Sihteeri Onni Toivonen 1894-1968

Seppo Heikki Salonen

Toivonen nimitettiin vuonna 1939 kansanhuoltoministeriön jakeluosaston päälliköksi. Käytännössä hänestä tuli puutteenajan diktaattori. Työväen Arkisto.

Onni Toivosen nuoruudessa maailma repesi aivan kuten sosialismin oppikirjat olivat luvanneet. Venäjän, Itävallan ja Saksan keisarikunnat luhistuivat. Sääty-yhteiskunta mureni vuoden 1906 eduskuntauudistuksen myötä. Suomesta tuli itsenäinen tasavalta.
Onni Kustaa Toivonen syntyi Porissa 18.3.1894 tarmokkaan ja valistuneen puuseppämestari Kustaa Toivosen perheeseen. Isän varhaisen kuoleman vuoksi perhe vajosi köyhyyteen. Porin vaivaistenhoitolautakunta sai antaa leski Maria Toivosen lapsille vaateapua monina vuosina. Nouseva työväenliike taloineen, soittokuntineen ja teattereineen muodostui Onni Toivosen toiseksi kodiksi. Porin Työväenyhdistyksessä vaikutti Eetu Salin ja vaalipiirin kansanedustajina oli sellaisia suuria nimiä kuin Miina Sillanpää, Väinö Tanner ja Edward Gylling. Porissa ilmestyvä Sosialidemokraatti-lehti teki teräväpäisestä Onni Toivosesta toimistonsa hoitajan ja Rauman aluetoimittajan. Sosialidemokraattisen nuorisoliiton innokas jäsen kasvoi myös osuustoimintaan. Myymälän puotipuksusta hän eteni Säkylän osuuskaupan hoitajaksi ja Rauman osuuskauppapiirin puheenjohtajaksi. Juuri tuolloin käytiin kiivasta taistelua SOK:n ja KK:n välillä. Kasvava osuustoimintaliike repesi kahteen osaan. Osuuskaupan apulaisjohtajan toimesta Onni Toivonen nimitettiin keväällä 1918 Rauman vallankumouksellisen työväestön pankkikomissaariksi. Virasta tuli tunnetuista syistä lyhytaikainen, ja Onni Toivonen päätyi kuritushuonevangiksi Turkuun. Hänen Paavo-veljensä ammuttiin raa´asti. Mutta kaikki kääntyi paremmaksi keväällä 1920, kun Onni Toivonen armahduksen jälkeen kutsuttiin KK:n sihteeriksi.

Kulutusosuuskuntien Keskusliitto oli edistysmielisen osuustoimintaliikkeen kehittäjä, valistaja ja julistaja. Väinö Tanner valitutti Toivosen KK:n johtokuntaan ja hallintoneuvoston sihteeriksi. Onni Toivonen opetti, neuvoi ja kirjoitti. Liikemies ei kuvittele, hän laskee, kuului Toivosen pääteesi. Hän opetti myymälähenkilöstöä ja tarjoilijoita ja valisti jäsenistöä osuustoiminnan erinomaisuudesta. Hän kirjoitti vihkosia ja kirjoja, joista osa olisi käypiä vielä tänäänkin. Hän kirjoitti teokset Myyjä ja Myymälä, Mietelmiä Liikkeenhoidosta ja Taitava Myyjä, mutta myös kirjasia kuten Miksi kaksi osuuskauppaliikettä ja Osuuskauppaliike ja Työttömyys. Perheenemännille hän toimitti vuosittain Koti-kirjaa. Hän oli KK:n eri lehtien päätoimittajana ja kuului mainosmiesten järjestön perustajiin. Reklaamimiesten Kerhossa hän tapasi muut Suomen liikemainonnan luojat. Juuri 1920-luvun sähköisessä ilmapiirissä mainonta löi itsensä läpi. Toivonen ja hänen työtoverinsa käyttivät ja kehittivät elokuvaa mainonnan ja valistuksen välineenä. Onni Toivonen opetti ja propagoi psykotekniikkaa yhtenä ensimmäisistä Suomessa. Pääkaupungin Osuustoimintamiesten kerhossa Onni Toivonen ja hänen työtoverinsa esittelivät uusia ajatuksiaan. KK:n toimesta hän oli valitsemassa johtajia osuusliikkeille. Matkustaessaan ympäri Suomen hän sekä tarkasti myymälöiden toimintaa että opasti liikkeiden johtamisessa. Edistysmielisellä osuustoimintaliikkeellä oli kansalaissodan jälkeen 100 000 jäsentä, kaksi vuosikymmentä myöhemmin jäseniä oli 300 000. Jäsenosuusliikkeiden vuosimyynti kuusinkertaistui tuona aikana. Menestys seurasi innostusta.
Toivonen oli käynyt vain kuusi vuotta kansakoulua, mutta hän hoiti KK:n kansainvälisiä asioita hankittuaan itseopiskelulla saksan ja ruotsin kielen taidot. Kansainvälisen osuustoimintaliiton KOL:n Tukholman-kokouksessa vuonna 1927 Toivonen oli yksi propagandakonferenssin alustajista. Laajan asiantuntijajoukon edessä Toivonen esitteli ainoana puhujana näkemyksiään siitä, miten osuustoimintaliikkeen tulee järjestää valistus- ja mainostoimintansa. Hän kuvasi selkeästi elokuvan tehoa mainosvälineenä ja vaati alalle kansainvälistä yhteistoimintaa. Toivosen esitelmä oli osuva ja edellä aikaansa joutuen vanhoista käsityskannoista kiinnipitävien patriarkkojen arvostelun kohteeksi. Suomalaiset eivät koskaan myöhemmin ole missään suuressa kansainvälisessä järjestössä näytelleet vastaavanlaista roolia. Tuossa kokouksessa pääministeri Väinö Tanner valittiin Kansainvälisen Osuustoimintaliiton presidentiksi.

KK:n ja KOL:in tehtävissä Toivonen otti kantaa myös poliittisiin kysymyksiin, vaikka osuustoimintaliike pyrki pysymään puolueettomana. Osuustoimintaliike joutui 1920-luvulla Italiassa fasistien tuhoamaksi, Saksassa ja Itävallassa natsit sulauttivat sen 1930-luvulla Kraft durch Freude -järjestöönsä. Rauhaa ja demokratiaa korostanut osuustoimintaliike oli aseeton diktatuurien hyökätessä. Kun KK:ta vaadittiin boikotoimaan saksalaisia tuotteita, KK kieltäytyi perustellen päätöstään mm. Suomen viennin ehtymisellä. Kauppaa oli käytävä kaikkien kanssa. Diktatuurimaiden luettelo oli pitkä: Viro, Saksa, Italia, Espanja, Turkki.. Japanilaisista tuotteista ajateltiin voitavan luopua.
Toisen maailmansodan puhjettua Onni Toivonen nimitettiin syyskuussa 1939 kansanhuoltoministeriön jakeluosaston päälliköksi. Käytännössä hänestä tuli puutteenajan diktaattori. Hänen osastollaan päätettiin, kuinka paljon kukin mitäkin sai. Kansanhuoltoministeriö päätti, mitä teollisuus tuotti, ministeriö päätti mistä teollisuus sai ostaa raaka-aineensa, ministeriö päätti, minkä verran tuote sai kuluttajille maksaa. Lisäksi ministeriö valvoi, miten määräyksiä noudatettiin. Väestön tarpeet laskettiin etukäteen ja kukin sai itselleen ministeriön suunnittelemat ostokortit. Vain niillä sai ostaa kaupasta ja ravintolasta ruokaa. Liki kaikki tuotteet olivat kortilla ja melkein kaikki rikkoivat määräyksiä. Ne jotka saatiin kiinni tuomittiin ankarimmillaan vankilaan. Lopulta noin 4000 henkeä työskenteli tavalla tai toisella kansanhuoltoministeriön tehtävissä.
Presidentti Risto Rytin antama valtakirja päättää kaikesta, mitä ministeri ei ollut pidättänyt itselleen teki Toivosesta kymmeneksi vuodeksi kansanhuollon tärkeimmän, mutta myös vihatuimman miehen. Tanneriin ja sosialidemokraattiseen puolueeseen tukeutuva Toivonen hoiti säikkymättä tehtäviä aikoina jolloin elintarvikkeita oli suomalaisille ajoittain vain parin kuukauden tarpeeseen. Tuosta ajasta hän kirjoitti leppoisan muistelmakirjan Kymmenen vuotta kansanhuoltajana. Kirja oli korvike Urho Kekkosen keskeyttämälle ministeriön historian kirjoittamiselle. Toivosella on pieni kertomisen arvoinen episodi. Eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Sylvi-Kyllikki Kilpi oli vuonna 1946 anonut lupaa saada ostaa kahvia kansandemokraattisten opettajien tapaamiseen. Ostolupaa ei myönnetty. Kun pieni ja hento Sylvi-Kyllikki tuli tämän jälkeen sattumoisin kadulla Onni Toivosta vastaan niin hän pysähtyi ja sanoi Toivoselle: Haista paska! Suurella yhteisellä kansalla oli vielä vahvemmat mielipiteet.

Osuustukkukauppa eli edistysmielinen osuustoimintaliike oli alusta lähtien tukenut Työväen Akatemiaa, joka oli Työväen Sivistysliiton tavoin kansalaissodan seurauksena syntynyt instituutio. Onni Toivonen nimitettiin KK:n sihteerinä Työväen Akatemian johtokuntaan. Ajan myötä hänestä tuli Akatemian esimies ja Akatemiasta hänen ainoa lapsensa. Sotatilalakien aikana 1940-luvulla Toivonen avasi taitavasti lahjoittajien kukkarot ja Työväen Akatemia sai ankarimpana pula-aikana runsaasti tukijoita.
Akatemian juhlissa puhuessaan Toivonen ilmensi omaa, suureen lukeneisuuteen perustuvaa ajatteluaan. Kaiken suhteuttamiseksi hän lainasi akatemialaisille pitämässään puheessa Ludvig Holbergia, jonka mukaan ylen oppinut mies on ylen juopuneen miehen kaltainen. Sillä niin kuin voi juoda itsensä humalaan samoin voi opiskella itselleen alituisen humalan. Toivonen siteerasi puheissaan myös Abraham Lincolnin varoitusta liian ehdottomista mielipiteistä. Toivonen opetti Akatemiassa kirjanpitoa, osuustoimintaoppia, kansanhuoltoa ja asioimistaitoa. Akatemian oppilaitten joukosta on noussut vaikuttajia maan johtoon, ministereitä, kansanedustajia, julkisen sanan käyttäjiä, kunnanjohtajia, ammattiyhdistysmiehiä ja -naisia.
Presidentti J.K. Paasikivi nimitti K.A. Fagerholmin sosialidemokraattisen vähemmistöhallituksen kesällä l948, ja Onni Toivosesta tuli kansanhuoltoministeri. Tässä ominaisuudessa hän lopetti ministeriönsä vuoden kuluttua tarpeettomana maan siirtyessä normaalielämään. Fagerholmin hallitus harjoitti kovaa politiikkaa lakkauttaen kommunistijohtoisen valtiollisen poliisin ja murskaten Arabian ja Kemin lakkoliikkeet. Hallituksen suuriin saavutuksiin kuului Arava-asuntorakennustoiminnan kehittäminen. Lyhytaikaisen kauppa- ja teollisuusministerin tehtävät jätettyään Onni Toivonen jatkoi kriisiajan merkeissä Taloudellisen maanpuolustuksen suunnittelukunnan jäsenenä. Eläköityessään Yleisradiosta vuonna l963 hän oli yhä varjokansanhuoltoministeri. Ministeriajan seurauksena hänestä oli myös tullut Neste Oy:n vaikutusvaltainen hallintoneuvoston puheenjohtaja, jonka aikana Nesteestä kasvoi maan öljy- ja kemiallisen teollisuuden suurvaikuttaja.

Innostus uuteen tekniseen keksintöön oli vienyt Onni Toivosen vuonna 1926 perustetun Suomen Yleisradion hallintoneuvostoon ja johtokuntaan. KK:n piirissä uskottiin 1920-luvun alussa, että radio seuraisi Suomessa samaa kehitystä kuin USA:ssa ja olisi merkittävä mainoskanava. KK osti lähetysaikaa silloiselta Helsingin radioyhdistykseltä ja hankki vastaanottimia. Kun Yleisradio kehittyi yhteiskunnalliseksi laitokseksi, Toivonen nimitettiin sen hallintoneuvostoon. Toivonen kutsuttiin vuonna l945 yhtiöön ylimääräiseksi johtajaksi, jonka käytännön tehtävänä oli pitää kommunisteja myötäilevä pääjohtaja Hella Wuolijoki aisoissa. Keväällä l949 Toivonen suunnitteli yhdessä kansanedustaja Yrjö Kilpeläisen kanssa niin sanotun Lex Jahvetin, jolla Yleisradio siirrettiin eduskunnan alaisuuteen. Samassa yhteydessä pääjohtaja Wuolijoki erotettiin. Yleisradion talous- ja henkilöstöjohtajana Toivonen toteutti monia sosiaalisia uudistuksia kuten tuolloin hyvin edistyksellisen henkilöstöruokailun ja terveydenhuollon. Hän vastasi suvereenisti myös uudisrakennustoiminnasta Yleisradion kasvaessa ULA-radion ja television myötä. Pasilan laajan kokonaisuuden suunnittelu ja rakentaminen alkoi hänen aikanaan.
Toivosta voi neljä vuosikymmentä kuolemansa jälkeen kuvata harmaaksi eminenssiksi. Hän oli vaikutusvaltainen olematta kärjessä. Hän oli sosialidemokraattisen nuorisoliikkeen aktivisteja vuoden 1912 liittokokouksessa. Hän osoitti lahjakkuutensa vuosina 1916 ja 1917 Rauman osuuskauppapiirissä, kun osuusliike jakaantui SOK:laiseen ja OTK:laiseen siipeen. Hänen kykynsä kasvaa ja sivistyä itseopiskelulla 1920-luvulla oli esimerkillistä ja tuotti hyvää tulosta edistysmieliselle osuustoiminnalle. Hän oli äärettömän tuottoisa kirjoittaja. 1920- ja 1930-luvulla liki kaikki KK:laisen osuustoimintaliikkeen kirjallisuus lähti hänen kynästään. Uskomaton oli hänen taitonsa oppia saksan ja ruotsin kielet työn ohessa ilman koulun antamaa tukea. Kansanhuoltoministeriössä Toivosen organisointikyky, kaupallinen silmä ja luja tahto olivat korvaamattoman suuria ominaisuuksia.
Puoluetoiminnasta Onni Toivonen jättäytyi melkein kokonaan vuoden 1918 jälkeen. Hän oli SDP:n jäsen, ei muuta. Hänestä tuli tehtävänsä mukaisesti liikemies ja yksi Suomen mainosalan eturyhmäläisistä.
Yleisradiossa Onni Toivonen hoiti varapääjohtajana suvereenisti yhtiön taloutta. Kun televisio tuli Suomeen, Toivosen rooli oli ratkaiseva perustettaessa Mainos-Televisiota, jonka tehtäväksi annettiin uuden toimialan rahoittaminen.

Toivonen oli jo nuorukaisena solminut niin sanotun omantunnon avioliiton porilaisen Emma Forsténin, s. 18.9.l887 kanssa. Avioliitto sai laillisen vahvistuksen vasta vuonna 1923 siviilirekisterissä. Sosialidemokraattisen nuorisoliiton päätöksille uskollisena Onni Toivonen erosi evankelis-luterilaisesta kirkosta uskonnonvapauslain astuttua voimaan. Aviopuoliso Emma Forsten oli poliittista sukua, jolla oli yhteyksiä aina Arvo Poika Tuomiseen saakka. Avioliitto jäi lapsettomaksi ja päätyi vaimon sairauden syvetessä avioeroon. Vuotta ennen 1968 tapahtunutta kuolemaansa Onni Toivonen meni naimisiin Yleisradion Viipurin aseman entisen kuuluttajan ja entisen alaisensa Liisa Laineen kanssa. Testamentissa Onni Toivonen jätti kaiken omaisuutensa Työväen Akatemialle, jonka seiniä hänen muotokuvansa koristaa. Rouva Liisa Toivonen puolestaan muisti omaisuudellaan Suomen Kulttuurirahastoa.

Kirjoittaja on toimittaja ja kirjailija.

Kulutusosuuskuntien Keskusliitossa toimiessaan Toivonen sekä tarkasti myymälöiden toimintaa että opasti liikkeiden johtamisessa. Työväen Arkisto.