Kommunistien koulutusta valtion tuella
- Sirola-opiston perustaminen ja ensimmäiset viisi toimintavuotta 1946-1951

Oppitunti B-luokassa 1947 - 1948. Opettamassa Erkki Gustafsson. Vasemmalla opetusta seuraa opiston johtaja Aira Kolula. Kansan Arkisto.

Sirola-opiston, lähes viisikymmentä vuotta (Sirola-opisto lopetti toimintansa vuonna 1994) toimineen äärivasemmiston kansanopiston, ensisijaisena tarkoituksena oli Suomen kommunistisen puolueen (SKP) ja Suomen kansan demokraattisen liiton (SKDL) jäsenten ja toimitsijoiden, kaadereiden eli etujoukon, kouluttaminen. Sirola-opisto oli ainutlaatuinen monessakin mielessä, ei vähiten siksi, että kommunistinen opisto sai porvarilliselta Suomelta virallisen hyväksynnän valtionapuna. Valtio tuki toimintaa, joka maailmansotien välisenä aikana olisi johtanut syytteeseen valtio- tai maanpetoksesta ja vankilaan.

Tarkastelen työssäni vähän tutkitun opiston perustamisvaiheita ja ensimmäisten toimintavuosien tapahtumia. Kommunistien nousu kielletystä liikkeestä hallituspuolueeksi mahdollisti opiston perustamisen vuonna 1946. Tämä tuskin olisi ainakaan samassa laajuudessa onnistunut muutamaa vuotta myöhemmin. Päättävillä paikoilla istuneet opetusministeri ja kouluhallituksen pääjohtaja olivat SKDL:n miehiä. Nopeasti laajeneva kansandemokraattinen liike tarvitsi uutta koulutettua työvoimaa erilaisiin järjestötehtäviin ja tuoreiden kannattajien valistustyöhön. Lisäksi tarvittiin teoreettisempaa pohjakoulutusta, sillä valtaosalta liikkeen parissa työskenteleviltä puuttui tarvittava tietotaito. Vain harvoilla oli ollut mahdollisuus opiskella kansakoulua pidemmälle, saati sitten kielletyn marxilaisen maailmankatsomuksen perusteita. Parhaat koulutetut voimat oli keskitetty näkyvimpien tehtävien hoitoon.

Opiston ensimmäiset toimintavuodet olivat suuren innostuksen ja toiveikkuuden aikaa. Myöhemmin toiminta vakiintui, mutta vuosien myötä hyökkäykset opistoa vastaan lisääntyivät. Opistoon suhtauduttiin ennakkoluuloisesti, jopa työläispiireissä, mutta 1940-luvun lopun epävarma poliittinen tilanne hillitsi vastustajien kritiikkiä. Vasta seuraavalla vuosikymmenellä hyökkäys pääsi täyteen vauhtiin, varsinkin lehdistössä. Sirola-opiston muutto toisena lukuvuonna Helsingin Lauttasaaressa sijaitsevista alkeellisista parakeista Hämeenlinnan lähelle Vanajanlinnan kartanoon antoi aihetta erilaisille huhuille. Aikoinaan metsästyslinnaksi rakennettu ja sodan jälkeen SKP:lle päätynyt Vanajanlinna säilytti pitkään salaperäisen maineensa ulkopuolisilta kiellettynä paikkana. Suljettu sisäoppilaitosympäristö sekä opetuksen ja organisoitujen vapaa-ajan harrastusten yhteen nivoutuminen olivat omiaan lisäämään oppilaiden yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden tunnetta.

Sirola-opiston oppilaat valittiin tarkkaan ja ensiarvoinen merkitys opistoon pääsyssä oli erilaisten vasemmistolaisten järjestöjen suosituksilla. Sirola-opiston tutkimanani ajankohtana käyneiden oppilaiden haastattelujen kautta olen pyrkinyt selvittämään heidän mielipiteitään opistosta ja sen opetuksesta. Haastattelupyyntööni vastanneet entiset oppilaat ovat olleet pääosin erittäin tyytyväisiä aikaansa opistossa. He ovat painottaneet opiston yleissivistävää vaikutusta, hyvää toverihenkeä sekä mies- ja naisoppilaiden tasapuolista kohtelua. Monille oppilaille opisto tarjosi tilaisuuden ilmaiseen koulutukseen, jota köyhän työläisen olisi muuten ollut melkeinpä mahdotonta saada. Haastattelemani oppilaat ovat korostaneet opiston suurta merkitystä sekä itselleen että koko vasemmistolaiselle työväenliikkeelle.

Opistossa opiskeltiin marxilaisen maailmankatsomuksen hengessä, ja vaikka vasemmistolainen aate oli useimmilla omaksuttu jo äidinmaidossa, koulutuksella pyrittiin syventämään ideologista sitoutumista aatteeseen ja liikkeeseen. Opetuksen ideologisena perustana oli tieteellinen sosialismi, joka rakentui Marxin, Engelsin, Leninin ja Stalinin rakentamien periaatteiden varaan. Yhdeksän kuukautta kestävän peruskurssin oppiaineiden rungon muodostivat yhteiskunnalliset aineet. Opiston laajaan opinto-ohjelmaan kuului myös yleissivistäviä aineita, joiden tarkoitus oli sivistää vain kansakoulun käyneitä työläisiä, mutta myös helpottaa teoreettisempien aineiden omaksumista. Sirola-opistossa ei opiskeltu vallankumouksen tekoa, kuten vastustajat kuvittelivat. Opistoa valvottiin tarkasti opetusministeriön toimesta ja se oli kansanopisto muiden kansanopistojen joukossa.

Sirola-opisto pysyi SKP:n ohjauksessa, vaikka se muodollisesti olikin Yrjö Sirolan säätiön hallussa. Tutkittavana ajankohtana opiston opettajien kesken syntyi myös ristiriitoja puoluejohdon liiankin dominoivaksi koetusta vaikutuksesta opiston asioihin. Opiston toiminta koettiin tärkeäksi SKP:n puoluejohdon näkökulmasta, olihan puolueessa aina korostettu opiskelun merkitystä. Kaaderit nähtiin tärkeinä joukkotyöntekijöinä ja uusien kannattajien valistajina liikkeen ideologiaan. Puoluetyöntekijöiden riittämätöntä koulutusta pidettiin yhtenä syynä heikkoon vaalimenestykseen vuoden 1947 kunnallisvaaleissa ja seuraavan vuoden eduskuntavaaleissa. Sirola-opisto koulutti ensimmäisten viiden vuoden aikana vasemmistolaiselle työväenliikkeelle satoja tarkkaan valittuja ja uskollisia työntekijöitä. Opiston käyneitä löytyi kansandemokraattisen organisaation joka tasolta, paikallisosastoista eduskuntaan asti.

Pirita Kiviaho

Artikkeli perustuu pro gradu -tutkielmaan Kommunistien koulutusta valtion tuella - Sirola-opiston perustaminen ja ensimmäiset viisi toimintavuotta 1946-1951. Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, poliittinen historia, 2003.