"Hullu, runoilija, juoppo ja profeetta"

Harri Rinne: Juice on [Juice off]. Johnny Kniga, Juva 2002. 202 s.

"Kun Juice alkoi tulla kuuluisaksi, puolitutut kyselivät 'minkälainen se oikeasti on'. - - - No tietenkään he eivät itse asiassa halunneet tietää mitään miehen ajatuksia uskonnosta, tunteista, yhteiskunnasta - sellaiset juiceistit tulivat myöhemmin - vaan kuinka paljon se juo ja saako se oikeasti paljon naisia ja tienaako se kamalasti. Paljon, kyllä, kyllä. Minkälainen se sitten on oikeasti? No, lyhyesti: hullu, runoilija, juoppo ja profeetta." - Harri Rinne.

Näitä ja muita puolia Pauli Matti Juhani "Juice" Leskisen persoonasta yrittää asiasta kiinnostuneelle lukijalle valottaa entinen bändikaveri ja ystävä Harri Rinne. Rinne, joka paremmin tunnetaan Mikko Alatalon lauluntekijäparina, kuului siihen opiskelijakaveriporukkaan, joka perusti yhtyeen Juice Leskinen & Los Coitus Interruptus Tampereella 1970-luvun alussa. Lähempi ystävyys Leskisen kanssa kesti kymmenisen vuotta alkaen 1971 ja "häipyen lopulta kokonaan joskus 1980 tai 1981". Lukuunottamatta satunnaisia tapaamisia, Rinne ei kahtena seuraavana vuosikymmenenä juuri tapaillut entistä ystäväänsä. Uusi lähentyminen tapahtui syksyllä 2001, jolloin miehet alkoivat tapailla yhteisten keskustelujen merkeissä tämä kirjan tiimoilta.

"Juice on [Juice off]" ei ole mikään halpa rahastusyritys vaan ilmeisen rehellinen ja rupinenkin sukellus Juicen monisärmäiseen ja kompleksiseen henkilöön sellaisena kuin Harri Rinne ja muut Juicen lähipiiriin kuuluvat sen näkevät. Kirjoittaessaan Juicesta Rinne käyttää kiihkottoman proosallista, pohdiskelevaa tyyliä huumorin pilkettä unohtamatta.

Rinne kuorii Juicen lukijalle kuin sipulin. Kirjan kukin luku lähestyy Juicen persoonaa tietyn aiheen tai teeman kautta. Ensimmäinen luku toimii johdantona aiheeseen "Juice" ja tutustuttaa meidät eri puolilta Suomea Tampereelle opiskelemaan tulleeseen sekalaiseen joukkoon, joka muiden rientojensa ohessa alkoi vielä musisoida, ensin omaksi, sittemmin muidenkin iloksi. Seuraavissa luvuissa Rinne tarkastelee Juicen suhdetta naisiinsa eli tyttöystäviin, vaimoihinsa ja äitiinsä, työntekoon eli kirjoittamiseen, lauluntekoon ja soittamiseen, uskontoon, yhteiskuntaan, rakkauteen ja rakastamiseen, Suomeen ja suomen kieleen sekä suomalaiseen kirjoitettuun sanaan. Yhtenä tärkeänä lähteenä ovatkin Juicen tekstit, joita ei tosin siteerata. Rinne näkee Juicen merkittävänä lenkkinä siinä ketjussa, joka alkoi Mikael Agricolasta jatkuen mm. Lönnrotin, Snellmanin, Kiven, Leinon ja Viidan kautta nykypäivän kirjoittajiin. Vakavamman pohdinnan ja analyysin vastapainoksi on keveämpiä, hienovaraisen huumorin ryydittämiä kuvauksia Juicen eri yhtyeiden vaiheista.

Yhteiskuntakriitikkona Juice on omasta mielestään syvällinen, Rinteen mielestä taas ei. Kun toiset yhteiskuntakriitikot ovat valmiita neuvottelemaan yhteiskuntasopimuksen uusiksi, Juice on valmis repimään sen. Juice ei itse täysin tajua olevansa yhteiskunnallinen eläin, että yhteiskunta on jo hänen sisällään. Politiikan ja yhteiskunnan kuvaamisessa Juice on kuin pilapiirtäjä, joka katselee kohteitaan ylhäältä päin. Juicen yhteiskunta on yksilön vastapooli. Juicen mielestä hänellä on täysi oikeus "lyödä yhteiskuntaa kuin vierasta sikaa", koska sekin - joskus pelkällä olemassaolollaan - loukkaa, solvaa ja herjaa häntä. Auktoriteettien vastaisuudessaan Juice sinällään edustaa perinteistä älymystöä, kylläkin ärhäkämmin kuin muut. Juicen kritiikki tosin ei aina ole rakentavaa.

Juicesta piirtyy kuva ihmisenä, jota arki ei kiinnosta. Hän ei kanna huolta ja vastuuta arkisista asioista, hänelle tuhansien muiden erilaisten ammattien ja arkien maailma on vieras. Omaa työtään eli kirjoittamista hän arvostaa; hän näkee olemassaolonsa oikeutetuksi vain työnsä kautta ja vaatii itseltään paljon. Matti Meikäläisen tavallinen taaperrus ei Juicea kiinnosta. Arjen vieraus on myös pohjimmainen syy Juicen ihmissuhdeongelmiin, koska hän ei ole arjessa ns. läsnä. Juice on fyysisesti paikalla, mutta henkisesti poissa. Silti hän tarvitsee rakkautta, hänen täytyy tuntea olevansa rakastettu. Tämä on ehdottoman tärkeää hänelle. Juice on kuin iso lapsi, universuminsa keskipiste, joka vaatii rakkautta, huomiota ja hoivaamista. Toisaalta Juice myös itse on rakkaudessaan ehdoton: sitä joko on tai ei ole. Kaiken kaikkiaan Juice on lempeä, huumorintajuinen, älykäs, vaikea, itsekeskeinen, työteliäs, loistava keskustelija sekä suuri lyyrikko ja suomen kielen mestari.

Rinteen mukaan Juicen syntymälahja, siunaus ja kirous on olla ennen kaikkea tunteva ihminen. Rinne ei tunne ketään, "joka olisi yhtä etäällä fyysisestä maailmasta, oma kehonsa mukaan lukien, ruuvimeisselistä tai kampiakselista puhumattakaan. En ketään, joka olisi samalla niin laajasti lukenut ja niin täysin itseensä keskittynyt. En ketään, joka olisi yhtäaikaa niin ujo ja lähes täysin estoton." Suosittelen.

Petri Tanskanen, tutkija, Työväen Arkisto