Satavuotiaiden historiaa

Raimo Blomqvist: Työväenyhdistyksen 100-vuotishistoriikki. Sääksmäen Työväenyhdistys r.y. 1902-2002. Lauttapaino Oy, 196 s.

Seppo Tuovinen: Tiilipruukilta kansalaisten kanavaksi. Satavuotias Messukylän Työväenyhdistys 1902-2002. Tampereen Yliopistopaino, Tampere 2002, 336 s.

Ajan riennon huomaa nykyisin myös siitä, että satavuotisjuhliaan viettävät työväenyhdistykset ja urheiluseurat on perustettu 1900-luvun alussa eikä enää 1800-luvun puolella. Lisäksi lähivuosina lienee odotettavissa suurempaakin historiikkiruuhkaa.

Sääksmäen työväenyhdistyksen satavuotiskirjan alku hieman hätkähdyttää, sillä ensimmäisenä lukuna onkin kirjan nimestä poiketen kuvaus Tyrisevän työväenyhdistyksen vaiheista vuosilta 1907-1916. Siinä kohdassa on palattava lähtöruutuun ja otettava kirjoittajan alkulause uudelleen esille.

Ihan ensimmäisestä lauseesta voidaan tarkemmalla lukemisella päätellä, että kysymyksessä onkin hieman laaja-alaisempi teos kuin yhden yhdistyksen historia. Teos kattaa itse asiassa nykyisen Sääksmäen työväenyhdistyksen erilaisten edeltäjien moni-ilmeiset vaiheet kaikenlaisine sattumuksineen sadan vuoden ajalta. Tämäkin on omaan aikaamme liittyvä ilmiö. Monet yhdistykset lopettavat nykyisin toimintansa, osa kokonaan ja osa taas sulautuu toiseen, jolloin joskus muuttuu nimikin. On hyvä laittaa talteen yhteinen, joskus hyvinkin erilaisista alkujuurista koostuva historia.

"Tyrsävän kylän Työväjen Yhdistyksen Pyrkivän" lyhyen historiikin alussa selviää, että Sääksmäen pitäjän eri osiin perustettiin 1900-luvun alussa kaikkiaan kahdeksan työväenyhdistystä, Tyrisevän yhdistys syntyi vuoden 1907 ensimmäisenä päivänä.

Teos kertoo valokuvien ja muun kuvituksen höystämänä sekä hieman pitäjästä että erityisesti muutamasta työväenyhdistyksestä, kun niiden paperit ovat paremmin säilyneet. Tyrisevän ohella kuvaillaan Huittulan, Saarioispuolen-Tarttilan ja Pohjois-Sääksmäen työväenyhdistysten vaiheita, osin hyvinkin yksityiskohtaisesti. Niiden toimihenkilöistä on kunkin jakson lopulla oma luettelo. Sisällysluettelo on kirjan lopussa, samoin runsas lähdeluettelo. Kirjan rakenteen takia vaatii hieman ponnisteluja, jotta kokonaisuuden voi hahmottaa. Sääksmäen pitäjä liitettiin Valkeakosken kaupunkiin 1975.

Nykyinen Sääksmäen työväenyhdistys muodostettiin yhteensulautumisen seurauksena 1993. Vanhasta ja valokuvan perusteella sangen komeasta Tarttilan työväentalosta tuli työväenyhdistykselle uusi talo.

Messukylän työväenyhdistyksen historiateos on rakenteeltaan selkeämpi. Se on myös tarkoin lähdeviittein varustettu. Kirja alkaa katsauksella Messukylän historiaan, nimistöön ja elinkeinorakenteeseen sekä jatkuu Suomen, Tampereen ja Messukylän työväenliikkeen syntymisellä. Yhdistys perustettiin maaliskuun 14. päivänä 1902 Yli-Huikkaan talossa.

Yhdistyksessä osallistuttiin innolla Forssan puoluekokouksen valmisteluihin ohjelmatekstejä tutkien. "Punainen viiva" vedettiin eduskuntavaaleissa 1907. Hyvin mielenkiintoinen ja ehkä omaa aikaansa kuvaava on yhdistyksen jäsenen, mylläri Penna Paunun lyhyt elämäntarina. Hän vaikutti kansanedustajana useita kausia vuosien 1907-20 välisenä aikana.

Teoksessa on pitkin matkaa monia pienimuotoisia vaikuttajien elämäntarinoita. Tekstissä on lisäksi runsaasti ja värikkäästi hyödynnetty henkilöhaastatteluja.

Työväentalo, iltamatoiminta, osuustoiminta ja yhdistyksen sisäinen kehitys sekä vähäinen vaikutus Messukylän kunnalliselämässä kuvaillaan eloisasti. Hyvin laaja ja perusteellinen käsittely vuosien 1917-18 dramaattisista tapahtumista yhdistyksen näkökulmasta tempaa kyllä lukijan mukaansa.

Yhdistystoiminta alkoi uudelleen tammikuussa 1919. Mielenkiintoista on havaita, että jo viisi vuotta sisällissodasta, vuoden 1923 kunnallisvaaleissa, kunnanvaltuustoon tuli sosialidemokraateille ehdoton enemmistö.

Lapuanliikkeen painostuksessa työväenyhdistys joutui talonsa osalta 1930-luvun alussa erikoiseen tilanteeseen. Talon tontin omisti porvarillinen ampumayhdistys, joka vei vuokrakiistan niin tiukoille, että yhdistyksen oli purettava talonsa tontilta perustuksiaan myöten.

Vasta vuonna 1936 yhdistys sai talolleen hankituksi nykyisen tontin, ja vihkiäisjuhliin päästiin syyskuussa 1939. Pian talosta tuli reserviläisten kokoontumispaikka, mistä miehet lähtivät sinne jonnekin.

Vaikka teoksen näkökulma on Messukylän työväenyhdistyksessä, siitä saa selkeän kuvan myös laajemmin kunnan ja osin Tampereen seudun sekä maankin kehityksestä. Messukylän itsenäisen kunnan taival loppui sotien jälkeen 1947, kun se liitettiin Tampereeseen.

Sosialidemokraattien kiistoissa 1950-luvulla Tampere oli eräs voimakeskittymä. Teos antaa Messukylän näkökulmasta mielenkiintoista lisävalaistusta väliotsikon kuvaamaan aiheeseen "Tamperelaiset puoluehajaannuksen pyörteissä".

Viimeinen tekstikokonaisuus on nasevan kattavasti otsikoitu: "Yhteiskunnallisesta radikalismista koivistolaiseen Suomeen". Sitähän nämä viime vuosikymmenet ovat merkinneet.

Tero Tuomisto,
historiantutkija, Helsinki