Huvielämä nuorten erottelijana ja yhdistäjänä

Tanssit olivat tärkeä nuorten kohtaamispaikka. Kaveripiirissä päätettiin missä tanssipaikoissa käytiin. Kansan Arkisto

Tarkastelen Jyväskylän yliopistossa keväällä 2003 valmistuneessa etnologian pro gradussani "Kaljupäitten kiitoradalta bolsevikkien paikkaan - huvielämästä ja sen erotteluista Jyväskylässä 1950- ja 60-luvuilla" miltä jyväskyläläinen, erityisesti työväenjärjestöjen, huvielämä (yleiset tanssit) näytti yhdistyksiin sitoutumattomien nuorten ja nuorten aikuisten silmin tarkasteltuna 1950- ja 60-luvuilla. Tärkein tutkimuskysymykseni on selvittää miten työväenjärjestöihin sitoutunut huvielämä jäsentyi, eli löytyikö huvielämässä kävijöiden mielestä eroja ja tehtiinkö huvipaikkojen tai eri huveissa kävijöiden suhteen erotteluja. Minkälaisia olivat paikoista ja niissä kävijöistä rakennetut ennakkoluulot? Mitä huvielämässä esiin tulevat erot, tehdyt erottelut, tavat ja ilmiöt ilmaisivat, ja vaikuttivatko ne huvielämän luonteeseen? Lopuksi pohdin, missä määrin nuorten tansseissa kävijöiden kohdalla voidaan puhua luokkiin sekä sosiaalisiin asemiin ja missä määrin ikätovereihin kiinnittyvästä sidonnaisuudesta ja tietoisuudesta. Tutkimusaineistona toimivat kymmenen laajaa teemahaastattelua. Informatit ovat työläistaustaisia ja paria poikkeusta lukuun ottamatta syntyneet ja eläneet koko elämänsä Jyväskylässä tai Jyväskylän maalaiskunnassa. Tutkimusajankohtana valtaosa haastateltavista oli vielä koulussa (keskikoulu tai ammattikoulu) ja/tai ensimmäisissä töissään.

Haastateltavien kertomana Jyväskylän ja sen lähiympäristön huvipaikkojen moninaisuudesta esiin nousee erityisesti kahdeksan suosituinta tanssipaikkaa, jotka yhtä lukuun ottamatta olivat vasemmistoyhdistysten ylläpitämiä. Keskeisiksi akseleiksi, joille näiden tanssipaikkojen erot ja niistä tehdyt erottelut haastateltavien mukaan kiinnittyivät, asettuvat kesä- ja talvipaikkojen sekä keskikaupungin ja laitakaupungin paikkojen välille. Kesälavoilla sijainti oli merkityksellistä ympäristönä; suhteessa aatteeseen paikat näyttäytyivät varsin erillisinä työväenyhdistysten toiminnasta tai siihen liitetyistä tekijöistä. Sen sijaan tanssit työväentaloilla, jotka sijaitsivat kauempana kaupungin välittömästä keskustasta työväestön asuinalueilla ja jotka olivat yhdistysten paikallisen toiminnan keskiössä, saivat useammin kantaakseen nimenomaan aatteeseen (erityisesti kansandemokratia) ja työläisiin liitettyjä ennakkokäsityksiä, joilla oli selvä yhteys myös sosiaalisiin kerrostumiin.
Tansseissa kävijät ovat yleisesti jakautuneet iän ja elämäntilanteen perusteella. Nuoret ovat jakautuneet eri tanssipaikkoihin pitkälti kaveriporukoiden mukaan. Tämä on ollut haastateltavien mukaan myös nuorille itselleen tyypillisin tapa hahmottaa eri paikoissa kävijöiden eroja. Kaveriporukoita on syntynyt ennen kaikkea asuinpaikan ja koulussa/työssä käynnin perusteella. Tutkimusajankohtana näillä nuorten porukoilla on siten ollut vielä pitkälti pohjansa sosiaalisissa eroissa.

Huvielämän muuttumisen voi tutkimusajankohtana nähdä luokkaan sidonnaisten tekijöiden merkityksen vähenemisenä huvielämän ja huvittelukulutuksen muututtua ikäryhmittäin jakautuneemmaksi. Koulutuksella on ollut tässä prosessissa tutkimusajankohtana kahtalainen rooli: se on toiminut vielä kaveriporukoiden erottelijana, mutta osin jo nuorten yhdistäjänäkin huvien sisällöissä sekä valinnoissa. Nuorten kohdalla ja nimenomaan huvielämän viitekehyksessä ikäryhmiin sitoutuvan tietoisuuden ja luokkasidonnaisuuden kytkös näyttäytyykin suhteessa alkavaan muutokseen selitysmallina elinvoimaisimmalta.
Pro graduni on luettavissa PDF -muodossa Jyväskylän yliopiston kirjaston internet-sivuilta (tutkielmapankki).

Anna Kanerva, Espoo

Artikkeli perustuu pro gradu -tutkielmaan Kaljupäitten kiitoradalta bolsevikkien paikkaan - huvielämästä ja sen erotteluista Jyväskylässä 1950- ja 60-luvuilla. Historian ja etnologian laitos/etnologia, Jyväskylän yliopisto