanssonin perusteellinen, monia yksityiskohtia sisältävä ja lukijan oivalluksia ruokkiva tärkeä tutkimus antaa välineitä lähihistorian analyyttiseen tarkasteluun. Siitä voi löytää paljonkin yhteneväisyyksiä esimerkiksi vuoden 1918 sisällissodan muistamisen ja unohtamisen valtataisteluihin Suomessa. Johansson osoittaa tutkimuksessaan, miten keskeisiä sosiaaliset konfliktit ovat kansallisen historian, kollektiivisen muistin ja historiatietoisuuden muotoutumisessa.

Konfliktiherkän Ådalenin nimi nousi ruotsalaislehtien otsikoihin jälleen kerran kun EU-huippukokouksen vastainen mielenosoitus Göteborgissa heinäkuussa 2001 ajautui mellakkaan. Poliisi ampui mielenosoittajia, joista kolme haavoittui. Toimittajat ja tutkijat rinnastivat Ådalenin -31 ja Göteborgin -01 toisiinsa. Järkyttyneinä he muistuttivat tapauksesta, jonka ei pitänyt koskaan enää toistua.

Ulla-Maija Peltonen,
tutkija, Helsinki