Vuoden 1917 maatalouslakot - myytit ja todellisuus

Vuotta 1917 voidaan hyvällä syyllä kutsua yhdeksi suomalaisen yhteiskunnan lähihistorian suurista käännekohdista. Tähän mullistusten vyöryyn ajoittuu myös vähemmän huomioitu, mutta yhtä lailla murroksenomainen maataloustyöväen lakkojen sarja. Maaseudulla oli toki protestoitu ja lakkoiltu aiemminkin, mutta vuoden 1917 lakkojen kiihkeys sekä ilmiön yleinen mittakaava olivat jotain aivan uutta ja ennennäkemätöntä.

Maataloustyöväen lakkoja käytiin kaikkiaan ainakin 117 pitäjässä, ja niihin otti osaa arviolta yli 20 000 henkeä. Lakkojen painopiste oli Lounais-Suomessa, mutta yksittäisiä lakkoja käytiin myös mm. Oulun ympäristössä ja Itä-Suomessa. Erityisesti lakkoilmiö koski kartanoita ja muita suurtiloja, sillä näiden työnantajat olivat pääsääntöisesti haluttomampia myöntymään työläisten esittämiin vaatimuksiin. Päävaatimus lähes jokaisessa lakossa oli päivittäisen työajan lyhentäminen sosialidemokraattisten kansanedustajien antaman lakiehdotuksen mukaisesti.

Vuoden 1917 maatalouslakoista on kirjoitettu useammassakin yhteydessä suhteellisen paljon, mutta yllättävää kyllä, ilmiötä ei kuitenkaan ole systemaattisesti tutkittu lainkaan. Ainut lakkoja yhtenäisenä kokonaisuutena käsittelevä julkaistu esitys on Viljo Rasilan suppeahko artikkeli "Vuoden 1917 maatyöväen lakot" vuodelta 1966. Käsitykset lakoista pohjautuvatkin lähes yksinomaan ko. artikkeliin, ja siinä esitetyt väitteet toistuvat kirjoituksista toiseen lähes sellaisenaan. Rasilan artikkelin kenties merkittävin vaikutus myöhemmille tulkinnoille on ollut nähdä lakot käytännössä vain osana vuosien 1917-1918 yhteiskunnallista kriisikehitystä ja jopa eräänlaisena vuoden 1918 sodan esinäytöksenä. Pro gradu -työssäni olen keskittynyt selvittämään mistä koko lakkoilmiössä pohjimmiltaan oli kyse sekä sitä, kuinka hyvin aiemman tutkimuksen antama kuva lakoista vastaa tapahtunutta.

Lähdemateriaalin systemaattisen tarkastelun kautta rakentuva kuva lakoista poikkeaa monilta osin siitä, mitä tähän asti on arvioitu. Esimerkiksi vallalla oleva käsitys lakkojen jakautumisesta ajallisesti kahteen aaltoon ei vastaa täysin todellisuutta. Varsinainen lakkoaalto ajoittui toukokuulle, kun taas kesä- ja heinäkuussa lakot jäivät verrattain vähälukuisiksi. Myöskään käsitys torpparien laimeasta osallistumisinnokkuudesta ei vastaa todellisuutta, sillä torppareita oli mukana noin joka kolmannessa lakossa. Sen sijaan kokonaan ulkopuolisen, "kiertelevän joutoväen" ja venäläisen sotaväen merkitys koko ilmiön kannalta jäi lähinnä marginaaliseksi. Kuvaa maatalouslakoista erityisen väkivaltaisena ilmiönä on myös huomattavasti liioiteltu. Poliittinen lehdistö maalaili mielellään kauhukuvia vastapuolen hirmutöistä ja leimasi vähäisimmätkin fyysisen koskemattomuuden loukkaukset raa'aksi väkivallaksi. Tämä näkemys on siirtynyt lähes sellaisenaan myös myöhempiin lakkokuvauksiin. Vaikka ilmapiiri oli monessa tapauksessa jännittynyt, käytiin suurin osa lakoista hyvässä järjestyksessä ilman mainittavampia järjestyshäiriöitä. Kuilu isäntäväen ja työläisten välillä ei ollut ylittämätön, vaan sopimuksiin päästiin useimmissa tapauksissa jo lyhyen lakon jälkeen molemminpuolisilla myönnytyksillä.

Lakoilla haluttiin vauhdittaa kahdeksan tunnin työaikalain voimaantuloa, ei kumota maaseutuyhteiskunnan valtarakenteita. Lakoissa käytetty retoriikka oli vallankumouksellista, mutta käytännön toiminta hyvinkin arkista ja pienimuotoista toimintaa. Siksi lakkojen näkeminen vallankumouksellisena liikehdintänä ja vuoden 1918 sodan esinäytöksenä antaa ilmiölle ansaitsematonta romanttista loistetta. Protestin päällimmäinen motiivi oli taloudellinen, mutta vaatimusten taustalla oli selvästi havaittavissa vaatimus tasa-arvoisemmasta neuvotteluasemasta työnantajiin nähden. Pitkän aikavälin kehityksessä lakot voidaankin nähdä osana maaseudun työväenluokan muodostumisprosessia.

Markku Mälkki, Tampere

Artikkeli perustuu pro gradu -tutkielmaan Omin luvin, ilman esivaltaa ja Jumalaa. Vuoden 1917 maatalouslakkojen myytit ja todellisuus. Tampereen yliopisto, historiatieteen laitos, 2002.