Erilainen nuoruus?
Varhainen äitiys, ikä ja elämänkulku

Aiemmin yksinhuoltajuus oli naiselle ja perheelle suuri häpeä. Nykypäivänä varhainen äitiys voi olla tietoinen valinta. Kuva Helsingin Ensi Kodista vuonna 1954. Työväen Arkisto

Tutkimuksessa lähestytään varhaista äitiyttä elämänkulun ja kulttuuristen ikäjärjestysten näkökulmasta. Varhainen äitiys tarkoittaa tässä lapsen saamista alle 20-vuotiaana. Tutkimus kytkeytyy Suomen Akatemian ja Nuorisotutkimusverkoston rahoittamaan, tutkijatohtori Sinikka Aapolan johtamaan tutkimushankkeeseen "Vääränikäiset - Kulttuuristen ikärajojen nuoret ylittäjät", joka kohdistuu iän kulttuurisiin jäsennyksiin ja niiden sosiaalisiin merkityksiin suomalaisten nuorten elämässä.

Äidiksi tuleminen alle 20-vuotiaana poikkeaa monista elämänkulkuun liittyvistä normatiivisista odotuksista ja kulttuurisista käytännöistä länsimaisessa yhteiskunnassa. Vanhemmuus on ikärooli, joka yleensä liitetään vain aikuisuuteen; nuoruuden kulttuuriset sisällöt määrittyvät monella tavalla sille vastakkaisiksi. Varhainen äitiys on ristiriitainen ja usein ongelmallisena pidetty ilmiö individualistisessa yhteiskunnassa, jossa pitkää ja vapaata nuoruutta ihannoidaan ja perheen perustaminen lykkääntyy yhä myöhemmälle iälle. Varhaista äitiyttä pidetään riskinä sekä äidin että lapsen kehitykselle ja myöhemmälle elämänkululle. Tässä tutkimuksessa nostetaan esiin nuorten äitien oma näkökulma aiheeseen, ja sitä tarkastellaan nuorisotutkimuksen, iän ja elämänkulun sosiologian sekä perhe- ja sukupuolen sosiologian keskustelujen valossa.

Tutkimuksen pääaineistona ovat nuorten äitien (n = 11) teemahaastattelut ja sivuaineistona nuorten isien (n = 2) haastattelut. Haastatellut ovat 17-24-vuotiaita ja tulleet vanhemmiksi 16-19-vuotiaina. He asuvat pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla. Teemoittain etenevässä analyysissa aineistoa lähestytään diskurssianalyyttisestä viitekehyksestä käsin, ja siinä tarkastellaan nuorten äitien tapoja perustella varhaista äitiyttä. Perustelujen analysoinnin pohjalta hahmotetaan niitä kulttuurisia ikäjärjestyksiä sekä elämänkulun ja äitiyden malleja, joiden valossa varhainen äitiys tulee kulttuurisesti ymmärrettäväksi. Analyysin keskeisimmät näkökulmat ovat erilaiset ikämäärittelyt, nuoruuden ja aikuisuuden kulttuuriset ulottuvuudet ja niiden sukupuolittuneisuus sekä perheen perustamisen ja äitiyden problemaattisuus jälkimodernissa yhteiskunnassa.

Tutkimuksen keskeiset tulokset liittyvät äitiyden, nuoruuden ja aikuisuuden kulttuurisiin sisältöihin. Varhaisen äitiyden tekeminen kulttuurisesti ymmärrettäväksi ei edellytä nuorilta äideiltä yksinkertaisesti aikuisen statuksen tavoittelua, itsensä puhumista irti kronologisesta iästä tai nuoruuden kategoriasta. Varhaisen äitiyden perustelutapojen avaimena on paremminkin kulttuuristen ikäjärjestysten kanssa neuvottelu sekä tasapainoilu eri ikämäärittelyjen välillä. Nuoren äidin position voidaan sanoa sijoittuvan ikävaiheiden väliasemille.

Jälkimodernin ajan perhesosiologisissa keskusteluissa perheen perustaminen näyttäytyy usein riskialttiina, erityistä valmistautumista ja harkintaa vaativana ratkaisuna. Nuorten äitien haastattelupuheessa tällaista riskitietoisuutta ei kuitenkaan ilmene. Sen sijaan äitiys määrittyy luonnolliseksi, myönteiseksi ja itsestäänselväksi tapahtumaksi elämässä. Hyvän äitiyden ajatellaan syntyvän luonnostaan, käytännön kokemuksen myötä. Valmius äidiksi ei edellytä tiettyä kronologista ikää, korkeaa koulutusta tai vakiintunutta taloudellista asemaa, vaan se riippuu yksilön omasta kokemuksesta sekä kyvystä ottaa vastuu. Lasten hankkiminen varhain nähdään edullisena sekä lapsen että äidin kannalta. Nuoruudesta tulee hyvän äitiyden resurssi, kun taas liika aikuisuus määrittyy kielteiseksi. Varhaisen äitiyden sijasta riskiksi määrittyy lasten hankkimisen lykkääminen. Pitkän ja vapaan nuoruuden ihanne asetetaan kyseenalaiseksi: se yhdistetään vapauden ja itsensä kehittämisen sijasta vastuuttomuuteen ja itsekkyyteen. Nuoruus ja aikuisuus osoittautuivat äitiyden kannalta moniselitteisiksi kategorioiksi. Näin varhaisesta äitiydestä muodostuu mielekäs valinta sekä legitiimi vanhemmuuden muoto.

Varhaisen äitiyden perusteluissa keskeiseksi nousee keskiluokkaisen arvomaailman kyseenalaistaminen. Kun keskiluokkaisen elämänkulun itsestäänselvyys murtuu, tulee varhainen äitiys uudella tavalla ymmärrettäväksi. Nuorten äitien näkemykset osoittavat, että helposti itsestäänselvästi oikeina pidetyt elämänkulun ja vanhemmuuden normit ovat kulttuurisesti ja sosiaalisesti rakentuneita.

Anna Niemelä

Artikkeli perustuu pro gradu -tutkielmaan Erilainen nuoruus? Varhainen äitiys, ikä ja elämänkulku. Helsingin
yliopisto, sosiologian laitos, 2003.