Satavuotiaita ammattiosastoja

Stenroos, Leila: Osasto 43. Sata vuotta porilaisen rakennustyöväen historiaa. Pori 2001

Parjanen, Kyösti - Tiainen, Jaakko: Jo nouskaa köyhät toimintaan. Hämeenlinnan metallityöväen ammattiosasto 100 vuotta. Turenki 2003

Satavuotiaita ammattiosastoja alkaa Suomessa olla huomattava määrä, ja niistä virkeimmät ovat huolehtineet historiansa kirjoittamisesta jälkipolville, tehneet siis merkittävän kulttuuriteon. Ammattiosastot 43 - Porissa rakennustyöläiset ja Hämeenlinnassa metallityöläiset - ovat toimineet näin, ja tuloksena kummallakin on parisataasivuiset näyttävät ja laajasti kuvitetut kirjat. Tietä oli aikaisempina vuosikymmeninä tasoitettu suppeammilla historiikeilla. Ammattiosastojen vastuunalaisten laajakatseisuus ja osastojen toiminnan vakiintuneisuus ovat keskeisiä tekijöitä historiaprojektien käynnistymisessä. Osastojen resurssien tasoa kuvaa, että molemmat osastot ovat hankkineet kesäpaikan jäsenistönsä käyttöön, ja osastoilla on myös kotikaupungissaan oma toimitila. Molempien suuruuden hetket ajoittuivat 1970-luvun alkupuolelle, jolloin enimmillään rakennusammattiosastossa oli noin 2200 jäsentä, metalliammattiosastossa noin 1500. Samoin molemmat ammattiosastot ovat eläneet suuruuden hetkensä muun työväenliikkeen myötä: vuosi 1917, välittömästi sotien jälkeiset vuodet, 1960-luvun lopulta alkanut nousu.

Poria on rakennettu

Porin rakentajien historian kirjoittanut Leila Stenroos aloittaa kirjan yhdeksän päälukua puolen sivun yhteenvedolla seuraavasta tekstistä. Tämä on tehty olennaiseen keskittyen ja onnistuneesti.

Stenroosin teksti on hyvää ja niin vauhdikasta kuin järjestöhistoriassa - joka isolta osin on asioiden jahkailua ja kokoustoimintaa - voi olla. Stenroos kirjoittaa preesensissä, vieden lukijan näin kuvattavaan aikakauteen tarkkailemaan sitä "sisältä" käsin, samaan tyyliin kuin Englund Pultava- ja Ylikangas Tie Tampereelle -kirjassaan. Stenroosin jänne kestää hyvin kirjan loppupuolelle asti.

Rakennusliiton osasto 43 oli jo ennen kirjoittajan löytymistä aloittanut historiaprojektinsa osaston aktiiveista koostuneena kymmenhenkisenä historiatyöryhmänä "gräv där du står" -idealla (kaiva missä seisot, so. tutki omaa historiaasi). Työtapa on työläs, mutta onnistuessaan antoisa. Nyt positiivinen jälki näkyy siinä, että aineiston aukkoja joillakin ajanjaksoilla on voitu "korvata" sitäkin monipuolisemmalla kuvauksella ajanjaksoista, joilta lähteitä on. Ryhmä kokosi aineistoa ja kuvia, haastatteli aktiiveja menneiltä vuosikymmeniltä ja kommentoi kirjoittajan tekstejä. Tästä työstä voi onnitella koko ammattiosastoa ja sen viisasta ja käytännönläheistä otetta nykyiseen ja menneeseen toimintaansa.

Osasto 43:n historiassa valtakunnallinen ja paikallinen kulkevat käsi kädessä. Suuret käänteet, keskeiset kamppailut ja saavutukset on laitettu isompiin yhteyksiinsä. Kun itse rakentaminen on aina paikallista, on sekä tekstissä että kuvituksessa osansa saaneet alueen suuret rakennushankkeet ja niillä käydyt työehtokamppailut.

Dokumentointi on riittävän täsmällistä, ja lähteitä käytetty riittävän monipuolisesti.
Kuvitus tukee tekstiä ja antaa kuvan sekä työnteosta eri aikakausina, ammattiyhdistystoiminnasta, kamppailuista ja myös vapaa-ajasta.

Porilaisia rakentajia ja kirjoittajana ollutta Leila Stenroosia on syytä onnitella hyvästä ammattiosastohistoriasta, yhdestä parhaista rakennusalalla.

Raudanvääntöä Hämeenlinnassa

Myös nykyisin liiton rekisterissä numerolla 43 toimii Hämeenlinnan metallityöväen ammattiosasto, jonka satavuotishistorian pohjatyön on tehnyt työllistämistuella Kyösti Parjanen ja tekstiasua muokannut ja taustoitusta laajentanut Jaakko Tiainen.

Hämeenlinna kasvoi metalliteollisuuspaikkakuntana Suomen teollistumisen tahdissa, voimakkaammin 1960-luvulta lähtien. Valtio-omisteinen pellonraivauskalusto-, kuljetusneuvo- ja erityisesti terästeollisuus ovat työllistäneet kaupungin metalliväkeä, samoin suurten monialakonsernien, kuten Koneen tuotantolaitokset.

Hämeenlinnan osaston aineisto on säilynyt hyvin, sekä pöytäkirja- että tiliaineisto. Jälkimmäinen on tavanomaista tarkemmin esillä osaston vaiheita eri aikakausilla kuvattaessa. Ammattiosaston toimintaa kuvataan sen kaikilla alueilla: osaston mukanaoloa valtakunnallisissa työtaisteluissa - muita ei juuri ollutkaan vahvasti "liiton linjoilla" olevassa osastossa - kokoustoimintaa, vapaa-aikaa, opintotoimintaa; nuoriso-, nais- ja huvitoimintaa. Kuvitus on runsasta ja kuvaa sekä työtä että järjestötoimintaa.

Parjasen ja Tiaisen kirjan elämänläheisintä osaa on loppupuolen työpaikkatoimintaa kuvaava jakso, jossa ollaan ammattiosaston työhuonekuntien arjessa. Työpaikan työehtosopimusvalvonta, luottamusmiestoiminta ja työntekijöiden yhteistoiminta vaikkapa solidaarisuustyössä tulee hyvin esiin.

Molemmilla kirjoilla on asemansa työväen- ja paikallishistoriassa. Jos ammattiyhdistysliike ei omin ponnistuksinsa kirjoita historiaansa, se jää kirjoittamatta. Myös tämä tosiasia nostaa näidenkin ammattiosastohistorioiden arvoa.

Jyrki Helin