Kansan tahdon suhtautuminen
sosiaalidemokraatteihin 1945-1956

Pro graduni aiheena on ollut SKDL:n pohjoissuomalainen äänenkannattaja Kansan Tahto ja tutkimustehtävänä selvittää, kuinka selvästi SKDL:n ja SDP:n väliset ristiriidat tulevat esille lehden sivuilla vuosien 1945-1956 aikana.

Toisen maailmansodan päätymisen jälkeen Suomen poliittinen kenttä muuttui suuresti, kun Suomen ja Neuvostoliiton solmiman välirahaunsopimuksen mukaisesti äärioikeistolaiset liikkeet kiellettiin ja kommunistit pääsivät pitkän maanalaisen kauden jälkeen mukaan julkiseen poliittiseen toimintaan, jolloin oman lehdistön tarve oli suuri. Myös yhdessä muiden vasemmistolaisten kanssa perustetun kattojärjestön SKDL:n vahva asema hallituksessa vuosina 1945-1948 lisäsi lehdistön keskeistä asemaa.

Ouluun perustettiin syksyllä 1945 Kansan Tahto Oulun läänin kommunistien ja kansandemokraattien lehdeksi. Lehden nimi oli sama kuin 1906 perustetulla vanhan työväenliikkeen äänenkannattajalla, joka oli lakkautettu 1918 kansalaissodan loppuvaiheissa. Päätoimittajaksi valittiin jatkosodan ajan 1941-1945 vankilassa poliittisena vankina ollut Niilo Nikkilä, joka 1920-luvun lopulla oli työskentelyt toimittajana oululaisessa Pohjan Voimassa. Nikkilä oli Kansan Tahdon päätoimittajana kuolemaansa saakka, vuoteen 1957.

Kansan Tahto suhtautui alusta alkaen kriittisesti sosiaalidemokraattisen puolueen oikeistosiipeen. Lehti toivoi kuitenkin vasemmistopuolueiden yhteistyötä, mutta syksyllä 1946 SDP:n johdon siirryttyä kokonaan oikeistosiiven haltuun ja puolueen aloitettua kampanjan "taisteleva sosiaalidemokratia" alkoi yhä selvemmin näkyä, etteivät sosiaalidemokraatit halunneet vasemmistopuolueiden yhteistyötä. Samalla Kansan Tahdon kriittisyys muuttui koko puoletta vastaan. Myös suhtautuminen paikallisiin sosiaalidemokraatteihin muuttui kriittiseksi, heidän kieltäydyttyä vaaliliitosta kansandemokraattien kanssa syksyn 1946 kunnallisvaaleissa. Seuraavana vuonna lehden arvostelu laajeni ammattiyhdistysliikkeen puolelle, kun SAK:n edustajakokous kielsi sosiaalidemokraattien enemmistön turvin korpilakkoilun ja työmaa- ja torikokousten pidon työaikana.

Kansan Tahdon vähitellen jyrkentynyt arvostelu saavutti huippunsa, kun SKDL kesän 1948 eduskuntavaaleissa menetti 11 paikkaa ja sosiaalidemokraatit muodostivat vaalien voittajana vähemmistöhallituksen. Lehti näki hallituksen oleva alkuna sotaa edeltävän ajan paluulle, äärioikeiston uudelle tulemiselle. Kansan Tahdon kriittisyyttä lisäsi "lakkojen vuoden 1948-49" tapahtumat; Kemin lakkotapahtumien kirjoittelusta lehti sai painokanteen. Oikeudenkäynnin päätyttyä lehden toimitussihteerit Niilo Wilenius ja Yrjö Tönkyrä sekä lehden päätoimittaja saivat sakkotuomiot. Vuodesta 1952, vasemmistopuolueiden valtataistelun päätyttyä ammattiyhdistysliikkeessä sosiaalidemokraattien hyväksi ja työmarkkinoiden rauhoitu, Kansan Tahdon arvostelu väheni lehden pitäytyessä sosiaalidemokraateista kirjoittaessaan yhä enemmän ulkopuolisen kommentoijan rooliin.

Aila Talus

Artikkeli perustuu pro gradu -tutkielmaan "Kansan tahdon suhtautuminen sosiaalidemokraatteihin 1945-1956". Oulun yliopisto, Historian laitos, 2002.

Kemin lakkolaiset mielenosoitusmarssilla 1949. Kansan Tahdolle tuli Kemin lakosta painokanne. Niilo Wilenius ja Yrjö Tönkyrä sekä lehden päätoimittaja saivat sakkotuomiot. Kansan Arkisto.