Toisenlainen näkökulma lähihistoriaan

Sakari Selin: Pimeät vuosikymmenet. Demokraattinen sivistysliitto 2003. 208 sivua.

"Vääristeltyyn lähihistoriaan törmää nykyisin hyvin monissa eri yhteyksissä." Sisällissodasta 1918 alkoi Suomen historian esittäminen silloisten voittajien näkökulmasta, toteaa Kansan Uutisten entinen toimittaja Sakari Selin.

"Tavallisessa kielenkäytössä käytetään lähimenneisyydestämme useasti itsestään selvyytenä käsitteitä, jotka perustuvat valheisiin. Kaikki tapahtuu täysin vilpittömästi, näihin historiallisiin myytteihin uskotaan ikuisina totuuksina", sanoo Selin.
"Olen epäillyt tällaisia totuuksia", Selin jatkaa: "Näitä isompia ja pienempiä valheita olen pyrkinyt kirjoituksillani kyseenalaistamaan."

Eläkepäivinään Selin on käynyt arkistoissa, haastatellut veteraaneja ja tutkinut lähihistorian erilaisia dokumentteja. Tutkimuksensa perusteella hän sittemmin on kirjoittanut Eläkeläinen-lehteen ja useisiin työväenlehtiin lyhyehköjä artikkeleita historian tapahtumista. Ne ovat saaneet lukijoilta kiitosta. Nyt niistä on julkaistu kooste kirjana Pimeät vuosikymmenet.
Teoksessaan Selin valottaa historiaa toisenlaisesta kuin "voittajien" näkökulmasta Se tulee heti esille ensimmäisessä kirjoituksessa "Kouluttamattomat ja kurittomat punaiset taistelivat rajusti", joka kertoo Tampereen taistelusta 1918.
Kirjoitus perustuu punaisten puolella taistelleen Oiva Peltosen muistelmaan. Peltonen oli liittynyt 17-vuotiaana renkipoikana Orivedellä punakaartiin, päätynyt Tampereelle Pispalan rintamalle ja antautunut vangiksi huhtikuun 6. päivänä. Seuraavana päivänä vangit oli marssitettu keskustorilta Kalevankankaalle hautausmaata vastapäätä oleviin parakkeihin. Katujen varsilla valkoiset olivat ilkkuneet ja uhkailleet punavankeja. "Parakissa numero 8 oli 800 miestä ja naista."

"Valkoisten kosto oli ankara.Joka päivä huudettiin punaisten johtomiehiä tapettaviksi, vaikka sitä tehtiin jo torillakin."
"Kesällä hautausmaalle vietiin joka päivä kuormittain ruumiita. Pitkille lavoille ne oli laitettu kuin risukuorma. Päitä ja jalkoja roikkui kuorman sivuilla, eikä niissä ollut kuin sininen nahka luiden päällä. Kuorma vietiin haudan reunalle, kaadettiin sinne, eikä kaikkien nimiäkään tiedetty."

Se on synkkää historiaa, jota virallinen Suomi ei ole halunnut liiemmin muistella. Entiset punavangit sitä eivät ole unohtaneet; heille se on ollut historian totuus, jonka totuuden he ovat halunneet kertoa jälkipolville. Kirjoitus on alun perin julkaistu Suomen itsenäisyyden 75-vuotismuistojen merkeissä Kansan Uutisissa 1992.

Samanlaisia artikkeleita Suomen historian synkistä tapahtumista, joista virallinen historiankirjoitus on vaiennut, Selinin kirjaan on koottu 20- ja 30-luvulta sekä sota-ajalta. Suomalainen kansanvalta ei ollut siihen aikaan todellakaan kansanvaltaa hävinneille punaisille ja vasemmistolaiselle työväenliikkeelle.

Selin kertoo työväen kirjapainojen takavarikoinneista, kansanedustajien vangitsemisista ja muilutuksista, punaorpojen säälimättömästä kohtelusta, kansalaisten luetteloinnista EK-Valpon kortistoihin ja rauhanliikkeen osanottajien sekä fasismin vastustajien vainoista.

Selin kirjoittaa myös henkilöistä, jotka synkkien vainojen aikana kävivät rohkeasti puolustamaan ihmisoikeuksia. Heitä olivat muun muassa runoilija Katri Vala ja työväen arkistotoiminnan ansioitunut uranuurtaja Anna Wiik. Selin lainaa Wiikistä kirjoitettuja muistosanoja:"Anna Wiikin rohkeus ja oikeamielisyys tuli erittäin hyvin esille sodan aikana, kun hän vaikeissa oloissa oman henkensä ja vapautensa menettämisen uhkaa pelkäämättä asettui puolustamaan vainottuja juutalaisia ja muita maamme kansalaisia. Hän majoitti luokseen uhanalaisia juutalaisia ja työskenteli heidän turvaan saattamisekseen."
Kirjoituksen perusteella herääkin kysymys: onko Anna Wiikille ja hänen kaltaisilleen ihmisoikeustaistelijoille vieläkään annettu historiassa sitä kunniaa, mikä hänelle ja hänen kaltaisilleen rohkeille työväen taistelijoille eittämättä kuuluu?

Selin on kirjoittanut näistä tapahtumista hyvällä lehtimiehen tyylillä; artikkelit avautuvat helposti, kuvitus täydentää osuvasti tekstiä. Kannanottoa vaativa kuva on jo etukannella: siniristilippu liehuu, on Suomen suvi ja suojeluskuntain urheilupäivät. Nuoret urheilijat ovat ohimarssilla - kädet natsitervehdyksessä. Sellaisessa hengessä tapahtui Suomen valmistautuminen sotaan Hitler-Saksan liittolaiseksi.

Selinin kirjan muistiin palauttamia historian varjopuolen tapahtumia ei saa unohtaa, niihin on aiheellista tutustua.

Kalle Kuittinen