Unto Varjosen arkisto Työväen Arkistoon

Leena Reimavuo esittelee luovuttamaansa Unto Varjosen henkilöarkistoa Työväen Arkiston johtajalle Esa Lahtiselle. Kuva: Petri Tanskanen.

SDP:n puoluesihteerin ja Suomen Sosialidemokraatin päätoimittajan Unto Varjosen tytär Leena Reimavuo luovutti isänsä henkilöarkiston 4.4.2003 Työväen Arkistoon. Aineistoa on kaiken kaikkiaan 11 kansiota. Varjosen arkisto on tärkeä lisä sosialidemokraattisen puolueen sodanjälkeisen ajan aineistoon.

Unto Varjonen syntyi Turussa 1916 oikeistolaiseen kotiin. Oppikouluaikanaan hän kiinnostui Yrjö Ruudun sosialistisista ajatuksista ja oli kiinteässä yhteydessä Ruudun piirin kanssa opiskellessaan Helsingissä 1935-1938. Ruudun johdolla opiskelijoita liittyi sosialidemokraattiseen puolueeseen, heidän joukossaan myös Unto Varjonen.

Varjonen opiskeli filosofian kandidaatiksi nopeasti. Opiskeluaikanaan hän oli tehnyt päätöksen lehtimiesurasta. Ensimmäisen toimittajan pestinsä hän sai 1939 Työväen Sanomalehtien Tietotoimistosta (TST). Saman vuoden syksyllä hänet palkattiin Jyväskylään sosialidemokraattisen Työn Voiman toimitussihteeriksi, missä hän työskenteli talvisotaan asti. Talvisodan jälkeen hän työskenteli ensin Työn Voimassa ja sen jälkeen muutaman kuukauden Suomen Aseveljien Liiton Aseveli-lehdessä. Varjonen ajautui kuitenkin pian erimielisyyksiin liiton johdon kanssa.

Tammikuussa 1941 SDP:n puoluetoimikunta valitsi Varjosen TST:n toimittajaksi ja saman vuoden toukokuussa päätoimittajaksi. Jatkosodassa hän toimi rintamakirjeenvaihtajana osallistuen taisteluihin usein kärkijoukoissa vaikka sitä ei TK-miehiltä odotettukaan. Sodan aikana Varjonen usein kommentoi kirjoituksissaan pilkalliseen sävyyn sotapropagandaa.

Sodan jälkeen Väinö Tannerin ja puoluesihteeri Aleksi Aaltosen suosioon noussut Varjonen valittiin SDP:n puoluesihteeriksi marraskuussa 1947. Hänestä tuli nopeasti puolueen sodanjälkeisen politiikan hahmottelija ja poliittisen taistelun johtaja. Luonteeltaan kärsimättömänä ja nopeatempoisena hän jätti puoluesihteerin tehtävät 1946 ja siirtyi Rautatiehallituksen tariffiosaston johtajaksi.

SDP:n puoluetoimikunta nimitti Varjosen Suomen Sosialidemokraatin päätoimittajaksi 1947, jolloin puolueen oppositiota edustanut Eino Kilpi siirrettiin syrjään. Varjosen johdolla lehdestä tuli "Taistelevan Sosialidemokratian" lehti. Varjonen kuitenkin jätti päätoimittajan työnsä jo helmikuussa 1948 ja siirtyi takaisin Rautatiehallituksen virkaansa. Hän kuitenkin jatkoi edelleen kirjoittelua lehden palstoilla.

Varjonen toimi kansanedustajana 1948-1951 ja Fagerholmin vähemmistöhallituksen toisena valtiovarainministerina 1949-1950. 1950-luvun alussa hän alkoi vetäytyä politiikasta ja jäi pois SDP:n puoluetoimikunnasta 1952 siirtyen Suomen Pankkiin. Vuoden 1953 lopussa Varjonen lähti Suomen edustajaksi Kansainväliseen Jälleenrakennuspankkiin Washington D.C:hen. Siellä hän kuoli sydänkohtaukseen helmikuussa 1954 vain 38-vuotiaana.