"Raittius-rauha-ystävyys": Kansandemokraattinen raittiuskasvatus Sammon takojissa 1955-1974.

Vuonna 1972 Sammontakojat osallistuivat keräykseen Nguey van Troi lastensairaalan rakentamiseksi Vietnamiin. Kansan Arkisto

 

Sammon takojien järjestö perustettiin vuonna 1955, jolloin huoli varhaisnuoruuden saavuttavista suurista ikäluokista alkoi kasvaa yhteiskunnassa. Maaltamuutto oli lisännyt toimettoman kaupunkilaisnuorison määrää ja kilpailu näistä nuorista alkoi kiihtyä. Kansan Raittiusliittokin halusi varmistaa toimintansa jatkuvuuden, ja Sammon takojat perustettiinkin osittain sosiaalistamaan varhaisnuoria työväen raittiusliikkeeseen.

Raittiuskasvatusta tehtiin Sammon takojissa alusta loppuun lähes samanlaisilla menetelmillä. Tutkimuksessa toimintamuodot jakautuivat kasvatus- ja koulutustoimintaan, kasvattamiseen toiminnan ohella, yhteistyöhön muiden järjestöjen kanssa sekä ulkomaiseen yhteistyöhön. Kasvatus- ja koulutustoiminnan merkitys Sammon takojille oli toiminnassa selkeä. Kasvatuksen ja koulutuksen avulla varhaisnuorista pyrittiin kasvattamaan raittiita kunnon kansalaisia, myöhemmin raittiita kunnon työväenluokkaisia kansalaisia. Kasvatustyön menetelmät olivat yhtenevät muiden varhaisnuoriso-, kansandemokraattista tai raittiustyötä tehneiden järjestöjen kanssa. Toimintamuotoina olivat merkkisuoritukset, valistustilaisuudet, seminaarit ja opintokerhot. Ohjaajakoulutuksella oli erittäin suuri merkitys kasvatuksen välikappaleena, sillä siinä ei ainoastaan kasvatettu ihmisiä, vaan opetettiin ihmisiä kasvattamaan varhaisnuoria. Myös Kansan Raittiusliiton ja sitten Sammon takojien oma lehti oli merkityksellinen valistustyössä. Kasvatusta ja koulutusta tehtiin sekä jaoston tasolla että paikallisissa Sammon takojain osastoissa. Kasvatus- ja koulutustoiminnan sisällöt koostuivat tutkitun ajanjakson alkupuolella raittiuteen painottuvista asioista. 1960-luvun puolessavälissä yhteiskunnan muutokset heijastuivat koulutukseen tuoden siihen mukanaan vahvemman yhteiskunnallisen ja luokkasidonnaisen aspektin. Suorasukaisen kasvattamisen ja koulutuksen lisäksi Sammon takojissa tehtiin myös kasvatustyötä muiden, viihteellisempien toimintamuotojen ohella. Myöskään nämä eivät olleet Sammon takojien yksin käyttämiä, vaan toimintamuotoja, joita varhaisnuorisotyössä yleisesti käytetään. Näitä vapaamuotoisempia toimintamenetelmiä olivat kerho- ja juhlatoiminta, kulttuuri- ja urheilukilpailut, retkeily, suunnistaminen, leiritoiminta ja toimintakilpailut. Toimintamuotojen esiintymisessä tutkitulla ajanjaksolla oli havaittavissa aaltoliikettä. Oikeastaan vain leirit pysyivät vahvasti mukana Sammon takojien ohjelmassa jatkuvasti sekä paikallistasolla että valtakunnallisina. Yhteiskunnalliset muutokset olivat havaittavissa myös näissä toimintamuodoissa, mutta eivät yhtä vahvasti kuin kasvatus- ja koulutustoiminnassa.

Yhteistyötä Sammon takojat teki runsaasti muiden järjestöjen tai niiden varhaisnuorisojaostojen kanssa. Paikallistasolla yhteistyökumppanit vaihtelivat vasemmistolaisen työväenliikkeen sisällä. Porvareittein tai sosiaalidemokraattien kanssa ei yhteistyöhön juuri ryhdytty Sammon takojien millään tasolla. Yhteistyötä tehtiin erityisesti ohjaajakoulutuksessa, leiritoiminnassa ja tapahtumien järjestämisessä. Paikoin saattoi myös esiintyä taloudellista yhteistyötä. Toiminnassa muiden kanssa esiintyi usein myös kiistoja, joiden selvittelyyn uhrattiin arvokasta aikaa järkevämmältä toiminnalta. Kansainvälinen toiminta oli Sammon takojissa vilkasta. Ensin yhteistyötä tehtiin yksittäisten järjestöjen kanssa. Vuodesta 1957 lähtien lähetettiin omia valtuuskuntia sosialististen maiden varhaisnuorten leireille. Samoin Sammon takojat otti vastaan ohjaajavieraita ja myöhemmin kokonaisia delegaatioita omille leireilleen ja tapahtumiinsa. Vuodesta 1965 oli Sammon takojat yhteistyössä myös Demokraattisen Nuorison Maailmanliiton alaisen lasten ja nuorten kansainvälisen komitean Cimean kanssa. Cimea järjesti lasten maailmankisoja, joihin Sammon takojienkin osallistujat pääsivät osallistumaan. Cimean jäsenyyttä Sammon takojat haki vuonna 1971, mutta jäsenyyden saaminen jäi lähdeaineistossa epäselväksi. Vuonna 1971 solmittiin virallinen yhteistyösopimus saksalaisen Ernst Thällmann pioneerien kanssa. Sopimus uusittiin vuonna 1974 ja samana vuonna Sammon takojat solmi kirjallisen yhteistyösopimuksen Neuvostoliiton V.I Lenin pioneerien kanssa. Kansainvälisyys olikin Sammon takojien toiminnan vahva puoli. Sammon takojat onnistui solmimaan vahvan ja pysyvän yhteistyöverkoston, joka antoi lapsille mahdollisuuden kansainvälistyä joko ulkomaisilla tai kotimaisilla leireillä ulkomaisten vieraiden kanssa. Muussa toiminnassaan Sammon takojat eivät saavuttaneet kovinkaan vahvaa suosiota Suomen varhaisnuorten keskuudessa. Osallistujamäärät jäivät suppeiksi, mikä osaltaan johtui varmastikin raittiusaatteen menettämästä suosiosta. Siitä huolimatta raittiusaate pysyi Sammon takojien toiminnassa näkyvissä yllättävän voimakkaasti huolimatta siitä, että 1960-luvulla alkanut yhteiskunnan politisoituminen toi Sammon takojien toimintaan näkyviin hyvin vahvan vasemmistolaisen leiman jaoston ajautuessa kannattamaan taistolaisia sisäisten kiistojen saattelemana.

Emmi Pakkala

Artikkeli perustuu pro gradu -tutkielmaan "Raittius-rauha-ystävyys": Kansandemokraattinen raittiuskasvatus Sammon takojissa 1955-1974. Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto, Kasvatustieteen laitos.