Oman
elämänsä tarkkailijat
|
Kansanedustajat
ja kirjailijat Martta Salmela-Järvinen (1892-1987) ja Sylvi-Kyllikki
Kilpi (1899-1987) olivat 1900-luvun aktiivisimmat työläisnaisten
elämäkertojen ja myös oman elämänsä dokumentoijia.
Artikkeli perustuu heidän muistelmiensa tarkasteluun ja vertailuun.
Salmela-Järvinen oli vain kansakoulun käynyt, mutta itseopiskellut
ja valistunut puoluetoimitsija. Kilvellä oli puolestaan maisterin
tutkinto ja hän oli ammatiltaan kulttuuritoimittaja. Salmela-Järvinen ja Kilpi olivat lähtöisin työläiskodeista. Heitä yhdisti työväenaate ja syvä harrastus kulttuuriin ja kirjoittamiseen. He julkaisivat elämänsä aikana suurin piirtein yhtä paljon, omaelämäkertojen lisäksi tusinan verran erillisjulkaisuja: pienpainatteita, järjestöhistorioita ja elämäkertoja. Salmela-Järvisen tunnetuin monografia on Miina Sillanpää - legenda jo eläessään (1973) -teos ja Kilvellä Suomen työläisnaisliikkeen historia. Vuonna 1953 valmistunut Suomen työläisnaisliikkeen historia heijasti tekijänsä poliittista suunnanmuutosta sosialidemokraatista kansandemokraatiksi. Kilpi otti kirjaansa vahvasti mukaan kommunistisen naistoiminnan historian. Se oli myös ensimmäinen akateemisen henkilön tekemä analyysi työläisnaisliikkeen historiasta. Martta Salmela-Järvinen ja Sylvi-Kyllikki Kilpi tunnetaan laajoista ja paljon myös tutkimuksessa siteeratuista muistelmistaan, jotka ilmestyivät yhteensä seitsemänä monografiana vuosina 1963-1968. Suomen työväenliikkeen johtohenkilöistä vain harvat olivat julkaisseet näin laajoja muistelmia tai päiväkirjoja ennen 1960-lukua. Salmela-Järvisen neliosaiset ja Kilven kolmiosaiset muistelmat olivat ensimmäiset työläisnaisten omaelämäkerrat, jotka kattoivat ajallisesti kirjoittajien koko elämäntarinan ja kehityksen poliitikoksi. Ne perustuivat kirjoittajien päiväkirjoihin. Salmela-Järvinen oli asiaproosan ohella myös tuottelias kaunokirjailija. Hän kirjoitti seitsemän kokoillan näytelmää, useita kymmeniä pienoisnäytelmiä, puhekuoroesityksiä ja yhden romaanin. Salmela-Järvinen ja Kilpi olivat läheisiä ystäviä 1930-luvulla. Kilpi oli jo kansanedustaja ja kokenut kirjoittaja ystävystyessään Salmela-Järvisen kanssa. Kilpi luki Salmela-Järvisen ensimmäisen näytelmän käsikirjoituksen Valo syttyy ja sammuu vuonna 1934. Hän vei sen Kansanteatterin johtajalle Eino Salmelaiselle, ja näytelmä hyväksyttiin lopulta ohjelmistoon. Kilpi vaistosi ystävänsä kirjallisen lahjakkuuden ja ryhtyi aktiivisesti tukemaan häntä näytelmäkirjailijan uralle. Salmela-Järvisen oma teatterikokemus yhdessä rikkaiden ja dramaattistenkin elämänkokemusten kanssa loi hyvän pohjan näytelmäkirjailijalle. Salmela-Järvinen oli kirjoittajana luonnonlahjakkuus. Kilvellä oli tässä suhteessa ongelma. Myös hän halusi kohota kirjallisuus- ja teatterikriitikosta kaunokirjailijaksi. Siinä hän ei kuitenkaan onnistunut ja jäi lahjakkaiden Sinervo-kirjailijasisariensa varjoon. Salmela-Järvinen
tarjosi lapsuusmuistelmiaan Kun se parasta on ollut Tammen kustannettavaksi
ensimmäisen kerran vuonna 1949. Käsikirjoitus makasi pöytälaatikossa
16 vuotta, ja ilmestyessään vihdoin vuonna 1965 siitä tuli
suuri myyntimenestys. Kirjasta otettiin neljä painosta. Uusien osien
työstäminen alkoi, kun hän jäi pois eduskuntatyöstä
vuoden 1966 alussa. Martan henkilökohtaiseen elämään
mahtui yksi avioero, yksinhuoltajuus, elämä alkoholistimiehen
rinnalla, seitsemän lapsen synnyttäminen ja kahden pienokaisen
kuolema. Kirjoittaminen lienee ollut myös yksi keino paeta perhehuolia. Sylvi-Kyllikki Kilpi
sai viettää huolettomamman lapsuuden ja nuoruuden kuin Martta.
Ylioppilaaksi tulonsa jälkeen Sylvi-Kyllikki pääsi toimittajan
työhön. Aviopuoliso löytyi samalta alalta, toimittaja Eino
Kilpi. Vuonna 1923 kolmen pienen lapsen äiti Sylvi-Kyllikki Kilpi
aloitti Helsingissä viisi vuotta kestäneet maisterin opinnot,
vaikka perhe asui Tampereella. Hän jatkoi lukujaan sitkeästi,
vaikka aviomies joutui samaan aikaan vuodeksi keuhkotautiparantolaan.
Lisäksi tytär sairastui polioon ja sai siitä pysyvän
liikuntavamman. Kilpi oli ajoittain yksinhuoltaja-opiskelija, jonka talous
perustui kesätöihin, satunnaisten kirja- ja teatteriarvostelujen
tekemiseen sekä velkaan. Lisäksi parantola-aika loitonsi aviopuolisoja
toisistaan, kun miehen syrjähypyt alkoivat. Perhekriisit kuitenkin
voitettiin. Sylvi-Kyllikki Kilvestä tuli akateeminen henkilö,
minkä takia hän tunsi itsensä työväenjärjestöissä
ja eduskuntasisariensa joukossakin erilaiseksi kuin muut. Hän oli
poikkeuksellisen rohkea, kriittinen ja sanavalmis esiintyjä. Martta Salmela-Järvinen
ja Sylvi-Kyllikki Kilpi halusivat nostaa myös esikuvansa osaksi Suomen
naisten historiaa. Vielä vanhoilla päivillään, yli
80-vuotiaana, Salmela-Järvinen teki Miina Sillanpäästä
elämäkerran. Se oli laajalle lukijakunnalle tarkoitettu kansanpainos.
Salmela-Järvinen tunsi idolinsa lähes puolen vuosisadan ajalta
ja oli monessa luottamustehtävässä tämän seuraaja.
Jo omissa muistelmissaan Salmela-Järvinen tuli esiin Miina Sillanpään
varjosta - ja uskalsi jopa arvostella häntä. Sylvi-Kyllikki
Kilven esikuva puolestaan oli työläisnaisliikkeen ensimmäinen
oppinut nainen, opettaja ja runoilija Hilja Pärssinen. Kilpi julkaisi
ansiokkaan pienoiselämäkerran Pärssisestä vuonna 1944. Kirjoittaja on VTT ja Työväen Arkiston tutkija.
|