Hämmennys, rakkaus ja viha

Toim. Katainen, Elina ja Kotila, Pirkko: Työväki ja tunteet. Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura ja kirjoittajat. Helsinki 2002. 294 s.

Väki Voimakas -julkaisusarjan uusimman osan tematiikka, tunteiden kokemisen ajallisuus ja paikallisuus, liittyy suomalaisessa historiantutkimuksessa viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana esille ponnahtaneeseen suuntaukseen, jossa menneisyyden ihmisiä on alettu tarkastella myös mentaalisina ja psykologisina olentoina ja toimijoina. Keskeistä siinä on kasvanut kiinnostus historian toimijoiden omaan kokemusmaailmaan, maailmankuvaan ja niiden konteksteihin ja tästä välttämättä seuraava poikkitieteellinen tutkimusote. Suomessa tämänkaltaisen tutkimuksen uranuurtajiin on kuulunut Juha Siltala, johon ei suotta viitata liki kaikissa teoksen artikkeleissa. Saman kunnian saavat myös tunteet poliittisen historian keskiöön tuonut Jari Ehrnrooth sekä lukuisat Tunteiden sosiologiaa -teospariin (SKS, 2001) aikoinaan kirjoittaneet tutkijat.

Työväki ja tunteet -teoksen kaikkiaan yhdeksässä artikkelissa käsitellään lapsensaantiin liittyneitä tunteita agraari-Suomessa (Hilkka Helsti), punaperheiden lasten koulukokemuksia (Saara Tuomaala), Työläisnainen-lehteä kohderyhmänsä äänitorvena (Riitta Oittinen), sotienvälisen ajan vasemmistolaista keskustelua rakkaudesta ja sukupuolimoraalista (Elina Katainen, Hanne Koivisto), poliittista vihaa (Tapio Bergholm, Mikko Majander), vasemmistolaisia nuorisofestivaaleja tunnespektaakkeleina (Joni Krekola) ja työväestön uskonnollisten tunteiden moninaisuutta (Pirjo Markkola). Toisin sanoen teos luotaa tunteiden roolia maalla ja kaupungissa, sekä yksityisessä että julkisessa elämässä 1900-luvun aikana. Artikkeleista useissa pohditaan yleisemminkin tunteita psykologisena ja kulttuurisena ilmiönä, tunteiden tutkimuksen metodologiaa ja teoreettisia viitekehyksiä. Erityisen positiivista on, että monet kirjoittajat pyrkivät sosiaalisen konstruktionismin hengessä eksplisiittisesti tekemään oikeutta tutkimuskohteelleen korostamalla tunteiden kulttuurisidonnaisuutta. Tunteita siis tarkastellaan sosiaalisesti rakentuneina ja niiden kulttuurisessa kontekstissa eikä pyritä "selittämään pois" tai normalisoimaan. Erityisesti tämän kontekstuaalisen tulkinnan arvo korostuu artikkeleissa, jotka käsittelevät nykyihmisen perusrationaaliselle pinta-ajattelulle vieraita tunneilmaisun muotoja, kuten lapsensaantia kohtaan tunnettua häpeää tai vihan vaikutusta politiikkaan. Useiden tunteita teoreettisesti erittelevien tekstien rinnalla on teoksessa tosin sellaisiakin, joissa sinänsä kiinnostavasta sisällöstä huolimatta tunnekysymykset jäävät turhan pinnalliseen tai vähäiseen rooliin joko liian yleisen näkökulman tai rönsyilevän käsittelyn vuoksi.

Teosta voi kokonaisuutena lukea monella tasolla. Yhtäältä se kertoo työväestön, erityisesti työläisnaisten ja -nuorison pyrkimyksistä ja keinoista rakentaa omaa identiteettiään henkisesti ja poliittisesti vaikeina 1900-luvun alkupuolen vuosina. Toisaalta se on luettavissa myös analyysina ajan ihmisten kasvusta tunneilmaisuun, tietoisuuteen omista tunteistaan ja kykyyn eritellä niitä. Lisäksi se jälleen kerran muistuttaa, että myös traditionaalisen poliittisen historian tutkimuskohteisiin luettavissa ilmiöissä tunteilla on ollut suuri merkitys. Rakenteellisestikin teos on mietitty; se etenee erittäin onnistuneesti yksityisestä yleiseen, mikrotason etnografisesta tutkimuksesta ideologian rakennuksen kautta erilaisten liikkeiden kanavoimiin kollektiivisiin tunteisiin. Teoksen avaavat Hilkka Helstin ja Saara Tuomaalan etnografiseen aineistoon pohjautuvat artikkelit muodostavat kiinnostavan vastinparin paitsi samankaltaisella lähestymistavallaan, myös sillä, että ne karusti rikkovat suomalaisesta maalaislapsuudesta ja -perheestä rakennetun myyttisen idyllin tuomalla kuvaan mukaan häpeän, pelon ja epävarmuuden kokemukset. Ideologian tasoa taas edustavat Riitta Oittisen, Elina Kataisen ja Hanne Koiviston artikkelit, joissa kaikissa pureudutaan vasemmiston piirissä julkaistujen tekstien herättämään aatteelliseen keskusteluun sukupuolihistoriallisesta näkökulmasta. Teoksen päättävät kollektiivisten tunnetilojen - joukkofantasioiden, sanoisi psykohistorioitsija - analysointiin keskittyvät neljä artikkelia.

Mikäli teoksen painotuksiin ja tulkintoihin on uskominen, suomalaisen työväestön tunneskaalassa ovat keskeisimpiä tunteita olleet häpeä, rakkaus ja viha. Saara Tuomaala toteaa artikkelissaan osuvasti, että agraarisessa Suomessa ihmisen minuus muotoutui ennen kaikkea kamppailun ja varuillaanolon pohjalle. Nähdäkseni artikkeleista voi tehdä sen tulkinnan, että tämä psyykkinen olemassaolon taistelu vaikutti tunnetasolla työväestön maailmankuvaan vielä pitkään. 1900-luvun alun ideologinen taistelu utilitarismin ja idealismin kesken päättyi työväenliikkeen maailmankatsomuksessa jälkimmäisen voittoon. Tunneilmaisun ideaalina oli viimeistään 1920-luvulta lähtien rationaalinen tunteiden hallinta ja kollektiivisen edun asettaminen yksityisten tunteiden edelle. Erilaisista historiallisista syistä johtuen viha poliittisia vastustajia kohtaan oli silti pesiytynyt syvälle, ja saattoi saada hyvinkin irrationaalisia purkautumismuotoja, kuten esimerkiksi Mikko Majanderin artikkelista ilmenee. Kiinnostava yksityiskohta muuten on, että eroottinen rakkaus näyttää teoksessa liittyvän vain naisten ja (puolue)politiikka vain miesten tunne- ja kokemusmaailmaan. Tälle on toki olemassa lukuisia lähdeteknisiä ja historiallisia selityksiä, mutta sukupuolihistorian olisi silti syytä laajentaa sfääriään, jottei käsityksemme sukupuolten toimintakentistä vallan yksipuolistuisi.

Työväki ja tunteet -teoksen toimitustyötä voi pitää erittäin onnistuneena, editointi- ja painovirheet loistavat poissaolollaan ja kokonaisuus on artikkelikokoelmalle poikkeuksellisesti aidosti koherentti ja mielekäs. Lisäksi on erikseen vielä kehuttava sen miellyttävää ulkoasua, jossa kannen värimaailma on mainiosti saatu sovitetuksi yhteen työväenlehdestä otetun piirroskuvan kanssa. Kaiken kaikkiaan kyseessä on erittäin kiinnostava, samaan aikaan sekä yleistajuinen että tieteellisesti painava teos, jolle toivoisi mahdollisimman suurta lukijakuntaa.

Johanna Hämäläinen, FM, kirjastonhoitaja, Jyväskylä