Aseistakieltäytyjistä luokkataistelijoiden eturintamaan
Teuvan työväenliikkeen ideologinen kehitys sisällissodasta lapualaisvuosiin

Vappujuhlaväki Pirttilän työväentalon pihalla. Kansan Arkisto.

 

"Ittellisen pohjalaasen" luonteen piti Vaasa-lehden tunnetun pakinoitsijan Vaasan Jaakkoon mielestä olla paras rokote kommunismia vastaan 1930-luvulla. Varsinkin eteläpohjalainen oli Jaakkoon mielestä luonteeltaan "minä itte" -tyyppi. Vasemmistolaisten ajatusten ei pitänyt istua pohjalaiseen mentaliteettiin. Vastoin Jaakkoon arvioita radikaali vasemmistolaisuus pystyi kuitenkin saavuttamaan paikoin mittavaakin kannatusta "valkealla lakeudella". Keski-Suomen rajoilla sijaitsevalla Järviseudulla ja maakunnan lounaisosassa sijaitsevan Suupohjan muutamissa kunnissa varsinkin vasemmistososialistit ja kommunistit saivat vaaleista toiseen paljon kannatusta 1920-1930-luvulla, ja aina 1980-luvulle saakka.

Dennis Rundt ja Leevi Norrena selvittivät 1990-luvun alun väitöskirjoissaan ansiokkaasti vastarannankiiskien punaista Pohjanmaata. Alueen vastakulttuuri-ilmiössä riittää kuitenkin yhä pengottavaa. Tuon huomion tehtyäni päädyin omaan pro gradu -aiheeseeni, Teuvan työväenliikkeen poliittisen ajatusmaailman, ideologian, tutkimiseen. Teuva oli Suupohjan kunnista punaisin 1920-luvun poliittisen kahtiajaon ja vasemmiston suuntataistelun aikana.

Alkuasetelmaltaan aiheen teki kiinnostavaksi vuoden 1918 sisällissodan tapahtumat, jotka Teuvalla poikkesivat selvästi ympäröivän "valkoisen" maakunnan tapahtumista. Kun muualla Etelä-Pohjanmaalla valkoiseen armeijaan liittyminen oli lähes itsestäänselvyys, Teuvalla kutsuntoja laajamittaisesti protestoitiin. Vuoden 1918 keväällä 74 teuvalaista aseistakieltäytyjää suljettiin vankileirille Närpiöön. Miehet kuuluivat suurimmaksi osaksi työväenliikkeeseen. Vankileirille telkeäminen tulkittiin vasemmistossa petokseksi, sillä juuri ennen sodan puhkeamista teuvalaiset porvarit ja työväenliikkeen kannattajat olivat tehneet yhteisen sopimuksen, että kunnassa ei perustettaisi mitään aseellisia kaarteja. Suojeluskunta kuitenkin perustettiin, ja siihen liittyminen tehtiin pakolliseksi. Närää saattoi vielä lisätä se, että asevelvollisuus tuli voimaan Suupohjan suojeluskuntapiirin esikuntaan kuuluneen teuvalaisen rehtorin U.U. Sepän ehdotuksesta.

Osaksi vuoden 1918 kokemukset "epäoikeudenmukaisuudesta" saivat teuvalaiset työväenyhdistykset liittymään kommunistiseen liikkeeseen 1920-luvun alussa. Kommunismiin liittyi kunnassa monia selviä poliittisia rajanvetoja. Radikaali sosialismin aate ei siis jäänyt pelkäksi paperitiikeriksi. Maanalaisena toiminut Suomen kommunistinen puolue (SKP) pystyi värväämään omat yhteysmiehensä paikkakunnalle. Vahvin tukiverkosto puolueella oli kunnan keskustassa ja "lakeuden punaisimmassa kylässä", Perälässä . Teuvasta kehittyi vuosikymmenen kuluessa lopulta SKP:n pohjalainen maalaiskeskus.

Suunnanvalinnan kannalta merkittävää oli, että sisällissodan vangitsemisista eniten kärsineet Perälä ja Kirkonkylä valitsivat pysyvästi linjakseen kommunismin. Sen sijaan valkoiseen armeijaan vuonna 1918 suosiolla liittyneet Äystön työväenyhdistyksen jäsenet palasivat vuonna 1924 takaisin sosialidemokraattiseen puolueeseen. Vuosikymmenen loppuun mennessä SKP:hen kuuluivat kaikki Teuvan tärkeimmät vasemmistolaisaktiivit.

Merkittävimmäksi teuvalaiseksi vaikuttajaksi nousi peräläläinen pienviljelijä Juho Perälä, joka pääsi vuonna 1928 eduskuntaan Työväen ja pienviljelijäin vaaliliiton edustajana. Erikoista oli, että hänestä tuli eräs alueen ääniharavoista vuoden 1929 vaaleissa, vaikka Perälä olikin ehdolla "vihamielisellä maaperällä". Kommunismi kumpusi Teuvalla myös pienviljelijäkysymyksistä, sillä varsinkin Perälän ja Kirkonkylän työväenyhdistysten eliitissä pienviljelijöillä oli vankka edustus. Maata omistanut jäsenistö ei siis välttämättä ollut varsinaista "köyhälistöä" niin kuin "kommunisteista" usein arkipuheessa ajatellaan.

Kirkosta eroaminen oli teuvalaisten selvän vasemmistolainen ideologinen valinta. Vuoden 1923 uskonnonvapauslain säätämisestä vuoteen 1930 yhteensä 207 teuvalaista erosi kirkosta, mikä oli selvästi enemmän kuin maalaisseurakunnissa keskimäärin. Vuonna 1928 Teuvalle rakennettiin myös kirkosta eronneiden hautausmaa, Rauhanmaa. Valtionkirkkoa vastaan kävivät etenkin Kirkonkylän nuoret, joiden opintoyhdistyksestä tuli poliittisen "tiedostavuuden" kehto Teuvalla. Kirkosta eroaminen sai todennäköisesti lisäpontta naapurikunnasta Jurvasta, jossa eroamisliike oli yleisintä koko Suomessa. Kirkosta eroaminen johtui myös Jurvassa vahvasta vasemmistolaisuudesta.

Lapualaisvuosina työväenliikkeen jäsenet saivat maksaa sitoutumisestaan kommunismiin. Teuvalla tehtiin mittavia poliittisia puhdistuksia lapuanliikkeen aikana. Vuoden 1930 vaaleissa yli 500 kuntalaiselta, "kommunistilta", otettiin äänioikeus kokonaan pois. Kansanedustaja Juho Perälä muilutettiin 11 auton voimin Neuvostoliittoon. Myös muita muilutusyrityksiä ja väkivaltaisuuksia tapahtui. Laajamittaiset poliittiset vangitsemiset alkoivat syksyllä 1930, syyteperusteena oli "valtiopetoksen valmistelu" eli kuuluminen SKP:hen. Eräs ajanjakso Teuvan työväenliikkeessä päättyi alkuvuodesta 1931, jolloin yhteensä yhdeksän teuvalaista miestä joutui vankilaan valtiopetoksen valmistelusta. Kommunistien korpivaellus päättyi Teuvalla näyttävästi vuonna 1945. Tammisaaren vankilassa tuomionsa vuonna 1931 kärsinyt pienviljelijä Aleksi Rinne valittiin tuolloin eduskuntaan SKDL:n listoilta. Eduskunnan vasemmiston teuvalaiskiintiö oli näin jälleen täytetty.

Toni Viljanmaa

Artikkeli perustuu pro gradu -tutkielmaan Aseistakieltäytyjistä luokkataistelijoiden eturintamaan : Teuvan työväenliikkeen ideologinen kehitys sisällissodasta lapualaisvuosiin. Tampereen yliopisto, Suomen historian, syyskuu 2002. Pro gradu julkaistiin kirjan muodossa maaliskuussa 2003. Kirjan painoi Suupohjan Kirjapaino.