Pääkirjoitus
|
|
Miten työläiset ovat käyttäytyneet kuluttajina, omien kättensä tuloksien ostajina eri aikoina? Tätä kysymystä käsitellään vuoden 2003 Työväentutkimus -lehden Työväestö ja kulutus -teemanumeron artikkeleissa. Sata vuotta sitten työläisten palkasta yli puolet kului elintarvikkeiden hankintaan. Suomalaisten kulutuksen rakenne oli hyvin alkeellinen eikä luksukseen, edes kaupasta ostettuihin vaatteisiin, ollut varaa. Suomessa vasta 1960-luku merkitsi palkkatyön, kaupungistumisen ja kulutusyhteiskunnan läpimurtoa. Työläisperheellä oli jo varaa elintasotuotteisiin kuten jääkaappiin, TV:hen ja muotivaatteisiin. Työläinen kelpasi 1960-luvulla TV-mainostenkin mannekiiniksi. Työläiset olivat jopa suosittu mainonnan kohde. Tästä aiheesta lehteen kirjoittaa Jukka Kortti. Toisin kuin aiemmin elintarvikkeiden osuus kokonaiskulutuksestamme on tänä päivänä vähäinen. Kun kotitalouksien kulutusmenot lisääntyvät kaiken aikaa, rahaa käytetään entistä enemmän elintasokulutukseen. Visa Heinonen, Anu Raijas ja Kirsti Ahlqvist piirtävät kirjoituksissaan kuvan työläisistä kuluttajina 1900-luvulla. Elämme vahvasti kulutusyhteiskunnassa, ja palkansaajien identiteettiin kuuluu olennaisena osana kuluttajakansalaisuus, halusivatpa he sitä tai eivät. Työläisperheiden kulutuksen malli on selvästi keskiluokkaistunut, toteavat Kirsti Ahlqvist ja Anu Raijas kirjoituksessaan. Mutta kulutus ei mene tasan tänäkään päivänä, vaan se eriytyy. Vain ylimpiin tuloryhmiin kuuluvat voivat vaihtaa autoaan usein, panostaa sisustukseen, uusiin kotitalouskoneisiin tai palkata siivoojan tai puutarhurin. Kulutukseltaan nykyiset eläkeläiset, opiskelijat ja työttömät vastaavat entisajan työläisperheitä, jotka käyttivät rahansa pääasiassa asumiseen ja ruokaan. Tiedämme sen, että perheenäidit ovat jokapäiväisen kulutuksen päättäjiä. Satu Jaatinen käsittelee artikkelissaan yhtä poikkeuksellisen kulutuksen aikaa, sotaa ja sen jälkeisiä säännöstelyvuosia, jolloin kekseliäisyys korvikemateriaalien kehittämiseksi oli huipussaan. Perheet ovat tärkeitä kulutusyksiköitä kansantaloudessa, mutta millä perusteella teemme ostospäätöksemme normaalioloissa? Olemmeko vastuullisia kuluttajia ja huomaammeko kysyä, onko tuotteen valmistuksessa käytetty lapsityövoimaa tai minkälaisia ympäristövaikutuksia sen tuotannolla, käytöllä tai käytön jälkeisellä elämällä on? Nämä ovat niitä puolia kulutuksesta, joihin kuluttajaneuvonta ja kuluttajaliike kiinnittävät tänä päivänä huomiota. Kuluttajaliike lähettää ostoboikottiensa kautta viestejä valmistajille siitä, että asiat eivät ole kunnossa tuotantoketjun eri vaiheissa. Nykyajan ihmiselle kuluttaminen on myös vapaa-ajanviettoa ja joillekin jopa terapiaa. Perhe "shoppailee" yhdessä ja käy samalla ruokailemassa. Yhteisenä hetkenä voidaan suunnitella vaikka mökin vuokraamista tai lomamatkaa. Vaurautemme merkki on se, että työväestö kuluttaa tänä päivänä aivan kuin herrasväki ennen vanhaan. Mainonta antaa meille mielikuvia ja informaatiota - ja valitettavan usein myös jälkeenpäin vääräksi osoitettua tietoa. Päivi Timosen artikkeli osoittaa, miten tiede valjastettiin mainonnan apuun ja ennen niin hyvät pesutehoaineet paljastuivatkin myrkyiksi. Artikkeli ravistelee lukijan hereille ja kriittisyyteen "tieteellisesti todistettuja" mainonnan keinoja kohtaan. Marjaliisa Hentilä |