sessa korkeakoulussa ja Työväen
Akatemiassa opiskeleville. Pian
apurahoja laajennettiin myös eräi-
den oppikoulujen oppilaisiin.
tön pesänselvitysmiehet päätti-
vät siirtää hallussaan olleet pe-
sän varat Opintorahastolle. Ra-
hasto sijoitti varoja ostamalla
kiinteistön Pitkänsillanrannasta
ja rakentamattoman tontin Paa-
sivuorenkadun puolelta; sille nou-
si kerrostalo 1950-luvulla.
rä, ja myös apurahojen myöntä-
hin. Myöhemmin rahasto alkoi
jakaa apurahoja myös sivistysjär-
jestöille. Peruskoulu-uudistuksen
toteutumisen jälkeenkin oli tar-
vetta tukea apurahoin vähävarai-
sia, lahjakkaita nuoria.
lainojen lukumäärät ja yhteis-
summat, myös euroiksi muun-
nettuina. Opintolainoja myön-
nettiin 1970-luvulle saakka.
HTS kasvoi ja kehittyi aikanaan
STS-pankiksi, miten pankin kas-
vusuunnitelmat sekä kiinteistö-
rella myös Opintorahastoon. Ra-
hasto oli 1990-luvulle saakka tii-
vis osa pankkia.
myöntäminen jouduttiin kes-
keyttämään seitsemäksi vuodek-
si. Ajat sentään paranivat uudel-
leen, ja joulukuussa 2007 Opinto-
rahasto saattoi viettää vanhalla
kunnon Byggalla myönteisissä
tunnelmissa 70-vuotisjuhliaan,
joiden yhteydessä teos julkistet-
tiin.
tutkija, Helsinki
tui. Talonpoikaisesta yhteis-
kunnasta hyvinvointivaltioksi.
KSL, Helsinki 2008. 215 s.
tässä kirjassa vuonna 2005 julkais-
tun kirjansa Taistelu sosiaaliturvas-
ta. Ammattiyhdistysväen toiminta
sosiaaliturvan puolesta 19571963
(Like) teemoihin. Kirjan vahvuu-
det ja ongelmat ovat paljolti sa-
mat kuin tuossa teoksessa. Päivi
Uljas on suurten kokonaistulkin-
tojen esittäjä. Hän löytää sekä ra-
kenteen (maaltamuutto/sukutur-
van rapautuminen), ideologian
politiikan (oikeiston halun supis-
nan (ammattiosastojen organi-
soiman joukkoliikkeen), kun hän
selittää talonpoikaisen Suomen
muuttumista hyvinvointivaltiok-
si. Uljas ei kuitenkaan pohdi eri-
laisten selitysmallien ja tapojen
keskinäistä suhdetta ja niiden
välisiä jännitteitä.
näkökulman, joka on legitimaa-
tiokriisi. Päivi Uljas kytkee sosiaa-
lipolitiikan suunnanmuutoksen
sisäpoliittiseen epävakauteen, jo-
ta leimasivat puoluehajaannuk-
set ja usean poliittisen eliitin jä-
senen joutuminen taloudellisista
väärinkäytöksistä syytetyksi. Te-
kijä on Gramscinsa lukenut ja
väittää, että vuosina 19571963
yhteiskunnallisessa hegemonias-
sa tapahtui olennainen murros.
Tämä on rohkea, mutta myös
kiistanalainen tulkinta. Esimer-
kiksi Suomen työeläkelait syntyi-
vät ainakin Ruotsiin verrattuna
joten vanhan hegemonian jatku-
vuuden puolesta löytyy peruste-
luja.
ta keskustelu esimerkiksi Jari Hei-
nosen, Katri Hellstenin, Olli Kan-
kaan, Markku Mansnerin, Heikki
Niemelän, Jyrki Smolanderin, Jus-
si Vauhkosen tai tämän arvoste-
lun laatijan olennaisesti toisen-
laisten tulkintojen kanssa jää te-
kemättä. Tekijä kyllä tuntee ai-
emmat tutkimukset suomalaisen
hyvinvointivaltion muotoutumi-
sesta ja haastaa ne rohkeasti,
mutta viittaa niihin vain silloin,
kun nämä esitykset tukevat omaa
tulkintaa. Näin kokemattomampi
lukija voi saada käsityksen, ettei
olennaista erimielisyyttä merkit-
tävien uudistusten syntyhisto-
riasta vallitse.
men Naisten Demokraattisen Lii-